Oletteko tekin törmänneet sellaiseen, että vanhemmalle polvelle pienikin julkisuudessa olo on jotenkin hienoa,
kun taas nykynuorisolle se ei enää ole kovin ihmeellistä?
Tuntuu, että vanhemmalle polvelle jo vaikkapa paikallislehdessä näkyminen on jotenkin hienoa. Mistä mahtanee johtua?
Kommentit (34)
Missä menee mielestäsi ikäraja?
Olen 54-vuotias, enkä tietäisi mitään kamalampaa kuin joutua missään muodossa julkisuuteen.
Johtunee siitä, että joskus ennen naamansa sai lehteen tai telkkariin vain kun oli tehnyt jotain merkityksellistä. Nykyäänhän asia ei ole näin.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko internetin arkipäiväistymisellä ja tv-ohjelmien lisääntymisellä sun muun median vaikutuksella mitään osuutta asiaan?
Toki. Mutta luulisi, että myös vanhempi polvi olisi jotenkin kasvanut tähän muutokseen. Mutta olkoot vain innoissaan paikallislehdessä näkymisestä, ei siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että joskus ennen naamansa sai lehteen tai telkkariin vain kun oli tehnyt jotain merkityksellistä. Nykyäänhän asia ei ole näin.
No se on kyllä totta.
Vierailija kirjoitti:
Missä menee mielestäsi ikäraja?
Olen 54-vuotias, enkä tietäisi mitään kamalampaa kuin joutua missään muodossa julkisuuteen.
Ajattelet samoin kuin minä, 40-vuotias. Sen sijaan tiedän noin 80-vuotiaan jonka mielestä se on hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Missä menee mielestäsi ikäraja?
Olen 54-vuotias, enkä tietäisi mitään kamalampaa kuin joutua missään muodossa julkisuuteen.
Sinun tapauksessasi ikää enemmän taitaa merkitä persoonallisuus.
Päinvastoin. Julkisuuteen joutuminen on noloa. Nuorten hinku typeriin tv- formaatteihin hinnalla millä hyvänsä on kyllä täysin käsittämätöntä.
Sen olen kyllä huomannut, että pääosin julkisuudessa esiintyvät ovat noita somepostaajia, eikä siellä kovinkaan vanhoja vilistä.
Se että kokeeko naamansa näkymisen jotenkin ihmeelliseksi, tuskin, mutta jokin pakkomielle kuitenkin omasta näkyvyydestään täytyy olla.
Mun äiti oli kerran maakuntalehdessä puolen sivun (ennen tabloidikokoa!) kuvassa, kun oli vain sattunut harppomaan kaupungilla. En muista, mitä se juttu koski, saattoi olla artikkeli vaarallisesta risteyksestä, missä moni oli joutunut auton tönäisemäksi. Äitiäni ei siis haastateltu eikä mitään, ja hän oli ainoa ihminen kuvassa. Mutta kyllähän kaikki tutut hänet siitä kuvasta tunnistivat.
Se oli jotenkin koomista.
Työskentelen paikallislehdessä, ja iso osa eläkeläisistä ei halua kuvaansa eikä edes nimeään lehteen, vaikka kyse olisi pienestä, positiivisesta uutisesta, jota harva edes lukee.
Perustelu on aina se, että "en halua julkisuuteen!"
Ja olisiko osaa myös aivoihimme iskostetulla julkkujen palvonnalla melkeinpä puolijumalina viimeiset vuosikymmenet...?
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin. Julkisuuteen joutuminen on noloa. Nuorten hinku typeriin tv- formaatteihin hinnalla millä hyvänsä on kyllä täysin käsittämätöntä.
Juu, tämä on toinen ääripää. Ei suostuta mihinkään katugalluppiinkaan, kun naama voisi näkyä jossain julkisesti. Toiset käyttävät kommentoidessaan salanimeä, ettei kukaan tiedä, kenestä on oikeasti kyse. Jne.
Nyt en ymmärrä. Eikös nimenomaan nuoriso halua instajulkkikseksi ja beauty influenceriksi hinnalla millä hyvänsä? Eivät kyllä niinkään 40- tai 50-vuotiaat...
Vierailija kirjoitti:
Ja olisiko osaa myös aivoihimme iskostetulla julkkujen palvonnalla melkeinpä puolijumalina viimeiset vuosikymmenet...?
On eri asia olla Danny kuin olla paikallislehdessä.
Vierailija kirjoitti:
Missä menee mielestäsi ikäraja?
Olen 54-vuotias, enkä tietäisi mitään kamalampaa kuin joutua missään muodossa julkisuuteen.
Samoilla aatoksilla.
N42 & M43, somettomat
Riippuu vähän ihmisestä. Joillekin on tosi iso asia tulla nähdyksi. Kuvaahan jotkut jopa itseäänkin...
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin. Julkisuuteen joutuminen on noloa. Nuorten hinku typeriin tv- formaatteihin hinnalla millä hyvänsä on kyllä täysin käsittämätöntä.
Selitys: julkisuus > kuuluisuus > raha!
Näin heidän ajatuksenkulkunsa etenee.
Vierailija kirjoitti:
Missä menee mielestäsi ikäraja?
Olen 54-vuotias, enkä tietäisi mitään kamalampaa kuin joutua missään muodossa julkisuuteen.
Täällä 50-vuotias, joka ajattelee täysin samoin. Yksityisyys on ylellisyyttä, josta ei kannattaisi koskaan luopua kuin pakon edessä. En ole tosin ihan varma onkohan se tosiaan niin, että juuri vanhemmat ihmiset pitäisivät julkisuuteen joutumista hienona. Nuoret sinne tuntuvat enemmän tunkevan. Tempparit ym. vastaavat eivät kyllä tuo mitään muuta kuin kuraa niskaan.
En ole, pikemminkin vanhempi polvi "häpeilee" sitä. Nimenomaan olen tavannut nuoremman polven edustajia joista se on hienoa.
Olisiko internetin arkipäiväistymisellä ja tv-ohjelmien lisääntymisellä sun muun median vaikutuksella mitään osuutta asiaan?