Kotiin alkon kautta, telkkaa, lenkkimakkaraa, pornoa, vittuilua, sammuminen ja huomenna ei puhuta mitään, odotetaan vaan valmista
Otsikossa olennainen. Mies ei ole fyysisesti vaarallinen mutta pelottaa ja ahdistaa kun viikonloppu lähenee. Arkena kaikki on aika balanssissa. Onhan se mies johon rakastuin. En voi sanoa ehkä alkoholistiksikaan mutta viikonloput vaan menee samaa rataa. Ei sen tarvi olla ku vähän kännissä ku alkaa se naljailu. Tietää kyllä miten osaa loukata. Huomenna on hiljaisuus ja jos yritän selvittää niin minä oon se joka pilaa tunnelman. Eipä siinä .. kun katsoo ympärille niin samalla tavalla taitaa olla asiat monella muullakin? Tää on myös se jonka keskellä kasvoin.
Kommentit (57)
Kuulostaa kauhealta. En jatkaisi tuollaista suhdetta. Mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa.
Huh huh, eikö olis parempaa olla vaikka yksin?
Siks mäkin oon sinkku. Voi vaikka ryypätä kun siltä tuntuu ja ei ole ketään jota loukata.
Sun mies on idiootti. Kerron nyt miten tuo pitää tehdä. Yli 20v. Kokemuksella. Eli jos miehet haluatte, ettei vaimo lähde, mutta haluatte kuitenkin ryypätä, niin ensimmäinen sääntö on: Humalassa ei naljailla, vaan ollaan kaikin tavoin ihannekumppania. Huomioidaan vaimoa, ja ollaan romanttisia. Mutta ei kähmitä, ja lääpitä. Tätä voi pikkuisen korostaa olemalla arkena vähän kiukkuisempi, sekä etäisempi. Täten vaimo alkaa jopa haluamaan, että olet pikkuisen pöhnässä. Juo itsesi mukavaksi voi vaimo ajatella. Ja muistetaan, että krapulassa seksi maistuu, niin saanti on varmempaa, kun ei kännissä naljaile.
Toinen sääntö:
Ei juoda liikaa, jotta vaimo ei hermostu aamulla hikisenä krapulassa makaavaan sikaan. Krapulapäivänä ei huvita paljon mitään tehdä, mutta suosittelen kotitöitä, ja pirteän esittämistä. Tätä helpottaa ajatus, että näin toimimalla voi hyvällä omallatunnolla, ja vaimon luvalla vetää sitten seuraavana viikonloppunakin. Ja ehkä pikkuiset keskellä viikkoakin.
Itse olen tällä metodilla päässyt jo siihen pisteeseen, että voin juopotella joka päivä, ja aina on sitä seksiäkin.
Kyllä kuulostaa alkoholistilta. Tuo ei lopu, jollei itse lopeta juomista.
Kannatan että jätät. Saat rauhalliset, vapaat viikonloput.
Ongelma onkin siinä ettei sitä sitoutuessaan voi tietää mitä elämä tuo. Mä menin naimisiin 20vuotta sitten. 15 hyvää vuotta ja kaikki muuttui kun mies alkoi juomaan. Siitä se lähti. Yritin kaikkeni että saisin hänet raiteilleen. Turhaan. Sitten oli pakko laittaa lusikat jakoon. Puoli vuotta sitten hän hirttäytyi. En varmaan koskaan itsekkään selviä. Pakko yrittää rakkaitten takia.
Vietä kaikki viikonloppusi seuraavan kahden kkn. ajan muualla ja katso mitä tapahtuu. Jos mies ei kahden kk.n jälkeen vapaaviikonloppujen jälkeen ole halunnut oma-alotteisesti keskustella asiasta, niin on aika erota. Sitä ei vaan kiinnosta. Itse olen noudattanut tätä ja mies on ottanut jo yhden vl.n jälkeen puheeksi missä olin, oliko kivaa ym. Ja vähitellen alkaa ihmettelemään, miksei olla vlna yhdessä. Ollaan jo aikoja sitten sovittu, että ryypiskely/huono käytös ei sovi tähän suhteeseen. Tyttäreni mies ei piitannut vähääkään missä tytär luuhasi. Mies ei juonut, mutta porno kiinnosti. Erosivat sitten. Nyt tytöllä on kiva mies.
Pahapa tuohon ap:n tilanteeseen on puuttua.
Hän on tottunut elämään tuota elämäänsä. Ja jopa hyväksyy sen tietyllä tasolla.
Joten hänen elämässään täytyy olla myös jonkin verran hyviä asioita että jaksaa kestää huonotkin jutut.
On kliseistä ja tylsää sanoa aina tämä yksi ja sama asia: Voisiko puolisot keskustella keskenään ja saada edes jonkinlaisen tasapainon tuohon asiaan?
Monet naiset kärsii tosi paljon liitoissa pahojakin asioita, pitääkseen liiton pystyssä, ja ennenkaikkea lasten takia.
Ap:n tulee itse tajuta oman jaksamisensa rajat. Joillakin naisilla tuo jaksaminen on ääretön,
Ja kukaan ulkopuolinen ei voi tietää sitä, miksi näin on.
Vierailija kirjoitti:
Pahapa tuohon ap:n tilanteeseen on puuttua.
Hän on tottunut elämään tuota elämäänsä. Ja jopa hyväksyy sen tietyllä tasolla.
Joten hänen elämässään täytyy olla myös jonkin verran hyviä asioita että jaksaa kestää huonotkin jutut.
On kliseistä ja tylsää sanoa aina tämä yksi ja sama asia: Voisiko puolisot keskustella keskenään ja saada edes jonkinlaisen tasapainon tuohon asiaan?
Monet naiset kärsii tosi paljon liitoissa pahojakin asioita, pitääkseen liiton pystyssä, ja ennenkaikkea lasten takia.Ap:n tulee itse tajuta oman jaksamisensa rajat. Joillakin naisilla tuo jaksaminen on ääretön,
Ja kukaan ulkopuolinen ei voi tietää sitä, miksi näin on.
Ei tätä ole pitkään edes kestänyt. Meillä meni alku hyvin mutta nyt mä alan kallistua eron puolelle. Yritin saada rohkasua ja kannustusta. Vähän kuulla siitä miten muut on asiat hoitaneet. En mä halua pilata loppu elämääni sillä että tein väärän ratkasun. Vaikka eroaisinkin kohta, en siltä halua pahaa miehelle. En ainakaan toivo että uppoais syvemmälle, mutta miten hitossa tommosta voi auttaa. Itkettää. ap
Jos sä muusta puhut niin mä vttuile ihmisille.
Olen raitistunut alkkis ja minut sai raitistumaan se että vaimo kunnolla raivosi ja huusi että jos en kerta kaikkiaan Lopeta se on ero! Kun en uskonut otti asumuseron ja silloin tajusin että tuohan on tosissaan ja sain toisen mahdollisuuden. Nykyisin avio-onni ja elämä hymyilee enkä tarvi Alko mihinkään!
Sano miehellesi että voit huonosti, kännäily yms. pilaa tunnelman kotonanne. Vaadi muutosta.
Perjantain tulee olla kiva, rento päivä molemmille. Keksikää jotain yhteistä ohjelmaa ensi viikonlopulle: ruoanlaittoa, elokuva tms.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahapa tuohon ap:n tilanteeseen on puuttua.
Hän on tottunut elämään tuota elämäänsä. Ja jopa hyväksyy sen tietyllä tasolla.
Joten hänen elämässään täytyy olla myös jonkin verran hyviä asioita että jaksaa kestää huonotkin jutut.
On kliseistä ja tylsää sanoa aina tämä yksi ja sama asia: Voisiko puolisot keskustella keskenään ja saada edes jonkinlaisen tasapainon tuohon asiaan?
Monet naiset kärsii tosi paljon liitoissa pahojakin asioita, pitääkseen liiton pystyssä, ja ennenkaikkea lasten takia.Ap:n tulee itse tajuta oman jaksamisensa rajat. Joillakin naisilla tuo jaksaminen on ääretön,
Ja kukaan ulkopuolinen ei voi tietää sitä, miksi näin on.
Ei tätä ole pitkään edes kestänyt. Meillä meni alku hyvin mutta nyt mä alan kallistua eron puolelle. Yritin saada rohkasua ja kannustusta. Vähän kuulla siitä miten muut on asiat hoitaneet. En mä halua pilata loppu elämääni sillä että tein väärän ratkasun. Vaikka eroaisinkin kohta, en siltä halua pahaa miehelle. En ainakaan toivo että uppoais syvemmälle, mutta miten hitossa tommosta voi auttaa. Itkettää. ap
Ootko koskaan nähnyt sellaista seniori-ikäistä pariskuntaa sanotaan nyt vaikka kaupassa, jossa mies tiuskii ja vaimo paapoo? Ota nyt se kortti ja laita se nyt tuohon koneeseen, oo ny hiljaa kyllä mä pälä pälä, mitä sä siinä sekaannut, ota ny ne hanskat pois jne jne. Mies on juonut aivonsa ja sisuskalunsa, alkoholidementiaa ja katkokävelyä, ei pärjää yksin ja vaimo on kuunnellut tuota tiuskimista vuosikaudet. Kotona mies istuu sohvalla ja vetää bissee kaiket päivät, vaimo pitää talouden kunnossa ja itkee yksinäisyyttään öisin. Tämmöistä elämää saatat joutua viettämään. Ihan vaan siksi, että mies on niin jörrikkä ettei voi puhua juomisestaan eikä suostu hakemaan apua. Siihen päälle vielä, väkivaltaisuus tulee kuvaan jossain vaiheessa ja kiihtyvästi. Have fun tai tee ratkaisut itsesi hyväksi. Kerrot, että sulla on itsellä sellainen tausta lapsuudesta. Voit katkaista ketjun itseesi.
Täältä sulle ap sadoittain kohtalotovereita:
https://paihdelinkki.fi/keskustelu/index.php
Et tosiaan ole mietteinesi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma onkin siinä ettei sitä sitoutuessaan voi tietää mitä elämä tuo. Mä menin naimisiin 20vuotta sitten. 15 hyvää vuotta ja kaikki muuttui kun mies alkoi juomaan. Siitä se lähti. Yritin kaikkeni että saisin hänet raiteilleen. Turhaan. Sitten oli pakko laittaa lusikat jakoon. Puoli vuotta sitten hän hirttäytyi. En varmaan koskaan itsekkään selviä. Pakko yrittää rakkaitten takia.
Olen pahoillani, mutta muista, että sinä et ole millään muotoa syyllinen tapahtumaan. Hän teki oman ratkaisunsa.
Ap, harmillinen tilanne. Oletko keskustellut miehen kanssa ja kertonut mitä ajattelet ja tunnet? Kuunteleeko hän?
Entä onko miehen elämäntilanne jotenkin muuttunut? Kuullostaisi siltä, että hän on turhautunut.....
Mikä hänen käytöksessä eniten häiritsee sinua? Alko? Vittuilu? Porno? Makkaran syönti?
Tuohan on tavallaan kapinointia jotain vastaan....aivan, kuin hän ei haluaisi olla enää täydellinen sellainen joka hän oli.....voi olla 50-kympin ikäkriisi tms...
Selvitä vähän lisää tilannetta, ennenkuin teet päätöksiä....joskus kaikki ei näy päällepäin....toivottavasti ei ole kyse toisesta naisesta (salasuhde) ainakaan.
Tsemppiä tilanteeseen👍
Tähtitaivas☆
Tähti☆ kirjoitti:
Ap, harmillinen tilanne. Oletko keskustellut miehen kanssa ja kertonut mitä ajattelet ja tunnet? Kuunteleeko hän?
Entä onko miehen elämäntilanne jotenkin muuttunut? Kuullostaisi siltä, että hän on turhautunut.....
Mikä hänen käytöksessä eniten häiritsee sinua? Alko? Vittuilu? Porno? Makkaran syönti?
Tuohan on tavallaan kapinointia jotain vastaan....aivan, kuin hän ei haluaisi olla enää täydellinen sellainen joka hän oli.....voi olla 50-kympin ikäkriisi tms...
Selvitä vähän lisää tilannetta, ennenkuin teet päätöksiä....joskus kaikki ei näy päällepäin....toivottavasti ei ole kyse toisesta naisesta (salasuhde) ainakaan.
Tsemppiä tilanteeseen👍
Me ollaan vähän alle kolmikymppisiä. Mä en tiedä mikä sille on tullu kun luulin että ollaan onnellisia. Tuntuu että mies on jotenki elämälle epäkiitollinen. Kaikki mahdollisuudet onnistua.. Työtä, terveys kunnossa, varakkuutta ja hyvä perhe ja ystävät. Sitten itse pilaa kaiken?? Siihen se kuitenkin johtaa tätä menoa. Tietenkin olisin toivonut että se tajuais lopettaa ja alkais nauttiin elämästä.. ja näkis että täällä on paljon hyvää. Kiitos kaikille vastanneille, jopa vittuilijoille. Mä oon puhunut myös läheisten kanssa ja kaikki sanoo samaa: joko kaikki muuttuu tai mun on pakko lähteä, ja mahdollisimman pian. Ja antaisin vinkkinä: kun joku on elämässä pahassa paikassa niin tukekaa muutoksessa. Heikon maahan polkeminen ei mitään auta. Kaikilla on joskus vaikeaa. ap
Tähti☆ kirjoitti:
Ap, harmillinen tilanne. Oletko keskustellut miehen kanssa ja kertonut mitä ajattelet ja tunnet? Kuunteleeko hän?
Entä onko miehen elämäntilanne jotenkin muuttunut? Kuullostaisi siltä, että hän on turhautunut.....
Mikä hänen käytöksessä eniten häiritsee sinua? Alko? Vittuilu? Porno? Makkaran syönti?
Tuohan on tavallaan kapinointia jotain vastaan....aivan, kuin hän ei haluaisi olla enää täydellinen sellainen joka hän oli.....voi olla 50-kympin ikäkriisi tms...
Selvitä vähän lisää tilannetta, ennenkuin teet päätöksiä....joskus kaikki ei näy päällepäin....toivottavasti ei ole kyse toisesta naisesta (salasuhde) ainakaan.
Tsemppiä tilanteeseen👍
Eikä mua ruokavalio tai muut mitättömät haittaa. Mutta kännikäyttäytyminen ja alistaminen on mitä en jaksa enää. Kiitos vastauksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja ihan miehen lompakon takia olet sen kanssa yhdessä? vai miksi?
Ei sillä ole paksu lompakko. Mulla on paremmin raha-asiat. Rakastuin ja se lupas omistaa mulle elämän. Lupas tosi paljon, mutta nyt alkaa näyttää siltä että paskaa puhui. ap
Hyvä että olet tajunnut. Siitä alkaa viisastuminen ja tie kohti vapautta.
Väkivaltaisia alkoholisteja ymmärretään ja paapotaan aivan liikaa. Näkeehän sen tämänkin keskustelun viesteistä. Alkoholi pois kokonaan, niin vähä-älyisten luuserien perseily vähenee 90 prosenttia.