Kissakuume, kertokaa kissan omistamisen huonoja puolia

Tuo ulkoa sisälle lintuja ja hiiriä. Joskus ihan elävinä, joskus kuolleena ja joskus kituvina joten ne pitää itse lopettaa.

Eläinlääkärit vie rahaa, varsinkin kun kissa täyttää 10vuotta, on syytä käyttää tarkastuksessa vuoden välein. Lääkkeet ovat kalliita, niiden uusiminen on kallista. Kunnon ruoka on kallista, ja jos kissa sairastuu vaikka nivelrikoon tai kilppariin on erikoisruokavalio VIELÄ kalliimpaa. Jos haluaa lähteä reissuun, vaikka ihan vaan viikonlopuksi on hoitaja edes hankittava käymään 2x.

Hampaiden huolto on kallista. Oikeasti!

Ulkoiluttamisen ilman kiirettä. Turkin hoitaminen ( jos on pitkäkarvainen tai puoli pitkäkarvainen ) sen hoitamien on aikaa vievä että iho sen alla ei ala hilseilemään.

Kissojen pitäminen aktiivisina ettei kyllästy ja tule käytöshäiriöitä. Pitää leikityttää ostaa tai vaihdella leluja.

.. vaikka omani eli 20vuotiaaksi ja viimeiset vuodet olivat ihan kamalia. Lääkärissä sai käydä verikokeessa ja lääkkeitä meni. En silti vaihtaisi päivääkään pois. Kissat ei ole helppo. He vaativat todella paljon aikaa ja heistä pitää pitää huolta viimeiseen hengenvetoon asti.

Ota vaikka vanha kissa, mikä tarvitsee rakastavan kodin. Anna heille mahdollisuus vielä kokea koti missä on harhailusta ja saa rakkautta.

-Jos olet vegaani tai kasvissyöjä, joudut ostamaan lihaa ja vieläpä melko epämääräistä sellaista.

- eläinlääkärikäynteihin uppoaa älyttömästi rahaa

- et voi lähteä mihinkään matkalle ilman että ensin hommaat kissalle hoitajan.

- jos asut kerrostalossa, kissa joutuu elämään sisällä jatkuvasti eikä se oikein ole eläimen paikka.

- kissa voi olla luonteeltaan joku hullu yksilö joka kusee sänkyysi ja raatelee käsisäsi ja jalkojasi.

Eikai vanhaa kissaa kannata ottaa jos menee hirveästi rahaa eläinlääkärikuluihin ja mahdollisesti luopuminen/eutanasia pian edessä kuitenkin.

Ne oksentaa karvapalloja, yleensä matolle tai sohvalle. Kerran oksensi hyllyltä alla olleen läppärin päälle.

Elämässä on juuri se paradoksinen tilanne, että kaikista rakkaista otuksista on myös vaivaa, mutta ellei mitään vaivaa/harmia kestä, niin jää tosi paljosta paitsi elämässä :-). Suosittelen ottamaan kissan, jos kerran mieli kovasti tekee.

t kahden kissan omistaja

Eniten huolettaa juurikin se, jos tuhoaisi (raapisi, pissisi, oksentaisi) huonekalut, vaikka minulla onkin todella paljon aikaa kissalle ja olen kotona lähes 24/7 ja voisin leikkiä kissan kanssa ja ulkoiluttaa valjaissa. Teen työtkin kotoa käsin ja vain yksi toimistopäivä viikossa.

Ap

Matkustaminen hankalampaa. Lääkärikulut.

Niitä ei ole <3

Haloo ei kaikki asu maalla ja muutenkin ei ole kissan turvallisuuden kannalta hyvä pitää ulkona vapaana. Kai nyt kerrostaloonkin voi ottaa kissan ja vaikka käydä ulkona valjailla kävelyllä.

Itse ainakin huomasin, että jotkut kissat saattavat vaatia yllättävän paljon huomiota ja se on jossain määrin ärsyttävää ja samaan aikaan surullista.

Sain kaverilta kaksi kissaa,kun hän muutti yhteen allergisen poikakaverinsa kanssa, puolentoista vuoden jälkeen siirryin tekemään pelkkää yötyötä niin, että olin viikon töissä..nukuin päivät ja kissojen kanssa hengailin vain muutaman tunnin vuorokaudessa,sillä kuljin työmatkat pyörällä. Loppuvuodesta toinen kissoista karkasi huolimattoman vieraan takia, eikä enään löytynyt.

Jäljelle jäänyt kaipasi niin paljon yhdessäoloa, ihan silmiin katsomista ja juttelua, että oikein yllätti..se halusi leikkiä myös paljon, vaikka oli jo viitisen vuotta vanha.

Kissa löi ohimennen kynsillä pohkeeseen, jos menin kiireessä ohi, enkä tervehtinyt ja kulki perässä ja samalla ikäänkuin ”nalkutti”, jos olin liian pitkään pois työpäivän aamuna(kävin kaupassa kotimatkalla) tai nukuin normaalia pitempään illalla ennen töihin menoa.

Vapaaviikolla kissa tietysti kehräsi sylissä kaiken mahdollisen ajan. Olihan se mukavaa, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua kurjalta, kun kissa ei sopeutunut millään tähän työrytmiin. Keväällä kirjoitin A4 pituisen kertomuksen tilanteesta ja kissan luonteesta ja selailin tori.fi:n halutaan kissa-ilmoituksia. Siellä törmäsin toiseen pitkään selostukseen ja soitin tälle ihmiselle muutaman sähköpostin jälkeen ja sovimme että vien kissan muuttokuormineen 200km päähän. Istuin tämän ihmisen kotona pari tuntia, kasasin kissan kiipeilytelineen, annettiin ruokaa ja kissa kiersi kaikki paikat..siellä oli toinen vasta saatu,oikein arka pikkuinen tyttökisuli, omani oli leikattu poika. Siinä sen sitten näki että kissa tunsi olonsa heti kotoisaksi, tuli viereen makaamaan ja kerroin että täällä on nyt uus koti, ettei tartte olla enään yksin. Tuntui kun olis ymmärtäny, vähän luimisti korvia ja koukutteli häntää pienesti ja minua itketti kovasti, kyyneleet vaan valu, eikä nähny eteen, kun päätin että nyt pitää lähteä. Vaihdeltiin viestejä muutaman kuukauden, kissa viihtyi siellä hyvin ja sai tyttökisulinkin rohkenemaan.

No, eikös syyksi riitä se, että asuntoosi ei kertomasi mukaan saa hankkia lemmikkiä.

Ei sen puoleen, hauskaahan näitä rakkaudella kirjoitettuja ”kauhukertomuksia” on lukea.

Suurin osa tuttuja juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Eikai vanhaa kissaa kannata ottaa jos menee hirveästi rahaa eläinlääkärikuluihin ja mahdollisesti luopuminen/eutanasia pian edessä kuitenkin.

Just. Päivän aivopieru 👍

Eläinkääkärikulut ovat tosiaan menoerä, jota ei kannata väheksyä. Ensimmäiset 10 vuotta voivat mennä ihan hyvin, mutta jos jos jotain vaivaa tulee, rahanmeno on loputonta. Labrat maksavat enemmän kuin ihmisen vastaavat. En tiedä, miten mahdollisesti vakuutus näitä korvaisi.

Minulla oli kolme kissaa, ja kaikille tuli vanhempana kilpirauhasen liikatoiminta. Kahdelta kissalta leikattiin myös kasvain, yhdeltäpariinkin otteeseen. Hampaat huollettiin säännöllisesti kaikilta. Minulla ei ollut autoa käytössä, ja taksilla suhattiin eläinlääkäriin monta kertaa vuodessa. En ole uskaltanut edes laskea, paljonko rahaa meni pelkästään noihin lääkärikuluihin.

Ja tietysti se lääkkeen antaminen (kaikille kolmelle kissalle) oli jokapäiväinen show sinänsä.

Toki hyvässä lykyssä eläin pysyy terveenä koko ikänsä. Ei voi etukäteen tietää.

Mutta eipä siinä tilanteessa vaivojaan tai kulujaan tullut laskettua. Eikä pidäkään. Jos lemmikin on ottanut, siitä ollaan vastuussa loppuun asti.

Karvoja joka paikassa. Kissanhiekkaa joka paikassa. Näin keväällä puklaavat karvaoksennuksia vaikka kuinka harjaisi irtokarvat pois (ällön näköisiä pökäleitä).

Omilla kissoillani on säännöllinen ruokarytmi ja silti joka saakelin aamu pyrkivät saamaan ruokaa jo viideltä. Koskaan eivät ole saaneet tuohon aikaan ruokaa, vaan eivät silti tunnu tajuavan. Sitkeitä mulkeroita.

Paikat menee ihan jumiin, kun kissat tunkevat illalla päälleni nukkumaan ja itse ei viitsi liikkua lainkaan, ettei häiritse toisten unia. Hirvittävää.

Nuorempi kissoista tiedottaa aina etukäteen kovaan ääneen vessakäynneistään. Suorituksen päätteeksi kissa vetää aivan älyttömän kakkarallin, jonka aikana huutaa kuin tapettava ja juoksee koko kämpän läpi useampaan otteeseen. Tämä on erityisen häiritsevää yöaikaan. Mukavana plussana saattaa myös juosta sängyn kautta ikkunalaudalle, jolloin nukkuvat ihmiset toimittavat trampoliinin virkaa.

Ihania pirulaisiahan nämä ovat. <3 Tsemppiä aloittaja kissakuumeeseen.

Siis jos asuntoon ei saa ottaa lemmikkiä niin se myös tarkoittaa EI!

Siinä sulle yksinkertainen ja erittäin pätevä syy.

työkaveri jolla on kissa haisee kissanpissalle

Kissa on helppo ja mukava lemmikki. Inhosin ajatusta eläimestä kotona mutta ainoa nega on että se tykkää raapia muutakin kuin puuta (sohva ja nojatuolit). Suosittelen

Vierailija kirjoitti:

Ne oksentaa karvapalloja, yleensä matolle tai sohvalle. Kerran oksensi hyllyltä alla olleen läppärin päälle.

Yök :/

Mietin pitkään kissan ottamista, sillä pelkäsin että kissa mouruaisi ja pitäisi yöllä meteliä (olen muutenkin herkkä uninen).. mutta kissa on ollut ihan paras juttu vähään aikaan! Nukkuu usein vieressä enkä malttaisi töissä käydä kun tekisi vaan mieli rapsuttaa ja halia 🥰