Tasaako elämä ihmisten vastoinkäymisiä?

up

"Ota maailmankaikkeus ja jauha se hienoimmaksi jauhoksi ja siivilöi se hienoimmalla siivilällä ja näytä minulle yksi atomi oikeudenmukaisuutta, yksi molekyyli armoa, ja silti te käyttäydytte kuin maailmassa olisi jokin ihanteellinen järjestys jonka mukaan sen pitäisi toimia, jokin oikeus, jonka mukaan se voidaan tuomita. "

- Kuolema (Terry Pratchett, Karjupukki)

Vierailija kirjoitti:

"Ota maailmankaikkeus ja jauha se hienoimmaksi jauhoksi ja siivilöi se hienoimmalla siivilällä ja näytä minulle yksi atomi oikeudenmukaisuutta, yksi molekyyli armoa, ja silti te käyttäydytte kuin maailmassa olisi jokin ihanteellinen järjestys jonka mukaan sen pitäisi toimia, jokin oikeus, jonka mukaan se voidaan tuomita. "

- Kuolema (Terry Pratchett, Karjupukki)

Niin. Ja sitten on niitä mielen himeet -sivuston jorinoita, joissa kerrotaan että karma toimii. Kumpaan sitä sitten uskoisi.

Ei tasaa. Toisille kasaa.

Kyllähän monet sanovat, että kukaan ei selviä ilman vastoinkäymisiä. Mutta taitaa se tosiaan niin olla, että ei ne vastoinkäymiset ole tasan jaettu.

Ei valitettavasti. Toisille kasaantuu ihan epäreilusti vastoinkäymisiä.

Mutta silti monet onnettaren suosikit luulee, että tasaa ja että ne epäonnisemmat vain tekevät jotain väärin. Turhan monella on sellainen harhaluulo, että jokainen on oman onnensa seppä. Toki asenteellakin on väliä, mutta ei siinäkään ole mitään ihmettelemistä tai tuomittavaa, jos jatkuvien vastoinkäymisten jälkeen asennekin vähän rakoilee..

Sen verran reilua on, että ei kukaan elämästä selviä ilman vastoinkäymisiä. Ja kaikki kuolee lopulta. Mutta muuten onkin sitten hyvin epäreilua. Toiset saa elää täyden elämän vanhuksiksi, toiset kuolee jo lapsena. Toisilla on enemmän vastoinkäymisiä kuin toisilla. Ei ole mitään tasoitusta.

Mä ainakin jo pelkästään synnyin ihan vääräällä tavalla ja sain väärät geenit. Joudun elämään loppuelämän elämään poikkeavien aivoje kanssa, jotka aiheuttavat monenlaista vastoinkäymistä matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran reilua on, että ei kukaan elämästä selviä ilman vastoinkäymisiä. Ja kaikki kuolee lopulta. Mutta muuten onkin sitten hyvin epäreilua. Toiset saa elää täyden elämän vanhuksiksi, toiset kuolee jo lapsena. Toisilla on enemmän vastoinkäymisiä kuin toisilla. Ei ole mitään tasoitusta.

Tasoitus on kuoleman jälkeen, ehkä.

Sekä hyvin- että huonostivointi kasautuu. Joillakin ihmisillä on vaikeaa koko elämän, joillakin helppoa koko elämän. Sitten on siltä väliltä, niitä joilla on helppoa ja vaikeaa vuorotellen.

Vaikka olisi rahaa, niin se ei tarkoita mitään hyvää elämää automaattisesti. Monet rikkaat ovat aika kusipäitä ja jäävät lopulta melko yksin. 

Parasta on kai sellainen keskiluokkainen elämä, jossa vanhemmat huolehtivat ja rakastavat lastaan niin, että lapsi kasvaa täyspainoiseksi ihmiseksi. Saa itseluottamusta  - selvitä vastoinkäymisistäkin. Ja pikku hiljaa selviää voittajana, kunnes joku sairaus kohtaa.Sairauskin on vähän arpapeliä - voi tulla ihan hyvinvoivalle ja -toimeentulevalle ihmiselle. Joku köyhä saattaa taas saada elää ihan terveen elämän.

Mut joo, olen alkanut viime aikoina kyllä kyseenalaistaa kristinuskoa (mihin olen siis tähän asti uskonut).

Tulee mieleen se Taikapeili-yhtyeen toinen jäsen, joka eli kai ihan hyvää elämää: tuli hyvästä perheestä, oli mies ja lapsi, kiva työ ja silti sairastui ja kuoli nuorena, alle 40-vuotiaana.

Elämä voi olla monelle aika julma.

---tai yö-yhtyeen Ollikin kuoli ihan päälle 50-vuotiaana.

nostan

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen se Taikapeili-yhtyeen toinen jäsen, joka eli kai ihan hyvää elämää: tuli hyvästä perheestä, oli mies ja lapsi, kiva työ ja silti sairastui ja kuoli nuorena, alle 40-vuotiaana.

Elämä voi olla monelle aika julma.

Hanna-Riikka Siitonen oli 47-vuotias kuollessaan, melkein 48.

Ne pelikortit jota synnytyslaitoksella jaetaan, ei mene tasan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen se Taikapeili-yhtyeen toinen jäsen, joka eli kai ihan hyvää elämää: tuli hyvästä perheestä, oli mies ja lapsi, kiva työ ja silti sairastui ja kuoli nuorena, alle 40-vuotiaana.

Elämä voi olla monelle aika julma.

Hanna-Riikka Siitonen oli 47-vuotias kuollessaan, melkein 48.

No aika nuori silti, ja. uorentytön äiti

Vierailija kirjoitti:

Ne pelikortit jota synnytyslaitoksella jaetaan, ei mene tasan.

ei mikään muukaan

On asioita, joihin voi itse vaikuttaa ja asioita joihin ei. Jos synnyt huonoon perheeseen, voit aina itse opiskella ja siirtyä parempi osaiseksi. Jos olet sairas, niin voit joko hoitaa sairautta tai jättää hoitamatta. Esim. diabeetikko, joka hoitaa itseään vs. diabeetikko, joka ryyppää ja hoitamattoman sairauden vuoksi häneltä amputoidaan jalat. Jos antaa asioiden mennä vaan omalla painollaan, niin asioiden luonnollinen kulkusuunta on mennä päin peetä. Jos taas hoidat asioitasi, niin on paremmat mahdollisuudet onnistua. Esim. jos olet pienituloinen ja jätät maksut maksamatta, niin menee luottotiedot. Jos pienituloinen hoitaa asiansa ja on luottotiedot, niin esimerkiksi asunnon saaminen on helmpompaa.

Ei sillä tavalla tietenkään, että kaikkien ihmisten vastoin- ja myötäkäymisten saldo olisi elämän lopussa sama.

Olen uskovainen, ja ajattelen, että ihminen on vastoinkäymisten ja kärsimysten myötä kuitenkin aika usein avoimempi Jumalalle ja toivolle siitä elämästä, joka koittaa tämän maallisen jälkeen. Sekään ei ole "tasaamista", vaan niin se vain menee usein.