Tasaako elämä ihmisten vastoinkäymisiä?
Minkä takia toiset saurastuvat syöpään tai muihun tauteihin, syntyvät huono-osaiseen perheeseen ja sitä kautta saavat todennäköisesti huono-osaisuuden perinnön, syntyvät valmiiksi sairaana tai kehitysvammaisena, joutuvat kohtaamaan oman lasen tai puolison kuoleman? Minkä takia elämä on niin epäreilua? Ja tasaako elämä koskaan näitä vastoinkäymisiä mitenkään? Toiset saattavat porskuttaa ilman hulen häivää: saavat onnellisen lapsuuden, hyvän opisikelupaikan ja myöhemmin työpaikan, hyvän puolison, ystäviä jne. Elämä on vaan niin epäreilua - vai onko?
Kommentit (22)
Elämä on epäoikeudenmukaista, mutta juuri siksi täytyy tuntea myötätuntoa itseä ja muita kohtaan.
Todellinen onnettomuus on vain, jos ei kykene minkäänlaiseen myötätuntoon. Muilla on toivoa.
Kaikki tietävät että niin ei ole, mutta suurin osa silti valitsee uskoa niin. Lue esim. "Just world fallacy". Ihan järkeviä, menestyviä ateisteja olen nähnyt jotka ihan pokalla toistavat tuota mantraa.