Lue keskustelun säännöt.
Paras geeni mitä vanhemmiltani sain, on...
20.04.2021 |
Se että oikeastaan ei kiinnosta lähteä juuri mihinkään, vaan kotona on hyvä olla. Korona-ajan valttia.
Kommentit (12)
Minä perin kummaltakin itsekseenviihtymisen taidon. Seikkailunhalua olisi, mutta ensinmainitun ansiosta tänä aikana jaksaa seikkailla omassa kodissa ja oman pään sisällä vaikka miten pitkään, kun perustarpeet ovat muuten hoidossa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä perin isältäni aknen ja atooppisen ihon ja äidiltäni tummat silmänaluset
Opin arvostamaan koulunkäynti- ja opiskelumahdollisuutta. Nykyiset lapset pitävät kaikkea itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuuheat hiukset. Siihen se jäikin.
Monet asiat on kasvatuksen tulosta, ei geenejä. Itse perin kauneuden. Lisäksi minut on kasvatettu ahkeraksi ja järjestelmälliseksi, sitä arvostan myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vaatimattomista oloista Kainuusta kotoisin. Opin tekemään jo lapsesta asti työtä, myös opiskellessani, joten tiedän pärjääväni missä päin maailmaa tahansa. Osaan valmistaa hyvää ruokaa vaatimattomistakin aineksista enkä kaipaa kaupan lattepurkkeja tai smoothieita elämääni parantamaan. Kirjallisuus on nautinto. Kun on hyvä mielikuvitus, kaikki filmit, jotka on tehty kirjojen perusteella, tuntuvat uskomattoman naurettavilta ja latteilta. Jopa puoskaroinneilta. Myös musiikki tuottaa paljon iloa elämääni. Ystävieni ja perheeni ohella.
Reagoin luonnostani (riittävän) ärhäkästi tilanteissa, joissa monet menevät lukkoon. Oli kyseessä sitten ei-toivottu käsi reidellä, röyhkeä pyytäjä, esimiehen nolaamistarkoituksessa tehty tempaus tai koulun ryhmätehtävissä lusmuilija, olen voinut oikaista tilanteen takaisin oikeille raiteilleen välittömästi korottamatta ääntäni.
En siis kulje pitkin kyliä ongelmia etsimässä, enkä esim. marmata harmittomille, mutta äänekkäille teineille, vaan olen aavistuksen epäsovelias, mikä on hyödyllinen piirre monissa epämukavissa tilanteissa. Molemmilla vanhemmillani tätä, samoin isovanhemmillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on onnellinen, kun muistaa, että loppupeleissä elämää ei saa rahalla. Miljardööritkin kuolevat syöpään, vaikka ehkä saavat vähän papempia hoitokeinoja kuin köyhemmät ihmiset. Onnellisuus asuu ihmisen sydämessä, eikä siihen hirveästi rojua tarvita. Kun saa katon päänsä päälle, ruokaa ja juomaa sekä turvallisen ympäristön, perusta on kunnossa. Itsensä toteuttamisen tarpeet tulevat sitten myöhemmin.
Kirkkaansiniset silmät, kauniit hampaat ja muodokkaat huulet
Mulla taas kyky iloita pienestä. Kai sekin tulee perimästä.
Isoisä iloitsi vanhainkodin ilmastointiritilästä. Pystyisinpä aikanaan samaan.