Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
PIdättekö yksityisasioiden puhumisesta työpaikalla?
22.04.2021 |
Siis niin, että muut utelevat teiltä yksityisasioita (parisuhteesta, perheestä, lapsista, omaisuudesta, sukutaustasta, kaikesta mitä tekee elämässä vapaa-ajallaan yms.) ja kertoo itse laveasti näistä asioista omasta elämästään.
Itse en vain tykkää yhtään, että minulta udellaan asioita, varsinkaan sillä tavalla painostavasti ja pakottavasti, että on lähes mahdoton olla vastaamatta tai sitten sitä pidetään töykeänä. Varsinkin kun sellaiset ihmiset yleensä innokkaasti sitten lähtevät arvostelemaan asioita joita kuulevat.
En myöskään yhtään pidä siitä, että minut pakotetaan ilmaiseksi terapeutiksi työpaikalla, niin että minun pitäisi kuunnella tuntikausia jonkun avioliitto-ongelmia, pettämisiä, katkeruutta jostain vuosia sitten tapahtuneesta erosta, rahaongelmia, ongelmia lasten kanssa, terveysongelmien tilitystä, yms.
Miten muut? Mitä olette mieltä?
Kommentit (12)
Vaihtoehto c: saa jutella noista aiheista jos haluaa, pakko ei ole kuin maksaa veroja ja kuolla.
En toisaalta ymmärrä,miksi joku kokee tuollaista ahdistusta siitä, jos jotkut juttelevat yksityiselämästä. Sinun ei ole ap pakko avautua omastasi, en minäkään nyt mistään intiimistä puhu, mutta toki nyt joskus perheen kuulumisista tai harrastuksista, aika outoa olisikin, jos pysyttelisin pelkästään virallisella tasolla ja työasioissa, kun olen ollut samassa työpaikassa 30 vuotta, ja joukossa on tyyppejä, joiden kanssa olen ollut koko ajan työtoverina.
Tietysti se on perustason sosiaalinen taito vaistota, haluaako toinen jutella tuollaisista yksityisasioista eikä tentata vastahakoista. Mutta jos ap on kumminkin omia asioita kertoillut (koska kokee, että sitä häneltä "vaaditaan", mitä en usko), niin kai se toinen ei ole tajunnut, että olet siinä mukavuusalueesi ulkopuolella.
Hyvä konsti välttää epämieluisat aiheet on kysyä toiselta lisää tai vaihtaa puheenaihetta. Voit kyllä hyvin myös sanoa, ettäet välitä jutella yksityiasioista. Kyllä se uteleminen sillä hyytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvässä työyhteisössä jokainen saa kertoa yksityiselämästään juuri niin paljon kuin haluaa tai olla kertomatta sekä säädellä myös sitä mitä avautumisia haluaa kuunnella.
Käyn töissä vain rahan takia ja pidän työn ja vapaa-ajan erillään sillä, että en kerro siviiliasioistani työpaikalla mitään. Työpaikalla toimin työminälläni. Työpaikka ei ole mikään kaverikerho, vaikka nykyään pitäisi olla räiskyvä showpersoona ja jatkuvasti mieletöntä läpändeerausta.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehto c: saa jutella noista aiheista jos haluaa, pakko ei ole kuin maksaa veroja ja kuolla.
En toisaalta ymmärrä,miksi joku kokee tuollaista ahdistusta siitä, jos jotkut juttelevat yksityiselämästä. Sinun ei ole ap pakko avautua omastasi, en minäkään nyt mistään intiimistä puhu, mutta toki nyt joskus perheen kuulumisista tai harrastuksista, aika outoa olisikin, jos pysyttelisin pelkästään virallisella tasolla ja työasioissa, kun olen ollut samassa työpaikassa 30 vuotta, ja joukossa on tyyppejä, joiden kanssa olen ollut koko ajan työtoverina.
Tietysti se on perustason sosiaalinen taito vaistota, haluaako toinen jutella tuollaisista yksityisasioista eikä tentata vastahakoista. Mutta jos ap on kumminkin omia asioita kertoillut (koska kokee, että sitä häneltä "vaaditaan", mitä en usko), niin kai se toinen ei ole tajunnut, että olet siinä mukavuusalueesi ulkopuolella.
Hyvä konsti välttää epämieluisat aiheet on kysyä toiselta lisää tai vaihtaa puheenaihetta. Voit kyllä hyvin myös sanoa, ettäet välitä jutella yksityiasioista. Kyllä se uteleminen sillä hyytyy.
Kysyä toiselta lisää? Oletko tosissasi? Eikö teillä ole töitä tehtävänä? Kyllä se on ahdistavaa kun dedikset painavat niskaan ja joku haluaa viedä työajasta joka päivä tunnin tai kaksi kertoakseen puutarhanhoidostaan tai avio-ongelmistaan ja suuttuu, jos muut eivät halua kuunnella. Jos on niin kova tarve puhua omista asioistaan, pitää mennä terapeutille tai etsiä kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehto c: saa jutella noista aiheista jos haluaa, pakko ei ole kuin maksaa veroja ja kuolla.
En toisaalta ymmärrä,miksi joku kokee tuollaista ahdistusta siitä, jos jotkut juttelevat yksityiselämästä. Sinun ei ole ap pakko avautua omastasi, en minäkään nyt mistään intiimistä puhu, mutta toki nyt joskus perheen kuulumisista tai harrastuksista, aika outoa olisikin, jos pysyttelisin pelkästään virallisella tasolla ja työasioissa, kun olen ollut samassa työpaikassa 30 vuotta, ja joukossa on tyyppejä, joiden kanssa olen ollut koko ajan työtoverina.
Tietysti se on perustason sosiaalinen taito vaistota, haluaako toinen jutella tuollaisista yksityisasioista eikä tentata vastahakoista. Mutta jos ap on kumminkin omia asioita kertoillut (koska kokee, että sitä häneltä "vaaditaan", mitä en usko), niin kai se toinen ei ole tajunnut, että olet siinä mukavuusalueesi ulkopuolella.
Hyvä konsti välttää epämieluisat aiheet on kysyä toiselta lisää tai vaihtaa puheenaihetta. Voit kyllä hyvin myös sanoa, ettäet välitä jutella yksityiasioista. Kyllä se uteleminen sillä hyytyy.
Ei, en todellakaan lähtenyt kertomaan esimerkiksi yksityiskohtia asunto-omaisuudestani. Olin vain aivan ällistynyt, että jollakulla on niin huonot sosiaaliset taidot, että kuvittelee, että sellaisesta voi edes kysyä. Kyllä se on perustason sosiaalinen taito tietää, mitä voi kysellä käytännössä vierailta ihmisiltä ja mitä ei.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän töissä yksityisasioista kuulu puhua, vaan työasioista. Se, joka utelee, toimii asiattomasti.
Meillä yks työkaveri kertoo jopa seksielämästään hyvin yksityiskohtaisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiettyyn rajaan asti kyllä. Meillä on pieni ja tiivis työyhteisö, jossa kaikki tuntee kaikki aika hyvin. Puhutaan pari- ja tapailusuhteista, perheistä, taustoista, harrastuksista, omaisuudestakin.
Ihan kaikista intiimimpiä juttuja en kylläkään työkavereille halua jakaa. Tai no, ehkä joskus jossain illanvietossa muutaman drinkin jälkeen olen saattanut jotain möläyttää, mutta se on sitten kaduttanut jälkikäteen.
Jännä juttu, kuinka jotkut osaa kertoa yksityisasioitaan hauskasti ja kiinnostavasti, kun taas toisten jutut vain haukotuttaa. Eli ei ole mitään yhtä oikeaa vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoruakkoja on aina ollut, joilla ei ole omaa elämää vaan kytätään muita. Ja sitten joillain ihmisillä on tyhjä elämä eivätkä osaa ystävystyä normaalisti niin ei ole kavereita, jolloin yritetään pakottaa työpaikalla olevat ihmiset kavereiksi. Toisilla on liian vähän tekemistä työpaikalla, niin yrittävät tuolla tavalla täyttää tylsistymistään. Joillain taas ei vain ole sosiaalisia taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Meillä yks työkaveri kertoo jopa seksielämästään hyvin yksityiskohtaisesti
Meillä yksi ihminen käytti työpäivänsä kertomalla masennuksestaan, sen lääkityksestä ja lääkityksen sivuoireista muille. Aloitti heti aamusta kertomalla raportin terveystilastaan ja jatkoi koko päivän. Kaikki yrittivät vältellä niin sitten valitti esimiehelle.
Alue: Aihe vapaa
Yksityisasiat eivät kuulu työpaikalle.