Koulunaloituksen aikaistaminen?

löytyisiköhän haulla?



Oma kokemus: aikoinaan olen mennyt vuotta aikaisemmin kouluun (s. tammikuussa). Taidot ja tiedot ok, mutta olin erittäin ujo ja arka, joten itse ajattelen, että olisi kannattanut kypsyä kotona vielä vuosi.



Esikoiseni on syntynyt kesäkuussa, mutta oppi lukemaan + laskemaan, kirjoittamaan jo 4-5 -vuotiaana; taidollisesti olisi hänkin voinut aikaistaa kouluun menoa. Mutta kyllä eskarivuosi kypsytti selvästi esim. kestämään pettymyksiä, vaikkei olekaan mitenkään ujo, kuten itse olin.

Itse olen tammikuun ensimmäisten päivien lapsi, ja oli kiva olla luokan vanhin :) Äiti sanoi, että olin ainakin valmis kouluun ja kaikki meni helposti. En ole jäänyt mistään paitsi, koska lukemisen suhteen tms. en ollut mitenkään super aikainen. Oma poikani on samoilla päivillä syntynyt, ja olen tosi tyytyväinen että saa viettää " pitkän" lapsuuden. Pojilla tuo kypsyysasia kyllä korostuu. Jos tyttösi on ihan poikkeuksellisen lahjakas tai olette " kunnianhimoisia" , niin mikäs siinä. Itse pitäisin hyvillä mielin tarhassa pidempään.

...että meidän tyttö on kotihoidossa. Käy tosin kerhossa ja muskarissa jne, ja kävi alkuvuonna muutaman kerran päiväkodissa tilapäishoidossa, jossa sai kovasti kehuja mm. keskittymiskyvystään.



Tuntuisikin että olisi helppoa jos joku asiantuntija teksi tämän päätöksen meidän puolesta, eli hoitaja jolla on asiaan perspektiiviä, mutta nyt siis meidän vanhempien on mietittävä tämä asia keskenämme. Ja koska kyse on esikoisesta, tuntuu arvioiminen erityisen hankalalta.



Tyttö tuntuu kuitenkin olevan tilanteesta kuin tilanteesta sitkeästi selviytyvä ja kuin tarrataulu johon tieto tarttuu sen kummemmin tyrkyttämättä. Uskon että jos yhtään yllyttäisimme, hän oppisi viikossa lukemaan. Tätä mieltä oli neuvolantätikin. Mutta esim. kirjaimet ja laskemisen hän on opetellut itse kyselemällä.

Tyttö on syntynyt maaliskuussa ja hän esimerkiksi oppi lukemaan tasan 5-vuotiaana. Puoli vuotta ennen eskarin alkua (tasan 6-vuotiaana) hän luki itse 300-sivuisen romaanin. Asioiden ajattelussa ja pohdinnassa tyttö on tuntunut olevan aina vähintään 3 vuotta ikäisiään vanhempien tasolla. Myös koulussa vaadittavat sosiaaliset taidot (esim. oman vuoron odottaminen, työskentelyyn keskittyminen jne) olivat eskariopettajan mukaan tytöllä selvästi paremmat kuin samanikäisillä keskimäärin.



Päädyimme kuitenkin panemaan tytön kouluun ihan normaaliaikaan 7-vuotiaana. Nyt, kun tyttö menee jo 6. luokalle, olen edelleen sitä mieltä että ratkaisu on oikea. Jos tyttö olisi mennyt kouluun 6-vuotiaana, olisi hän jo silloin ollut taidollisesti useimpia ekaluokkaisia selvästi edellä. Niin hän oli tietenkin 7-vuotiaanakin, mutta tuossa 6 ja 7 vuoden aikana tytössä tapahtui selvää kypsymistä kärsivällisyyden suhteen. Kun hän meni kouluun 7-vuotiaana, oli hänellä selvästi enemmän kärsivällisyyttä kohdata se turhautuminen, joka aiheutui siitä, että oppitunneilla käsiteltiin asioita, jotka hän oli oppinut jo aikaa sitten ja siitä, että etenemistahti oli liian hidas. Jos hän olisi aloittanut koulun 6-vuotiaana, olisi hän ollut vähintään yhtä turhautunut, mutta tytön kärsivällisyys olisi ollut selvästi heikompi.



Meille koitui pelastukseksi myös se, että koulussa vieras kieli aloitettiin jo ensimmäisellä luokalla. Näin oli sentään yksi aine, jossa tyttö koki oppivansa jotain täysin uutta. Suosittelenkin lämpimästi kaikille ikäistään edellä olevien ekaluokkalaisten vanhemmille valitsemaan joko kielikylpyluokan tai ainakin koulun, jossa voi aloittaa vieraan kielen jo 1. luokalla, jos tällainen vain on paikkakunnalla mahdollista.



Sanoisin myös, että kotihoidossa olleelle lapselle vuosi eskarissa tekee usein tosi hyvää. Koulu kun ei ole pelkästään oppimista, oman vuoron odottamista ja hiljaa paikallaan olemista, vaan myös oman paikan löytäminen luokan sosiaalisessa nokkimisjärjestyksessä vaatii omat taitonsa. Tähän puoleen eskari on hyvää valmennusta.

Vanhemmilleni ehdotettiin aikoinaan kouluni aikaistamista, mutta he eivät pitäneet sitä aiheellisena juuri sosiaalisten taitojen vuoksi. Olin kaikkea muuta kuin arka, yli-impulsiivinen ehkä. Olen siis mennyt 7-vuotiaana kouluun tavallisen kaavan mukaisesti. Ekojen kouluviikkojen jälkeen sain luvan lukea omia kirjojani, jos olin tehnyt tehtävät muita nopeammin. En muista kärsineeni mitenkään " osaavuudestani" ikätovereiden rinnalla. Sen sijaan muistan olleeni vihainen äidilleni, kun hän ei ollut opettanut minulle kaunokirjoitusta etukäteen! :) Eipä hän ollut opettanut mitään muutakaan, mutta kaunon oppiminen ei kohdallani tapahtunut itsestään.



Oma lapseni on syntynyt joulukuussa eli on luokkansa pienin. Hän aloittaa ekaluokan parin viikon päästä (syyskuun eka tässä maassa). Esikoulua on takana jo 3 vuotta. Taidollisesti hänkin on muista edellä; mutta kärsivällisyys on toista maata. Odotan mielenkiinnolla 6-7 v tapahtuvaa kypsymistä, joka on näissäkin viesteissä mainittu useasti!



Kakkosemmekin on syntynyt marraskuussa eli kovanonnen lapsia. Näistä alkuvuosista muistan ennemminkin huoleni siitä kun " suomalaiset isokokoiset lapseni" ovat päiväkodissa joutuneet aina tosi aikaisin isompien ryhmään. Täällä on tosi kapeat ikäryhmät päiväkodissa tyyliin alle 6 kk, 6-12 kk, 12-22kk ja vika 3 v saakka. Lapselle tekisi hyvää olla välillä ryhmän nuorin (eli oppia mallista) ja vuorostaan vanhin (olla ihailun kohde ja malli muille lapsille). Tämä on omilta lapsiltani jäänyt kokematta.



Nämä olivat ajatuksia Belgiasta.

... ajatusta herättävistä kommenteistanne!



Tällähetkellä tuntuu siltä, että käymme testeissä ja mietimme lisää. Sitten jos kuitenkin tuntuu että aloittamisen aikaistus olisi hyvä vaihtoehto, niin vielä pitäisi saada hänet eskariryhmään. Jos hän siellä viihtyisi, niin sitten kaikki ok. Jos jossain vaiheessa vähänkin tuntuisi ettei juttu ole järkevä, niin sitten peruutus takaisin kerholaiseksi.



Joka tapauksessa minä olen kotona pitkään, koska nuorempia sisaruksia on kohta kolme ja siten päivät eivät olisi hänellä pitkiä. Eskariinkin siis vain eskarin ajaksi ja koulun jälkeen iltapäivähoito hoituu omassa kodissa äidin toimesta. Jos olisin työelämässä, niin en harkitsisi aikaistusta, koska silloinhan päivistä tulisi liian rankkoja jo pelkästään niiden pituuden vuoksi.

Meillä on alkuvuodesta 2000 syntynyt poika, joka aloitti koulun tänä vuonna, siis 6-vuotiaana. Parin ekan päivän jälkeen poika lähtee iloisena kouluun, ja siellä on kuulemma paljon kivempaa kuin eskarissa. ' Kun on koko ajan niitä tehtäviä' . Päivät on aika lyhyitä, viikossa 20 tuntia. Tänään koulu esimerkiksi alkaa klo 10.45.



Meillä ajatus koulun aikaistamiseksi kypsyi eskaria edeltävänä vuonna, ja saatiinkin lupa aloittaa siellä vuotta aiemmin. Ideana oli että katsotaan sen vuoden aikana miten alkaa sujumaan. Poika on nopea ja innokas oppimaan ja halusi itse kovasti kouluun kavereiden kanssa samaan aikaan. Kun vielä esikoulun opettaja ja psykologi suosittelivat koulun aloitusta, niin päädyttiin sitten tähän.



Lapsi on aloittanut päiväkodissa jo vuoden vanhana, siis pärjää hyvin ryhmässä ja on jo parina kesänä matkustanut yksin ilman tuttua aikuista bussilla mummolaan. Ja ihan mielellään, siis aika reipas tapaus.

Eli taitojen ja pettymysten siedon yms. lisäksi koulun aloittavalla olisi hyvä kai olla sosiaalisia taitoja ja kykyä pärjätä ryhmässä (jossa kaikki eivät välttämättä käyttäydy aina niin hyvin- eli itse pitäisin tärkeänä sitä että osaa puolustaa itseään). Jos nämä asiat on kunnossa tai eskarivuoden aikana oppii ja kaverit menevät myös samaan aikaan kouluun, niin sitten voisi harkita asiantuntijoiden lausuntojen mukaan. Kyseisissä testeissä ei kuitenkaan taideta seurata lasta sosiaalisessa ympäristössään pidempiä aikoja? Eli tämä jää sitten vanhempien ja eskarihenkilökunnan arvioitavaksi.



Meillä on koulun aloittanut poika, joka on luokkansa nuorin, syntynyt joulukuussa, eli eroa ihan seuraavan vuoden alussa syntyneisiin ei taida pahemmin olla. Tosin poikamme ei ole mitenkään ikäistään kypsempi tai osaavampi (taidot normaalit, motorisesti sitten hyvin kaikki hanskassa). Koulun alku meni hyvin, mutta vaikka päivät ovat " lyhyitä" , niin kyllä poika oli 5h päivän jälkeen kotiin tullessaan selvästi väsynyt (siis hieman " levoton" ), aiemmat 3-4h päivät eivät olleet vaikutukseltaan samanlaisia. Eli kyllä minusta tuntuu että päivät ovat pitkiä pienelle! Moni asia on uusi ja koulu on aika erilaista kuin eskari ja kaikki yrittävät nyt alkuun oikein tsempata tuota koulussa oloa.

Molemmat vanhemmat töissä klo 8-16. Siis lapsen päivät olivat 9-tuntisia. Osa tästä oli päivähoitoa, ja se 6 tuntia esikoulua. Siihen verrattuna koulupäivä ei tunnu ainakaan vanhemman mielestä niin raskaalta. Onhan se päiväjärjestys erilainen, mutta esim. aamut on paljon rauhallisempia kun saa syödä aamiaisen kotona.



Illat on pyritty rauhoittamaan niin, että ollaan ihan rauhassa kotona, sekä lapset että vanhemmat. Ja annetaan lapsen olla lapsi, ei vaadita koulun lisäksi mitään sen kummempaa.

Jos hän olisi syntynyt 3 päivää aikaisemmin niin hakisitsko koulun aloittamisen lykkäämistä?

Mutta kaikenkaikkiaan päätös olisi kieltämättä paljon helpompi tehdä jos hän olisi syntynyt vaikkapa kesäkuussa.

Eskarissa meillä ainakin lähinnä leikittiin, " opiskeluhetket" olivat lyhyitä ja silloinkaan ei istuttu pulpeteissa, äidinkieltäkin opeteltiin näytelmän ja satujen avulla ja kuunnella sai vaikka pötkötelle, matematiikan tehtäviä tehtiin ehkä kerran viikossa. Koulu on perinteinen n. 45minuuttia pulpetissa PAIKALLAANja HILJAA, sitten välitunti (no on viikossa sentään 2liikuntatuntia). On kuitenkin aika erilainen touhu kuin eskarissa. Suurin osa tunneista on äidinkieltä ja matematiikkaa ja tehtäviä tehdään joka päivä ja läksy tulee joka päivä. Tahti on eri kuin eskarissa. Ehkä siksi 5h päivä tuntuu ekaluokan alussa pitkältä, eskarissa tuskin 5h tuntuisi samalta. Lisäksi eskariaikaa eskarissahan on vähän, suurin osa varsinkin kokopäivälapsilla on hoitoa. Siksi tuo koulupäivän pituus tuntuu erilailla kuin eskarissa. Meillä on pojalla kaikki mennyt hyvin, mutta väsymys tosiaan näkyi sen pisimmän päivän jälkeen. -No ehkä meillä on myös erilainen lapsi kuin joku " pikkuprofessori" , sillä pojasta parasta koulussa ovat välitunnit!

Yksi näkökulma: Suomessa alkaa oppivelvollisuus vasta 7-vuotiaana, monessa muussa Euroopan maassa jo 5-6-vuotiaana, riippumatta siitä, kuinka vilkas tai sosiaalisesti kehittymätön on. Noissa maissa koulupäivä on usein myös pitempi kuin meillä. Koulukulttuurikin on erilainen, kouluun mennään oppimaan, ei leikkimään. Suomessa korostetaan pitkää lapsuutta, ikään kuin lapsuus loppuisi siihen kun koulu alkaa. Ei se siihen lopu, että lapset oppivat kirjoittamaan ja laskemaan. Monilla lapsilla on valtava tiedonjano ja koulunomainen tehtävien tekeminen tuottaa iloa. On mahtavaa, että koulun voi aloittaa jo vuotta aiemmin, mikäli edellytykset täyttyvät. Suosittelen lämpimästi psykologin testejä lapsellenne, mikäli hän osoittaa itsekin kiinnostusta ja halua aloittaa koulu aiemmin.

miten mielipiteet jakaantuvat aika lailla tasan eli aina on niitä, jotka ovat puolesta ja niitä, jotka ovat vastaan... Itse lukeudeun jälkimmäisiin. ;) Kuten moni muukin olen sitä mieltä, että lapsuus on aivan riittävän lyhyt muutenkin - etenkin nykyään, kun lapset kuitenkin " joutuvat" kasvamaan kohtuullisen nopeasti ja " viattomuuden aika" lyhenee koko ajan. Tai siltä ainakin näyttää ja tuntuu kolmen pojan äidistä. Eli oma vaatimaton neuvoni on, että odottakaa ihmeessä - antakaa lapsen olla pieni vielä vuosi. Jos lapsenne on älykäs ja kovastikin ikäisiään edellä, se taipumus tuskin tulee katoamaan. Vuodessa nyt ainakaan! Nuo sosiaaliset taidot ovat niinikään niin kovin tärkeitä ja ennen kaikkea tulee muistaa, ettei lapsi tosiaan ole siellä luokassa/luokkatasolla/koulussa yksin! Elikkä sosiaalisten taitojen " tärkeydellä" tarkoitan myös sitä, että vaikka itse osaisi olla ja keskittyä, niin kaikki eivät osaa... Ja minusta vuotta vanhempi lapsi on taas kypsempi niihin haasteisiin. Suoraan sanoen olen nyt kaksi lapsistani saattanut ekalle luokalle ja kyllä on touhu jo koulun pihalla sellaista, että itseäkin pelottaa... ;-) Nyt jo 5. luokalle mennyt poikani kun alotti ekan, niin ihan oikeasti mietin, pärjäisinkö itse enää (ala)koulussa!! Eikä minulla koskaan ollut ongelmia - en ollut kiusattu tms. ja kavereitakin riitti.

Mitä taas tähän argumenttiin tulee:

Pampolina:

Yksi näkökulma: Suomessa alkaa oppivelvollisuus vasta 7-vuotiaana, monessa muussa Euroopan maassa jo 5-6-vuotiaana, riippumatta siitä, kuinka vilkas tai sosiaalisesti kehittymätön on. Noissa maissa koulupäivä on usein myös pitempi kuin meillä. Koulukulttuurikin on erilainen, kouluun mennään oppimaan, ei leikkimään. Suomessa korostetaan pitkää lapsuutta, ikään kuin lapsuus loppuisi siihen kun koulu alkaa. Ei se siihen lopu, että lapset oppivat kirjoittamaan ja laskemaan. Monilla lapsilla on valtava tiedonjano ja koulunomainen tehtävien tekeminen tuottaa iloa. On mahtavaa, että koulun voi aloittaa jo vuotta aiemmin, mikäli edellytykset täyttyvät. Suosittelen lämpimästi psykologin testejä lapsellenne, mikäli hän osoittaa itsekin kiinnostusta ja halua aloittaa koulu aiemmin.

Ensinnäkin monet tutkijatkin ovat sitä mieltä, että lapsen akateemisia taitoja ei varhainen koulunaloitus pitemmän päälle ollenakaan välttämättä paranna tai tue. Jos emme edes puhu mistään PISA-tutkimuksista (jotka minusta ovat VAIN tilastoja kuitenkin), niin muita tutkimuksia on, jotka osoittavat, että suomalaiset lapset kirivät akateemisissa taidoissa hyvin nopeasti kiinni aiemmin koulunsa muissa maissa aloittaneet. Eräskin brittiprofessori, vanhempi naishenkilö, on pitkään puhunut koulunaloitusiän myöhentämisen puolesta mm. Britanniassa. Hän on tutkinut lähinnä norjalaisia alakoululaisia, joiden koulunaloitus on ymmärtääkseni hyvin samankaltainen kuin meillä - ellei vieläkin kokeilevampi mm. luontoläheisempi ym.

" Two wrongs don' t make a right" eli vain se, miten jossain muussa maassa toimitaan ei tee siitä automaattisesti parempaa vaihtoehtoa... Lisäksi minusta tulisi muistaa, että suoraa vertausta ei voi tehdä senkään takia, että yhteiskunnat ovat kovin erilaisia. Mainitsemassani Britanniassa koulu aloitetaan useimmiten nykyisin jo 4-vuotiaana, mihin lienee suurimpana syynä se, ettei kunnallisia päivähoitopaikkoja ole tarjota käyt. katsoen lainkaan. (Lisäksi siellä on mm. lainvastaista jättää alle 12-vuotiasta yksin kotiin...) Lisäksi brittilapset (tai ranskalaiset, italialaiset jne.) oppivat elämään oman yhteiskuntansa sääntöjen ja tapojen mukaisesti - heidän työskentelytapansa voi ola hyvinkin erilainen joiltain osin kuin meillä. Niistä meillä kenties olisi opittavaakin...

No, turhan pitkä " saarna" ja kukin toki tekee kuten parhaaksi näkee. Ei tietenkään koskaan ole vain " oikeaa ja väärää" - asiassa on tietenkin kovin monta aspektia ja niistä ei varmaan ole vähäisin se, että me kaikki olemme kovin erilaisia, niin lapset kuin aikuisetkin.

Mukavaa syksyä ja mahdollista esikoulun aloitusta!

Overpowered:

lapsuus on aivan riittävän lyhyt muutenkin - etenkin nykyään, kun lapset kuitenkin " joutuvat" kasvamaan kohtuullisen nopeasti ja " viattomuuden aika" lyhenee koko ajan.

Eli oma vaatimaton neuvoni on, että odottakaa ihmeessä - antakaa lapsen olla pieni vielä vuosi. Jos lapsenne on älykäs ja kovastikin ikäisiään edellä, se taipumus tuskin tulee katoamaan.

Eihän se lapsuus minnekään katoa kun koulun aloittaa.

Lapsuuttahan ne kouluvuodet ovat.

Jos lapsesi on älykäs niin vuoden päästä turhautuu koulussa kun eka luokka on niin helppo. Ja kun kerran hän on luokan vanhimmasta päästä niin voi olla muut luokkalaiset ovat häneen verrattuna lapsellisempia.

mar1anne:

Jos lapsesi on älykäs niin vuoden päästä turhautuu koulussa kun eka luokka on niin helppo.

Näin voi käydä, mutta vuotta aikaisemmin koulun aloittaminen ei välttämättä ratkaise lainkaan tätä ongelmaa. Jos lapsi on älyllisessä kehityksessä selvästi ikäisiään edellä ja oppii asioita selvästi keskimääräistä nopeammin, niin todennäköisesti hän ihan yhtä lailla turhautuu siinäkin tapauksessa, että menee kouluun vuotta aikaisemmin. Hän on jo siinä vaiheessa niin paljon keskitason ekaluokkalaisia edellä.

Paljon enemmän voi lapsen turhautumista vähentää sillä, että etsii koulun, joka tarjoaa ylimääräisiä haasteita (silloin, kun se vain on paikkakunnalla mahdollista). Esimerkiksi kielikylpyluokka tai koulu, jossa vieras kieli aloitetaan jo ensimmäisellä luokalla, voi olla tällainen.

Myös koulujen ja opettajien välillä on suuria eroja siinä, miten hyvin he eriyttävät opetusta nopeammin etenevien lapsien tarpeeseen. Tosin tässä on niin suuria eroja samankin koulun opettajien välillä, että etukäteen on vanhemman vaikea löytää sopivaa koulua. Minulla vanhin lapsista, joka olisi eriyttämistä tarvinnut, ei saanut sitä juuri lainkaan. Sen sijaan nuorin, joka on kolmesta lapsestani osannut kaikista vähiten kouluun mennessään, sai ensimmäisen luokan aikana runsaasti haastavampia tehtäviä.

mar1anne:

Jos lapsesi on älykäs niin vuoden päästä turhautuu koulussa kun eka luokka on niin helppo. Ja kun kerran hän on luokan vanhimmasta päästä niin voi olla muut luokkalaiset ovat häneen verrattuna lapsellisempia.

Tässä peesaisin edellistä kirjoittajaa. Opettajasta ja koulusta kai riippuu miten opettaja huomioi eri tasoiset oppijat. Meillä pojan ekan luokan opettaja pyrkii antamaan jokaiselle oman tasoisiaan tehtäviä (esim. aapisessa on 4eri tasoa lukemisessa ja lisäksi käytetään vielä lukemisen hyvin osaavilla lisäkirjoja, samoin matematiikassa löytyy lisäkirjanen juuri päättelytehtävineen nopeille tekijöille jne.). Näin ekalla luokalla lapset eivät opiskele samassa tahdissa, vaan omassa tahdissaan. Samoin eka luokka on lapsen tasoinen, ei liian helppo, vaan pikemminkin riittävän haastava.

Joku on myös joskus kirjoittanut että koulussa tulee varmaan turhaumia syyn tai toisenkin takia (myös niiden liian helppojen tehtävien takia) ja kun ikää enemmän kestää myös näitä turhaumia paremmin.

Ja mitä tulee tuohon että on luokan vanhimmasta päästä ja muut voivat olla lapsellisia häneen verrattuna tuntuu vähän liioittelulta. Yleensä samalla luokalla on enemmän lapsia, myös niitä muita alkuvuodesta syntyneitä. Lisäksi lapset pikemminkin arvostavat " hieman vanhempia" (tai niitä vanhimmasta päästä olevia) lapsia, eikä kukaan yleensä halua olla se " pienin" /nuorin. Luokan vanhemmilla lapsilla voi olla enemmän " valtaa" luokan suhteissa ja he saavat ehkä pienen etulyöntiaseman iästään (tämä kai korostuu vuosien myötä, viimeistään murrosiässä).

Ei ole noin:

Insinööriäiti:

Lisäksi lapset pikemminkin arvostavat " hieman vanhempia" (tai niitä vanhimmasta päästä olevia) lapsia, eikä kukaan yleensä halua olla se " pienin" /nuorin. Luokan vanhemmilla lapsilla voi olla enemmän " valtaa" luokan suhteissa ja he saavat ehkä pienen etulyöntiaseman iästään (tämä kai korostuu vuosien myötä, viimeistään murrosiässä).

Ehkä joku ei halua olla se lyhyin, nuorin ei ole lyhyin, ja vanhin ei ole pisin. Pisin saattaa kärsiä pituudesta ja lyhyin lyhyydestä.

Vanhemmilla on enemmän valtaa vasta sitten kun ovat ajokortti iässä ja voivat käydä alkossa. Sitä ennen siitä iästä ei ole mitään hyotyä.

Minä en laittaisi mitään nyrkkisääntoä. Kummallista miten pelätään sitä että on nuorin. Voihan sitä kokeilla jos lapsikit itse haluaa ja sitten siirtyä takaisin eskariin jos ei pidä tai jäädä luokalle.

Minä muistan koulu ajoilta ne tytot jotka saivat jo 12 vuotiaana rinnat ja kuukautiset. He kärsivät ja heille varmaan olisi ollut helpompaa jos luokkatoveritkin olisivat olleet siinä asemassa. Mutta joutuivat naisen muotoisina käydä ala-astetta. Ei se heille hauskaa ollut. Pojatkin kiusasivat heitä. Ylä-asteella pojat eivä tuollaisesta uskalla numeroa tehdä, ja he olivatkin vielä ala-asteella.

mar1anne:

Ei ole noin:

Ehkä joku ei halua olla se lyhyin, nuorin ei ole lyhyin, ja vanhin ei ole pisin. Pisin saattaa kärsiä pituudesta ja lyhyin lyhyydestä.

Vanhemmilla on enemmän valtaa vasta sitten kun ovat ajokortti iässä ja voivat käydä alkossa. Sitä ennen siitä iästä ei ole mitään hyotyä.

Minä en laittaisi mitään nyrkkisääntoä. Kummallista miten pelätään sitä että on nuorin. Voihan sitä kokeilla jos lapsikit itse haluaa ja sitten siirtyä takaisin eskariin jos ei pidä tai jäädä luokalle.

Minä muistan koulu ajoilta ne tytot jotka saivat jo 12 vuotiaana rinnat ja kuukautiset. He kärsivät ja heille varmaan olisi ollut helpompaa jos luokkatoveritkin olisivat olleet siinä asemassa. Mutta joutuivat naisen muotoisina käydä ala-astetta. Ei se heille hauskaa ollut. Pojatkin kiusasivat heitä. Ylä-asteella pojat eivä tuollaisesta uskalla numeroa tehdä, ja he olivatkin vielä ala-asteella.

Eli selvennökseksi tarkoitin että lapset saattavat pitää nuorinta pienenä ja puhua tästä pienimpänä, vaikka kyseessä ei olisi mitenkään pituus. Siis vaikka aikuinen käyttää pieni sanaa pituuden mukaan, näyttävät monet lapset käyttävän sitä ikävertailussakin. Tässä en siis puhunut pituudesta, vaan iästä! Pituudesta sen että olen kuullut monen aikuisen muistelevan ja häpeävän pituuttaan (varsinkin naisten) omilta kouluajoiltaan, mutta miesten sitten kärsineen kouluaikoina lyhyydestä. Ehkä ei tosiaan ole hauskaa olla se lyhyin tai pisin, vaan keskiverto.

Meillä pojan luokalla kaverit ovat miettineet kuka on vanhin ja se on lähinnä heidän mielestään hienoa, ei nuorimpana olo. Ehkä myöhemmin asia voi kääntyä toisinpäin (ainakin lukiossa muistan että luokalle jääneitä vanhempia nuoria katsottiin enemmän vinoon).

Vanhempien lasten valta näkyy kyllä jo ennen ajokortti-ikää. Vanhemmat lapset ovat usein kaveriporukassa arvostetummassa asemassa. Toisaalta ovat myös usein kypsempiä osaamaan sosiaalista " nokkimisjärjestystä" yms. paremmin. Fyysisiltä taidoilta hitusen vanhemmat lapset saattavat olla parempia ja esim. pojilla liikuntamenestys saattaa olla vaikuttava arvomittari kavereiden silmissä.

Se on totta että voi siirtyä takaisin eskariin tai jäädä luokalle. Tässä on vaan ongelmana yleensä että ne kaverit siirtyvät ja uuden luokan/ryhmän kanssa menee taas aikaa kaverisuhteiden luomiseen. Tämä on myös osa koulussa viihtymistä.

Minäkin muista nämä tytöt kouluajoilta, joilla oli kuukautiset ja rinnat. Kyllä he saivat kuulla poikien pilaa asiasta, mutta toisaalta näillä tytöillä oli kohtalaisen korkea status tyttöjen joukossa ja myös usein vanhemmat poikakaverit (joista tämä status tyttöjoukossa usein syntyi). Muistan myös ne pojat jotka eivät olleet vielä saaneet äänenmurrosta ja venähtäneet, että heitä pilkattiin myös. Nämä aiemmin kehittyneet (tai osittain ehkä vanhemmat) joilla oli äänenmurros ja pituuskasvu venähtänyt olivat paljon suositumpia ja paremmassa asemassa.

Onhan asiassa siis monta puolta ja varmaan aika monta puolta varsinkin sukupuolesta riippuen. Näyttäisi siis oman kirjoitukseni perusteella olevan tytölle helpompi olla nuorimmasta päästä luokallaan, kuin pojalle... Jos meinaan stereotypisoidaan niin tytöllä ei ole niin tärkeää poikiin verrattuna:

*Kuinka tulee isommassa kaveriporukassa toimeen (tytöt jos pariutuvat enemmän parhaan kaverin kanssa pareiksi)

*Pärjää liikunnassa (tyttöjen maailma ei niin fyysinen, vaan muut taidot korostuvat)

*Liika pituus ja aikainen naiseksi kehittyminen tuo paineita ja parjaamista