Kissoista tietävät, suositteletteko löytökissaa lapsiperheeseen?

Yleensä löytökissa sopii lapsiperheeseen ellei löytöeläintalo toisin mainitse :)

Vierailija kirjoitti:

Yleensä löytökissa sopii lapsiperheeseen ellei löytöeläintalo toisin mainitse :)

Okei, hyvä tietää! :) -Ap

Riippuu ihan kissasta ja perheestä. Lapsesi tulevat olemaan jo sen verran isoja, että ymmärtävät sen, että kissaa ei saa häiritä silloin kun se haluaa olla rauhassa. Nukkuu tai syö ym.

Ja että kissaa silitetään kissan ehdoilla, ei jahtaamalla.

Onnistutte varmasti, onnea uudelle perhenjäsenelle kun tulee ajankohtaiseksi.

Ja muistakaa alkuun, että kissan pitää saada tutustua uuteen perheeseensä omilla ehdoillaan.

Eiköhän sopiva kissa löydy. Muistakaa, että vain sisäkissaksi.

Ihanaa, että pohdittu asiaa kissan hyvinvoinnin kannalta ja vieläpä hyvissä ajoin ennen kuin se on ajankohtaista!

Olen mukana sijaiskotitoiminnassa ja sanoisin, että aikuiset populaatiokissat ovat yleensä sen verran arkoja, ettei lapsiperhe ole niille ihanteellinen koti. Yläkouluikäiset lapset ovat näissä tapauksissa ok.

Yhdistyksille tulee myös kodinvaihtajia tai löytökissoja, jotka ovat tottuneita lapsiin. Sijaiskodissa voi myös olla eri-ikäisiä lapsia, jolloin näkee kuinka kissa suhtautuu lapsiin. En siis luopuisi toivosta löytää kissa myös ESY:n kautta.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan kissasta ja perheestä. Lapsesi tulevat olemaan jo sen verran isoja, että ymmärtävät sen, että kissaa ei saa häiritä silloin kun se haluaa olla rauhassa. Nukkuu tai syö ym.

Ja että kissaa silitetään kissan ehdoilla, ei jahtaamalla.

Onnistutte varmasti, onnea uudelle perhenjäsenelle kun tulee ajankohtaiseksi.

Ja muistakaa alkuun, että kissan pitää saada tutustua uuteen perheeseensä omilla ehdoillaan.

Kiitos neuvoista! :) Toisessa mummolassa on kissa, joten siellä lapset ovat vähän päässeet (ennen koronaa) tutustumaan siihen, miten kissaa on hyvä lähestyä.

-Ap

Ei kaikki pennut ole kaltoin kohdeltuja, osa löytyy muutaman päivän ikäisenä ja varttuvat löytötalon hellässä huomassa. Ja tuskin edes antavat vaikeaa tapausta, kun kerrot perheestä. Meille otettiin joskus 90-luvulla kaksi navettakissan poikasta, ekat kuukaudet raukat asuivat pyykkikoneen takana, mutta lopulta heistä kasvoi kilttejä ja seurapiirikelpoisia veikkoja. Pelkäsivät uutta kotia, meitä lapsia ja arjen ääniä, mutta lopulta huomasivat, ettei pelättävää ole. Eli kyllä vaikeastakin alusta voi seurata ihan hyvä elämä kisuille.

Löytöeläintalossa kyllä tietävät tosiaan, mitkä kissat todennäköisesti sopivat lapsiperheisiin ja minkä ikäisten lasten kanssa. Löytyeläintalosta ei siis saa niitä kissoja ihan tuosta vain valkkailemalla, vaan todella tarkasti katsovat sen, että kissa pääsee oikean tyyppiseen perheeseen, jotta ei joutuisi enää uudestaan kiertoon. Osa luovutettavista on tosi sosiaalisia ja rentoja, eivätkä ole moksiskaan pikkulapsista, osa sitten niin arkoja tai muuten niin varautuneita, että tarvitsevat rauhallisen aikuisen kodin. Ja loput sitten siltä ja väliltä. Eli ole yhteydessä paikalliseen löytöeläintaloon ja kerro heille, millaiseen perheeseen ja millaisiin oloihin olisitte kissaa haluamassa, niin he osaavat kyllä sitten katsoa, löytyisikö teille sopivaa.

Oma kokemus on, ettei perheeseen, missä on ihan pieniä lapsia. Meillä on ollut kaksi, jotka alussa olivat niin arkoja, että päivisin olivat kellarissa kuukauden ja hyvin hitaasti asiat edistyi. Meni useampi kuukausi, että niistä tuli paijattavia röllyköitä.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän sopiva kissa löydy. Muistakaa, että vain sisäkissaksi.

Toivotaan niin. Ja tosiaan sisäkissaksi oli tarkoitus. Asutaan omakotitalossa asemakaava-alueen ulkopuolella, joten olisi mahdollista rakentaa myös sellainen ulkotarha, jossa kissa voi piipahtaa välillä. Mutta katsotaan sitä sitten, kun on tästä remontista ensin selvitty.

-Ap

Itse löytökissojen parissa työskentelevänä tiedän, että eläinsuojissa on kissoja laidasta laitaan. Meidän toimitilalla on populaatiokissoja jotka eivät siedä ihmiskosketusta eikä heitä anneta lapsiperheisiin. Niiden lisäksi on kodinvaihtajakissoja, jotka rakastavat huomiota ja nauttisivatkin varmaan enemmän ison perheen lemmikkinä olemisesta, kuin yksin elävän, rauhallisen ihmisen. Näiden lisäksi kaikenlaisia kissoja noiden väliltä on tarjolla. Suomi on pullollaan löytöeläintaloja, jos ei ekasta löydy itselle sopivia, niin jostain muualta löytyy, ainakin ajan kanssa.

Suurin osa löyökissoista asuu ensikodeissa, joten ovat jo harjoitelleet eloa ihmisen kanssa, niin luonnekin on jo hieman selvillä.

Löytötaloista osaavat varmasti kertoa onko perhetilanteeseenne sopivia kisuja tarjolla. Vinkkinä, kannattaa tehdä sellainen hyllytaso ja joku pesäkoppi korkealle seinustalle, jonne siis vain kisut ylettää loikkaamaan. Se toimii hyvin rauhallisena turvapaikkana jonne lapset ei ylety halutessaankaan.

Tähän aikaan vuodesta on loukutettu suuret määrät tiineitä kissoja ja lisää on tulossa. Eli kodittomia pentujakin tiedossa loppukesällä :)

No nytpä tulikin paljon rohkaisevia vastauksia, kiitos! Niinhän se varmaan tosiaan on, että löytöeläintaloissa on niin paljon kissakokemusta, että osaavat arvioida, mikä kissa saattaisi sopia meidän tilanteeseen.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, ettei perheeseen, missä on ihan pieniä lapsia. Meillä on ollut kaksi, jotka alussa olivat niin arkoja, että päivisin olivat kellarissa kuukauden ja hyvin hitaasti asiat edistyi. Meni useampi kuukausi, että niistä tuli paijattavia röllyköitä.

Kiitos kommentista! Haluaisitko vielä täsmentää, minkä ikäisiä lapsia tarkoitat? Meillä kuopus olisi n. 5v kissan tullessa taloon.

-Ap

Laita eläinsuojalle tietoa millainen koti kissalle olisi tiedossa ja he kyllä kertovat jos lapsiperheiden sopiva kissa löytyy. Nyt keväällä on myös paljon kodittomia pentuja, ne sopeutuvat hyvin oman perheen elämään.

Otin ensimmäisen kissani eläinsuojalta ja kiltimpää ja ihanampaa kissaa ei olekaan, alusta asti oli täydellinen luottamus ihmisiin :)

Toinen kissani tuli populaatiosta, eikä ollut ennestään ollut tekemisissä ihmisten kanssa. Meni vuosia voittaa luottamus, pitää edetä kissan tahdissa.

Vierailija kirjoitti:

Löytötaloista osaavat varmasti kertoa onko perhetilanteeseenne sopivia kisuja tarjolla. Vinkkinä, kannattaa tehdä sellainen hyllytaso ja joku pesäkoppi korkealle seinustalle, jonne siis vain kisut ylettää loikkaamaan. Se toimii hyvin rauhallisena turvapaikkana jonne lapset ei ylety halutessaankaan.

Hyvä vinkki, kiitos! Nyt kun tämän mainitsit, niin tajusin, että tuolla mummolassa kissa lasten paikalla ollessa hakeutuu usein korkeammalle, jos haluaa nukkua pidemmät unet rauhassa. Aikana ennen lapsivieraita kissa tykkäsi nukkua ihan vaan sohvalla tai sängyllä.

-Ap

Kuten tuossa jo osa aiemmista vastaajista on todennut, niin eläinsuojissa yleensä kyllä tunnetaan ja tiedetään siellä asuvista kissoista sen verran, että osaavat kertoa millaiseen kotiin sopisivat. Suosittelisin ottamaan yhteyttä paikalliseen löytöeläintaloon sitten, kun asia on ajankohtainen teille, ja kertomaan mahdollisimman laajasti siitä millaisen kodin voisitte tarjota :) . Näin meillä tehtiin, ja saatiin pian parikin suositusta pienellä esittelyllä ja niistä tehtiin valinta, ja tuntuu että olemme kaikki kissaa myöten tyytyväisiä lopputulokseen :) . 

Ja lapsille voi kertoa, että kissa kaipaa myös omaa rauhaa välillä. Toki Ap:n lapset on jo siinä iässä, että varmasti kerrottaessa ymmärtävät muutenkin, että kissan kanssa leikitään, ei kissalla.  Hyviä vinkkejä annettu tässä ketjussa, onnea etsintään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, ettei perheeseen, missä on ihan pieniä lapsia. Meillä on ollut kaksi, jotka alussa olivat niin arkoja, että päivisin olivat kellarissa kuukauden ja hyvin hitaasti asiat edistyi. Meni useampi kuukausi, että niistä tuli paijattavia röllyköitä.

Kiitos kommentista! Haluaisitko vielä täsmentää, minkä ikäisiä lapsia tarkoitat? Meillä kuopus olisi n. 5v kissan tullessa taloon.

-Ap

Jos on arka kissa, täytyy varmistaa, että lapsi ei yritä juosta sen perässä. Se ahdistuu. Kysele tosiaan sosiaalisempaa kissaa kotiinne, kyllä niitäkin on.

Sijoituskissamme oli rohkea ja seurallinen kissa. Se tuli toimeen kaikenikäisten ihmisten ja koirienkin kanssa, eikä ollut innokkaista ihmisistä moksiskaan. Pentuna meille tullut rotukissa ei siedä lapsia ja katoaa jonnekin lymyilemään pitkiksi ajoiksi. Jos se joutuu pakosta vaikka samaan huoneeseen lasten kanssa, sähisee ja murisee vaikka lapset olisivat kiltisti ja hiljaisesti. Kissan kasvattajankaan luona ei ole ollut huonoja kokemuksia. Meidän kanssamme ei ole kissan tarvinnutkaan sopeutua pysyvästi lapsiin.