Oletteko tekin törmänneet sellaiseen, että vanhemmalle polvelle pienikin julkisuudessa olo on jotenkin hienoa,

"Joudun" työni puolesta olemaan paikallisessa julkisuudessa useinkin (työnä palvelujen kehittäminen/edistäminen). Juu äiti 75 v pakahtuu ylpeydestä joka kerta ja leikkelee jutut talteen, kansioi muovitaskuihin. Eräs toinen vanhempi sukulainen taas, joka on muutenkin yksi v*n kääpä (sorry), tulee päin naamaa laukomaan, että taasko se sinunkin piti lehteen ängetä ja luuletkos olevasi jotain. Joo kyllä. Savolaisen perähikiän paikallislehden (ja joskus maakuntalehtikin huomioinut, jopa yle alueelliset uutiset on minua ja kehittämiskohdetta kuvannut) suuri julkkis. Kyllä nyt on nesteet päähän noussut juu. Huoh.

Olen nelikymppinen, ja tottunut siihen, että työstäni ja minusta kirjoitetaan aika ajoin esim. Hesarissa. Ei ole ihmeellistä, vaan kuuluu ammattiini.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen paikallislehdessä, ja iso osa eläkeläisistä ei halua kuvaansa eikä edes nimeään lehteen, vaikka kyse olisi pienestä, positiivisesta uutisesta, jota harva edes lukee. 

Perustelu on aina se, että "en halua julkisuuteen!"

No ehkä se on helpoin ja nopein tapa sanoa noin, vaikka kyse olisikin vain siitä ettei tosiaan halua kuvaansa lehteen, tai halua ruveta miettimään mitään fiksusti sanottua mielipidettä.

En suostuisi minäkään.

No en ole minä ainakaan törmännyt tuollaiseen ilmiöön.  "jotenkin hienoa..."  höh.  Kuka sitä muka hienona pitää?

Nuoret ne itseään julkisuuteen tyrkyttää.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Julkisuuteen joutuminen on noloa. Nuorten hinku typeriin tv- formaatteihin hinnalla millä hyvänsä on kyllä täysin käsittämätöntä.

Selitys: julkisuus > kuuluisuus > raha!

Näin heidän ajatuksenkulkunsa etenee.

Julkisuus on ainoa keino päästä ansioille ilman mitään avuja tai osaamista.

Perittyä tai tuuripelissä voitettua varallisuutta lukuunottamatta.

Julkisuuteen voi jokainen edes pyrkiä.

Perinteinen työnteko on vanhanaikaista.

Pääsee näyttämään nuoruuden tutuille "hei olen yhä elossa"

Äitini on kymmeniä vuosia ketännyt sukulaisten ja muuten tuttujen lehtijutut talteen. Joskus niitä mielenkiinnolla selataan. Nettijutut taitaa kadota jonnekkin bittiavaruuteen.

Vierailija kirjoitti:

"Joudun" työni puolesta olemaan paikallisessa julkisuudessa useinkin (työnä palvelujen kehittäminen/edistäminen). Juu äiti 75 v pakahtuu ylpeydestä joka kerta ja leikkelee jutut talteen, kansioi muovitaskuihin. Eräs toinen vanhempi sukulainen taas, joka on muutenkin yksi v*n kääpä (sorry), tulee päin naamaa laukomaan, että taasko se sinunkin piti lehteen ängetä ja luuletkos olevasi jotain. Joo kyllä. Savolaisen perähikiän paikallislehden (ja joskus maakuntalehtikin huomioinut, jopa yle alueelliset uutiset on minua ja kehittämiskohdetta kuvannut) suuri julkkis. Kyllä nyt on nesteet päähän noussut juu. Huoh.

Äidit keksivät aina syitä olla ylpeitä jälkikasvustaan, siinä ei ole äidin iästä eikä lapsen julkisuudesta kyse. Vaikka lymyilisit maan alla ketään tapaamatta, niin äitisi keksisi syyn, miksi maan alla lymyäminen on tavattoman antoisaa ja älykästä puuhaa. Sitten hän selvittäisi kaikille, jotka viitsivät kuunnella, miten taitava, kyvykäs ja älykäs lapsi hänellä on.

Olin nuorena yhdessä lehtimainoksessa ja äiti sanoo vieläkin kaikille että oon tehnyt mallinhommia nuorena. Olen jo yli 50 ja mummo niin etten hirveästi itse jaksa intoilla..

Halusivat johonkin huulikiiltomainokseen taviksia ja kaverin kanssa päädyttiin siihen. Palkaksi saatiin ko firman tuotepaketti

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen paikallislehdessä, ja iso osa eläkeläisistä ei halua kuvaansa eikä edes nimeään lehteen, vaikka kyse olisi pienestä, positiivisesta uutisesta, jota harva edes lukee. 

Perustelu on aina se, että "en halua julkisuuteen!"

Ovat oppineet, että toimittajaan ei pidä luottaa: ei sitä tiedä _onko_ se juttu oikeasti ulos tullessaan ”pieni ja positiivinen” vai onko siihen saatu joku ”vitsikäs” tvisti, joka tekee mukaan suostuneista naurettavia pilkan uhreja tai esittää heidät muuten kokonaan toisessa valossa kuin oli heidän oma tarkoituksensa.

Korjaisin aapeen väittämää niin, että vanhemmat ihmiset pitävät julkisuutta huomion arvoisena (koska julkisuushan on huomiota ja sen huomaaminen, että joku tuttu on lehtikuvassa, on normaalia tietoisuutta omasta sosiaalisesta ympäristöstä ja paikallisyhteiskunnasta) mutta eivät välttämättä välttämättä mitenkään ihaile tai arvosta sitä.

Huomio ja huomaaminen on eri asia kuin arvostaminen tai ihailu.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena yhdessä lehtimainoksessa ja äiti sanoo vieläkin kaikille että oon tehnyt mallinhommia nuorena. Olen jo yli 50 ja mummo niin etten hirveästi itse jaksa intoilla..

Halusivat johonkin huulikiiltomainokseen taviksia ja kaverin kanssa päädyttiin siihen. Palkaksi saatiin ko firman tuotepaketti

Hih, tällaiset ovat hauskoja tarinoita. Minä menin nuorena kerran yhteen yleisötapahtumaan ja yhtäkkiä yksi Step upin tyyppi tuli luokseni ja sanoi, että minut on valittu sanotaan nyt vaikka "Jaffa-tytöksi". Sitten minut pyydettiin tilaisuuden aikana lavalle ja esiteltiin Jaffa-tyttönä, joka oli valittu, koska hänellä oli niin positiivinen energia. Oli valittu myös Jaffa-poika, mutta hän ei ollut minusta kiinnostava. Hämärä muistikuva, että meistä oli kuva jossain lehdessä.

Minusta menee niin, että suurimmat julkisuudenihailijat ovat sekä nuoriso että eläkeiässä olevat. Sen sijaan siinä välissä on parikin sukupolvea, jotka eivät halua mihinkään lehtiin yms ellei ole pakko. Antavat kyllä mielipiteitään nimettöminä, tai jos ovat tehneet jonkun huomiota saaneen (hyvän tai huvittavan) teon niin yleensä se on lapsi tai lapsenlapsi joka ilmiantaa tekijän.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on kymmeniä vuosia ketännyt sukulaisten ja muuten tuttujen lehtijutut talteen. Joskus niitä mielenkiinnolla selataan. Nettijutut taitaa kadota jonnekkin bittiavaruuteen.

Sehän voi olla jälkipolville mielenkiintoista luettavaa.

Itse olen haeskellut netistä, esim. Kansalliskirjaston digiaineistosta esivanhempiini liittyviä lehtijuttuja. Ihan hauskaa saada vähän käsitystä heidän elämästään.

Huutokauppakeisari ohjelmaa kun katsoo tulee kieltämättä sellainen olo että maalaiset ovat valmiita maksamaan mitä vain(kuparipannusta 300e) että saa hetken näkyvyyttä.