Lue keskustelun säännöt.
Sori valitan nyt itsekin, mutta en kestä ihmisiä jotka jatkuvasti valittaa jostakin!!!
22.04.2021 |
Niin raskaita tyyppejä. Heti kun suu aukeaa, sieltä ryöppyää valitusten tulva. Milloin tuulee liikaa tai on muuten vääränlainen sää, milloin lapsi on raskas, milloin on taas nukuttu tosi huonosti...
Ihan oikeasti, voitteko joskus olla vaan hiljaa? Ette ole ainoita kenen elämä ei ole kokoajan pelkkiä aurinkoisia sunnuntaipäiviä!
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse nostan marisijan kohdalla aina kutkintä.
Sama. Mua ei siis kiinnosta kenenkään marinat. En tajua, millainen ihminen jaksaa VALITTAA muiden pahasta olosta? Miksi se sinua iinnostaisi? Ilmeisesti siis kiinnostaa, koska kuuntelee sitä. Eli, omapa on valintasi ja vastuusi.
Kuinka voi välttää kuuntelemasta toisen valitusta jos joutuu olemaan samassa tilassa?
Ja oletko vähän tyhmä? Aloittaja tarkoitti sellaista jonninjoutavaa, asiatonta valitusta, missä ei ole mitään syytä takana mutta ihmisillä vain on tarve valittaa aina. Oli syytä tai ei.
Sen taustalla on vain se, ettäsinä et ole itsekään onnellinen, siksi et kestä sitä, että joku on hapan, eikä sitä iloista tai ole vaiti. Jos olisit onnellinen, se ei haittaisi sinua laisinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kertoo siitä, että itse et ole sisäisesti kovin positiivinen ja hyvällä mielellä kulkeva tyyppi. Onnellisia ihmisiä eivät muiden murheet EDES KIINNOSTA.
Itsensä vikoineen ja puutteineen hyväksyvä ihminen osaa laittaa muiden viat ja puutteet heidän puutteellisuuden piikkiin. Onhan tämä aloittajalta oikein oivallinen tapa nostattaa sitä omaa egoaan kuinka on suhteessa muita parempi ihminen ja siitä tulee hänelle kiva olo kun muut myötäilee ja alkaa haukkumaan niitä, jotka on eri mieltä.
Tai sitten osa näistä nonstopvalittajista voisi vaan kasvaa aikuisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kertoo siitä, että itse et ole sisäisesti kovin positiivinen ja hyvällä mielellä kulkeva tyyppi. Onnellisia ihmisiä eivät muiden murheet EDES KIINNOSTA.
Aloittaja ei tunnista itsestään käytöstä, josta syyttää muita. Hän purkaa omaa pahaa oloaan nyt ajanvietteellä käytettävällä keskustelupalstalla. Antakaa minulle vertaistukea ja lievittäkää minun masennusta kun minullakin on niitä ongelmia ja ne on varmasti isompia kuin muiden. Vähän kuin lapset hiekkalaatikolla mun iskä onkin vahvempi kuin sun.
Vaikka itseäni kutsutaan epätyypillisen iloiseksi suomalaiseksi, minullakin on huonoja päiviä ja väsynyt tuntuu toisia päiviä enemmän. Ehkä salaisuus on pettymysten itkeminen (itsekseni ja joskus miehen olkapäätä kastellen, jolloin osa ääneen sanotuista huolistakin saa omaan korvaan kuulostamaan vain väsyneet huolilta), jolloin asiat saa hyvien yöunien jälkeen taas oikeat mittasuhteet. En jää pitkäksi aikaa asioita murehtimaan.
Tarkoitan siis, että kyllä positiiviset ihmisetkin kokee pettymyksiä ja se on ihmiselle luonnollista. Se, että missä ja kenelle niitä kertoo niin on oleellisesta siinä mielessä, että täytyy olla myös realistinen sille, missä niihin voidaan vaikuttaa ja mikä oikeasti on sellainen asia, mihin yksilönä voi vaikuttaa.
Töissä kahvipöytäkeskustelut tuskin vie asioita eteenpäin, mutta olen huomannut pessimististen marmatuksen olevan yksi sosiaalinen tapa saada huomiota muilta ihmisiltä, tulla nähdyksi ja ymmärretyksi ongelmansa kanssa.
Se, että toiset on pessimistisiä ja toisen optimistisia niin ei sulje pois realismia. Realistinen ihminen, joka tietää kuinka ja missä voi vaikuttaa, tuo esille yhteisössään tärkeitä ja oleellisia näkökulmia.
Optimistina tosin huonoina päivinä, kun saan kuulla luonteeseeni automaattisesti vedetyn lausahduksen, etten ota mitään sitten vakavasti - tottakai otan ja teen asioille jotain, en vaan valita - mietin, että tutkimusten mukaan onneksi elän pessimisti pidempään ;)
Kannattaa Googlettaa - optimismia voi opetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse nostan marisijan kohdalla aina kutkintä.
Sama. Mua ei siis kiinnosta kenenkään marinat. En tajua, millainen ihminen jaksaa VALITTAA muiden pahasta olosta? Miksi se sinua iinnostaisi? Ilmeisesti siis kiinnostaa, koska kuuntelee sitä. Eli, omapa on valintasi ja vastuusi.
Kuinka voi välttää kuuntelemasta toisen valitusta jos joutuu olemaan samassa tilassa?
Ja oletko vähän tyhmä? Aloittaja tarkoitti sellaista jonninjoutavaa, asiatonta valitusta, missä ei ole mitään syytä takana mutta ihmisillä vain on tarve valittaa aina. Oli syytä tai ei.
Kuka pakottaa kuuntelemaan? Jokainen voi valita ystäväpiirinsä, seuransa ja työkaverina itse, jos seura ei miellytä, ovet aukeavat aina ulospäin.
Ja pitää itse hakeutua seuraan, joka on yhtä tasokas kuin omansa. Näin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö aloituksesi kerro enemmän sinusta, kuin muista.
Miksi ihmeessä hakeudut heidän seuraansa, etkä viihdy itsesi tasoissa seurassa tai hakeudu seuraan tai muodosta ystäväpiiriä, jotka eivät valita.
Sillähän ongelma poistuu.
Erakoksi alkamalla? Jos on töissä esim alalla jossa joutuu pakosti olemaan kanssakäymisissä erilaisten ihmisten kanssa niin mahtuuhan sinne noita yksinkertaisia valittajia mukaan.. Osa kerjää sääliä erilaisilla pienillä vaivoillaan JATKUVASTI. Voivoi kun kynnet on niin heikot että ne lohkeilevat jatkuvasti jne. Huhhuh 🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kertoo siitä, että itse et ole sisäisesti kovin positiivinen ja hyvällä mielellä kulkeva tyyppi. Onnellisia ihmisiä eivät muiden murheet EDES KIINNOSTA.
Itsensä vikoineen ja puutteineen hyväksyvä ihminen osaa laittaa muiden viat ja puutteet heidän puutteellisuuden piikkiin. Onhan tämä aloittajalta oikein oivallinen tapa nostattaa sitä omaa egoaan kuinka on suhteessa muita parempi ihminen ja siitä tulee hänelle kiva olo kun muut myötäilee ja alkaa haukkumaan niitä, jotka on eri mieltä.
Tai sitten osa näistä nonstopvalittajista voisi vaan kasvaa aikuisiksi.
Kannattaa ehkä itse kasvaa aikuiseksi tai miettiä, miten olisi onnellinen ilman, että muiden pitää olla jonkinlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö aloituksesi kerro enemmän sinusta, kuin muista.
Miksi ihmeessä hakeudut heidän seuraansa, etkä viihdy itsesi tasoissa seurassa tai hakeudu seuraan tai muodosta ystäväpiiriä, jotka eivät valita.
Sillähän ongelma poistuu.
Erakoksi alkamalla? Jos on töissä esim alalla jossa joutuu pakosti olemaan kanssakäymisissä erilaisten ihmisten kanssa niin mahtuuhan sinne noita yksinkertaisia valittajia mukaan.. Osa kerjää sääliä erilaisilla pienillä vaivoillaan JATKUVASTI. Voivoi kun kynnet on niin heikot että ne lohkeilevat jatkuvasti jne. Huhhuh 🤮
No, annatko? Omahan se on valintasi, jos tunnet edes tarvetta ottaa tuommoiseen osaa. Minä aina mielssäni naureskelen, esim. jos joku valittaisi, että kynnet lohkeaa, olisin silleen et aha. Että ei vois vähempää kiinnostaa. Tai että osta kynnenvahvistajaa. Jos sanoo, ettei ne auta, olisin, että no ei mukaan kyllä kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse nostan marisijan kohdalla aina kutkintä.
Sama. Mua ei siis kiinnosta kenenkään marinat. En tajua, millainen ihminen jaksaa VALITTAA muiden pahasta olosta? Miksi se sinua iinnostaisi? Ilmeisesti siis kiinnostaa, koska kuuntelee sitä. Eli, omapa on valintasi ja vastuusi.
Kuinka voi välttää kuuntelemasta toisen valitusta jos joutuu olemaan samassa tilassa?
Ja oletko vähän tyhmä? Aloittaja tarkoitti sellaista jonninjoutavaa, asiatonta valitusta, missä ei ole mitään syytä takana mutta ihmisillä vain on tarve valittaa aina. Oli syytä tai ei.Sen taustalla on vain se, ettäsinä et ole itsekään onnellinen, siksi et kestä sitä, että joku on hapan, eikä sitä iloista tai ole vaiti. Jos olisit onnellinen, se ei haittaisi sinua laisinkaan.
Sinähän olet neropatti!
Tosiasia on kuitenkin, että alati valittavat ihmiset levittävät pahaa oloa ympärilleen. Jatkuva valittaminen toimii samoin kuin paskan levittäminen pellolle. Hajua ei voi välttää, vaikka se paska on naapurin pellolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse nostan marisijan kohdalla aina kutkintä.
Sama. Mua ei siis kiinnosta kenenkään marinat. En tajua, millainen ihminen jaksaa VALITTAA muiden pahasta olosta? Miksi se sinua iinnostaisi? Ilmeisesti siis kiinnostaa, koska kuuntelee sitä. Eli, omapa on valintasi ja vastuusi.
Kuinka voi välttää kuuntelemasta toisen valitusta jos joutuu olemaan samassa tilassa?
Ja oletko vähän tyhmä? Aloittaja tarkoitti sellaista jonninjoutavaa, asiatonta valitusta, missä ei ole mitään syytä takana mutta ihmisillä vain on tarve valittaa aina. Oli syytä tai ei.
Aikuinen osaa jo sanoa, että nyt riittää jos ei jaksa kuunnella ja ohjata sitä keskustelua suuntaan joka on mielekkäämpi, eikä olla vain passiivisena tilanteen vietävissä ja odota sitä hetkeä kun pääsee aihe vapaalle itse haukkumaan muita.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka itseäni kutsutaan epätyypillisen iloiseksi suomalaiseksi, minullakin on huonoja päiviä ja väsynyt tuntuu toisia päiviä enemmän. Ehkä salaisuus on pettymysten itkeminen (itsekseni ja joskus miehen olkapäätä kastellen, jolloin osa ääneen sanotuista huolistakin saa omaan korvaan kuulostamaan vain väsyneet huolilta), jolloin asiat saa hyvien yöunien jälkeen taas oikeat mittasuhteet. En jää pitkäksi aikaa asioita murehtimaan.
Tarkoitan siis, että kyllä positiiviset ihmisetkin kokee pettymyksiä ja se on ihmiselle luonnollista. Se, että missä ja kenelle niitä kertoo niin on oleellisesta siinä mielessä, että täytyy olla myös realistinen sille, missä niihin voidaan vaikuttaa ja mikä oikeasti on sellainen asia, mihin yksilönä voi vaikuttaa.Töissä kahvipöytäkeskustelut tuskin vie asioita eteenpäin, mutta olen huomannut pessimististen marmatuksen olevan yksi sosiaalinen tapa saada huomiota muilta ihmisiltä, tulla nähdyksi ja ymmärretyksi ongelmansa kanssa.
Se, että toiset on pessimistisiä ja toisen optimistisia niin ei sulje pois realismia. Realistinen ihminen, joka tietää kuinka ja missä voi vaikuttaa, tuo esille yhteisössään tärkeitä ja oleellisia näkökulmia.
Optimistina tosin huonoina päivinä, kun saan kuulla luonteeseeni automaattisesti vedetyn lausahduksen, etten ota mitään sitten vakavasti - tottakai otan ja teen asioille jotain, en vaan valita - mietin, että tutkimusten mukaan onneksi elän pessimisti pidempään ;)
Kannattaa Googlettaa - optimismia voi opetella.
Ajattelen samoin. Valittaminen on usein sellainen sosiaalinen liima, useampi lähtee siihen mukaan, kuin miettimään, laittaisinko 10 000 Bitcoiniin tai että ostanko Ford Mustangin. Molempia olen tässä viime aikoina ajatellut.
Mutta töissä valitan, etten vaikuta leuhkalta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse nostan marisijan kohdalla aina kutkintä.
Sama. Mua ei siis kiinnosta kenenkään marinat. En tajua, millainen ihminen jaksaa VALITTAA muiden pahasta olosta? Miksi se sinua iinnostaisi? Ilmeisesti siis kiinnostaa, koska kuuntelee sitä. Eli, omapa on valintasi ja vastuusi.
Kuinka voi välttää kuuntelemasta toisen valitusta jos joutuu olemaan samassa tilassa?
Ja oletko vähän tyhmä? Aloittaja tarkoitti sellaista jonninjoutavaa, asiatonta valitusta, missä ei ole mitään syytä takana mutta ihmisillä vain on tarve valittaa aina. Oli syytä tai ei.Sen taustalla on vain se, ettäsinä et ole itsekään onnellinen, siksi et kestä sitä, että joku on hapan, eikä sitä iloista tai ole vaiti. Jos olisit onnellinen, se ei haittaisi sinua laisinkaan.
Ainakin minä yritän pysyä positiivisella mielellä, vaikka onkin pientä taipumusta synkistelyyn. En pidä sitä huonona piirteenä, että edes yrittää. Turhanpäiväiset valittajat kyllä onnistuvat aika helposti pilaamaan hyvän mieleni. Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse nostan marisijan kohdalla aina kutkintä.
Sama. Mua ei siis kiinnosta kenenkään marinat. En tajua, millainen ihminen jaksaa VALITTAA muiden pahasta olosta? Miksi se sinua iinnostaisi? Ilmeisesti siis kiinnostaa, koska kuuntelee sitä. Eli, omapa on valintasi ja vastuusi.
Kuinka voi välttää kuuntelemasta toisen valitusta jos joutuu olemaan samassa tilassa?
Ja oletko vähän tyhmä? Aloittaja tarkoitti sellaista jonninjoutavaa, asiatonta valitusta, missä ei ole mitään syytä takana mutta ihmisillä vain on tarve valittaa aina. Oli syytä tai ei.Sen taustalla on vain se, ettäsinä et ole itsekään onnellinen, siksi et kestä sitä, että joku on hapan, eikä sitä iloista tai ole vaiti. Jos olisit onnellinen, se ei haittaisi sinua laisinkaan.
Sinähän olet neropatti!
Tosiasia on kuitenkin, että alati valittavat ihmiset levittävät pahaa oloa ympärilleen. Jatkuva valittaminen toimii samoin kuin paskan levittäminen pellolle. Hajua ei voi välttää, vaikka se paska on naapurin pellolla.
Ei sellaiset vain mulle ainakaan oloa pahenna. Olen itse oman mieleni kontrolloija ja jos jollain on niin paha mieli, että se jo leviää ympärille, niin saa olla kyllä aika paha olla. Sellaiset tulee yleensä toimittaa jo hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö aloituksesi kerro enemmän sinusta, kuin muista.
Miksi ihmeessä hakeudut heidän seuraansa, etkä viihdy itsesi tasoissa seurassa tai hakeudu seuraan tai muodosta ystäväpiiriä, jotka eivät valita.
Sillähän ongelma poistuu.
Erakoksi alkamalla? Jos on töissä esim alalla jossa joutuu pakosti olemaan kanssakäymisissä erilaisten ihmisten kanssa niin mahtuuhan sinne noita yksinkertaisia valittajia mukaan.. Osa kerjää sääliä erilaisilla pienillä vaivoillaan JATKUVASTI. Voivoi kun kynnet on niin heikot että ne lohkeilevat jatkuvasti jne. Huhhuh 🤮
Ja sinulla kun on niitä isompia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse nostan marisijan kohdalla aina kutkintä.
Sama. Mua ei siis kiinnosta kenenkään marinat. En tajua, millainen ihminen jaksaa VALITTAA muiden pahasta olosta? Miksi se sinua iinnostaisi? Ilmeisesti siis kiinnostaa, koska kuuntelee sitä. Eli, omapa on valintasi ja vastuusi.
Kuinka voi välttää kuuntelemasta toisen valitusta jos joutuu olemaan samassa tilassa?
Ja oletko vähän tyhmä? Aloittaja tarkoitti sellaista jonninjoutavaa, asiatonta valitusta, missä ei ole mitään syytä takana mutta ihmisillä vain on tarve valittaa aina. Oli syytä tai ei.Sen taustalla on vain se, ettäsinä et ole itsekään onnellinen, siksi et kestä sitä, että joku on hapan, eikä sitä iloista tai ole vaiti. Jos olisit onnellinen, se ei haittaisi sinua laisinkaan.
Ainakin minä yritän pysyä positiivisella mielellä, vaikka onkin pientä taipumusta synkistelyyn. En pidä sitä huonona piirteenä, että edes yrittää. Turhanpäiväiset valittajat kyllä onnistuvat aika helposti pilaamaan hyvän mieleni. Ohis.
No, mulla eivät pilaa.
On eri asia valittaa välillä jostain kun sellainen jatkuva valitus. Sellaisia ihmisiä kuitenkin on, ketkä valittaa ihan jatkuvasti. Ne on paitsi raskaita, myös tosi itsekkäitä ja itsekeskeisiä. Harvemmin näitä ihmisiä esim kiinnostaa vastavuoroisesti mitä toiselle kuuluu. Kysytään ehkä kohteliaisuudesta kuulumisia vaan jotta päästään itse valittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse nostan marisijan kohdalla aina kutkintä.
Sama. Mua ei siis kiinnosta kenenkään marinat. En tajua, millainen ihminen jaksaa VALITTAA muiden pahasta olosta? Miksi se sinua iinnostaisi? Ilmeisesti siis kiinnostaa, koska kuuntelee sitä. Eli, omapa on valintasi ja vastuusi.
Kuinka voi välttää kuuntelemasta toisen valitusta jos joutuu olemaan samassa tilassa?
Ja oletko vähän tyhmä? Aloittaja tarkoitti sellaista jonninjoutavaa, asiatonta valitusta, missä ei ole mitään syytä takana mutta ihmisillä vain on tarve valittaa aina. Oli syytä tai ei.Sen taustalla on vain se, ettäsinä et ole itsekään onnellinen, siksi et kestä sitä, että joku on hapan, eikä sitä iloista tai ole vaiti. Jos olisit onnellinen, se ei haittaisi sinua laisinkaan.
Ainakin minä yritän pysyä positiivisella mielellä, vaikka onkin pientä taipumusta synkistelyyn. En pidä sitä huonona piirteenä, että edes yrittää. Turhanpäiväiset valittajat kyllä onnistuvat aika helposti pilaamaan hyvän mieleni. Ohis.
Haluaisitko mieluummin kuunnella, että ostaisin ehkä hienomman kodin/laukun/sijoitussalkun/auton, kuin mihin sulla on ikinä varaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse nostan marisijan kohdalla aina kutkintä.
Sama. Mua ei siis kiinnosta kenenkään marinat. En tajua, millainen ihminen jaksaa VALITTAA muiden pahasta olosta? Miksi se sinua iinnostaisi? Ilmeisesti siis kiinnostaa, koska kuuntelee sitä. Eli, omapa on valintasi ja vastuusi.
Kuinka voi välttää kuuntelemasta toisen valitusta jos joutuu olemaan samassa tilassa?
Ja oletko vähän tyhmä? Aloittaja tarkoitti sellaista jonninjoutavaa, asiatonta valitusta, missä ei ole mitään syytä takana mutta ihmisillä vain on tarve valittaa aina. Oli syytä tai ei.
Kuka nyt osoitti oman tyhmyytensä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse nostan marisijan kohdalla aina kutkintä.
Sama. Mua ei siis kiinnosta kenenkään marinat. En tajua, millainen ihminen jaksaa VALITTAA muiden pahasta olosta? Miksi se sinua iinnostaisi? Ilmeisesti siis kiinnostaa, koska kuuntelee sitä. Eli, omapa on valintasi ja vastuusi.
Kuinka voi välttää kuuntelemasta toisen valitusta jos joutuu olemaan samassa tilassa?
Ja oletko vähän tyhmä? Aloittaja tarkoitti sellaista jonninjoutavaa, asiatonta valitusta, missä ei ole mitään syytä takana mutta ihmisillä vain on tarve valittaa aina. Oli syytä tai ei.Sen taustalla on vain se, ettäsinä et ole itsekään onnellinen, siksi et kestä sitä, että joku on hapan, eikä sitä iloista tai ole vaiti. Jos olisit onnellinen, se ei haittaisi sinua laisinkaan.
Sinähän olet neropatti!
Tosiasia on kuitenkin, että alati valittavat ihmiset levittävät pahaa oloa ympärilleen. Jatkuva valittaminen toimii samoin kuin paskan levittäminen pellolle. Hajua ei voi välttää, vaikka se paska on naapurin pellolla.
He levittävät sitä paha oloaan vain sinulle ja kaltaisillesi, jotka ette ole omastanne takaa onnellisia ja omaa omaa elämää.
Sunnuntaipäivät ovat itseasiassa kovin masentavia, pitkä työviikko taas edessä ja pitäisi nauttia vapaapäivästä, mutta sisimmissään stressi alkaa puskemaan esiin.