Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää jatkuvaa yksinäisyyttä?
20.04.2021 |
Korona-aika on korostanut asiaa, mutta en ole nähnyt tuttuja ihmisiä vapaa-ajallani muuten kuin noin kerran kahdessa kuukaudessa nyt yli vuoden päivät. Töissä kaikki on etänä, harrastuksista suuri osa on etänä tai tauolla, mulla ei ole puolisoakaan. Alkaa hieman jo ahdistaa tämä. Ei ole näillä näkymin mitään toivoakaan puolison saamisesta myöskään. Olen ujo introvertti, mutta kyllä minäkin joskus haluaisin tavata ihmisiä, jutella livenä niitä näitä, kahvitella ym. Vaikkapa kerran viikossa olisi jo luksusta. Miten muut kaltaiseni jaksavat?
Kommentit (24)
Voit tehdä vaikka instagram accountin ja alkaa seuraamaan meemi-accountteja.
Siinä ajanvietettä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit tehdä vaikka instagram accountin ja alkaa seuraamaan meemi-accountteja.
Siinä ajanvietettä
Kaipaisin ihmisseuraa, mutta se on varmaan vain liikaa vaadittu Suomessa. Pitää joko a) tehdä its ari tai b) muuttaa Suomesta pois, jotta saisi kokea sosiaalistakin elämää. Olen kuitenkin nuorehko ja terve ja joudun vain riutumaan yksin vuodesta toiseen. Ei ole oikeasti kovin kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Ryyppää ja Runkkaa
Niin siis muuta ratkaisua ei ole? Mietipä jotain latinomaata. Siellä ihmiset viettävät aikaa keskenään ja ihmiset välittävät toisistaan. Aikuiset saattavat harrastaa ihan oikeaa seksiä toistensa kanssa ja saavat läheisyyttä ja hellyyttä. Suomessa pitää vain jaksaa tönöttää yksin kotona netin ääressä, katsoa pornoa oikean livekumppanin puutteessa ja vetää viinaa. Vinksahtanutta elämää sellainen lähinnä on.
Kun siis ihminen olisi biologisessa mielessä sosiaalinen olento ja pakotetaan elämään näin. Ei eläintarhassakaan saa pitää eläimiä sellaisissa olosuhteissa, joissa laumaeläin on yksin jossain kopissa. Mutta mä joudun olemaan ja moni muukin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit tehdä vaikka instagram accountin ja alkaa seuraamaan meemi-accountteja.
Siinä ajanvietettä
Kaipaisin ihmisseuraa, mutta se on varmaan vain liikaa vaadittu Suomessa. Pitää joko a) tehdä its ari tai b) muuttaa Suomesta pois, jotta saisi kokea sosiaalistakin elämää. Olen kuitenkin nuorehko ja terve ja joudun vain riutumaan yksin vuodesta toiseen. Ei ole oikeasti kovin kivaa.
Positiivista, että olet vielä terve, mutta et kyllä tule pysymään terveenä pitkään jos jatkat yksineloa ilman oikeita ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona-aika menee ohi. Aivan kuten kaikki aiemmatkin kulkutaudit.
Joten pian voi hyvin mennä sinne ihmisten keskuuteen, jos sitä kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit tehdä vaikka instagram accountin ja alkaa seuraamaan meemi-accountteja.
Siinä ajanvietettä
Kaipaisin ihmisseuraa, mutta se on varmaan vain liikaa vaadittu Suomessa. Pitää joko a) tehdä its ari tai b) muuttaa Suomesta pois, jotta saisi kokea sosiaalistakin elämää. Olen kuitenkin nuorehko ja terve ja joudun vain riutumaan yksin vuodesta toiseen. Ei ole oikeasti kovin kivaa.
Positiivista, että olet vielä terve, mutta et kyllä tule pysymään terveenä pitkään jos jatkat yksineloa ilman oikeita ihmissuhteita.
En ymmärrä, missä voisin tutustua keneenkään. Ainakin naiset kulkevat jotenkin nenä pystyssä omahyväisesti, eikä heille uskalla puhua, vaikka olen itsekin nainen. En vain ole yhtä cool, kaunis ja tyylikäs kuin muut naiset, vaan sellainen vähän "nolo" ja nörttimäinen. Miehille olen näkymätön ja oletan, että miehen pitäisi joka tapauksessa tehdä aloite. Ei ole oikein ketään, keneen voisin edes teoriassa tutustua.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla tavalla ootellaan että jospa joku jostain tulis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit tehdä vaikka instagram accountin ja alkaa seuraamaan meemi-accountteja.
Siinä ajanvietettä
Kaipaisin ihmisseuraa, mutta se on varmaan vain liikaa vaadittu Suomessa. Pitää joko a) tehdä its ari tai b) muuttaa Suomesta pois, jotta saisi kokea sosiaalistakin elämää. Olen kuitenkin nuorehko ja terve ja joudun vain riutumaan yksin vuodesta toiseen. Ei ole oikeasti kovin kivaa.
Positiivista, että olet vielä terve, mutta et kyllä tule pysymään terveenä pitkään jos jatkat yksineloa ilman oikeita ihmissuhteita.
En ymmärrä, missä voisin tutustua keneenkään. Ainakin naiset kulkevat jotenkin nenä pystyssä omahyväisesti, eikä heille uskalla puhua, vaikka olen itsekin nainen. En vain ole yhtä cool, kaunis ja tyylikäs kuin muut naiset, vaan sellainen vähän "nolo" ja nörttimäinen. Miehille olen näkymätön ja oletan, että miehen pitäisi joka tapauksessa tehdä aloite. Ei ole oikein ketään, keneen voisin edes teoriassa tutustua.
T. Ap
Tähän, ikääkin mulla jo 50 ja risat. Olen hyvin yksinäinen kun tuttavat ja kaverit ovat oman perheensä kanssa. Mullakaan ei ole puolisoa kun mies jätti nelisen vuotta sitten nuoren naisen vuoksi, lapset opiskelee toisella paikkakunnalla ja on olleet koronan vuoksi jumissa siellä. Viime marraskuun jälkeen en ole heitä tavannut IRL. Tänä vuonna kaikki mielen möröt ovat nousseet pintaan ja olen muistellut paljon jopa exää, vaikka luulin siitä jo päässeeni. Työ on pitänyt kiinni elämässä.
Ap, olen kohtalotoverisi.
Olen enää varjo siitä ihmisestä, joka olin vielä esim. viime syksynä.
Olen muuttunut apaattiseksi. Tunnen asuvani vieraalla planeetalla, jossa on itseni näköisiä olentoja, mutta he eivät näe minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos esimerkiksi kaupan kassan tervehdys vaivaa useamman päivän kuten kerroit, suosittelen terapiaa. En yritä vi***illa, vaan epäilen että ehkä sinulla on taipumus takertua liikaa toissijaisiin asioihin ja tapahtumiin jostain syystä, ja mahdolliset tunnelukot on mahdollista hoitaa, ennen kuin etsii elämään uusia ystäviä.
Enkä tietenkään yritä hidastaa ystävien etsimistä terapian aikanakaan.
Kaikkea hyvää ap ❤️!
Itse olen myös yksinäinen, tosin perheenäiti. Keräilen rohkeutta etsiä kaveria netistä. Mulla olisi aikaa viestittää, jutella ja tavata. En tiedä mikä siinä pelottaa, että toinen ei haluaisikaan olla kaverini. Ei siihenkään kuolisi. Oletko miettinyt kaverihaku sivustoa tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Some, tietokone, omat jutut ja harrastukset. Lemmikit, kasvit, taimien kasvatus.
Kirjoittelukaverit, muutenkin joskus kirjoittelen tarinoita yms.
Valokuvaus, piirtäminen, lukeminen, tv sarjat.
Kaikenlaista keksii kun on ollut pakko olla yksinään sattuneesta syystä.
"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä." — Aristoteles
Ap olisi ihan unelma samanlaiselle miehelle, kuten minulle. Ottaisin heti.
Itse taas kaipaan yhä vähemmän ihmisiä lähelleni. Vuosi koronaa on avannut silmäni sille, kuinka itsekkäitä ja pahantahtoisia on yllättävän paljon. Tuskin palaan vanhan entiseen sosiaaliseen toimintamalliin enää ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Jos esimerkiksi kaupan kassan tervehdys vaivaa useamman päivän kuten kerroit, suosittelen terapiaa. En yritä vi***illa, vaan epäilen että ehkä sinulla on taipumus takertua liikaa toissijaisiin asioihin ja tapahtumiin jostain syystä, ja mahdolliset tunnelukot on mahdollista hoitaa, ennen kuin etsii elämään uusia ystäviä.
Enkä tietenkään yritä hidastaa ystävien etsimistä terapian aikanakaan.
Kaikkea hyvää ap ❤️!
Etpä tosiaan ymmärrä mistä on kyse. Siitä, ettei ole vertailukohtaa, ei ole mitään, joka irrottaisi sinut oman pään sisäisestä puheesta itsesi kanssa. Ei se ole merkki terapian tarpeesta, vaan merkki. Siitä, että nyt on yksinäisyys käynyt liian koville.
Sitähän ap juuri sanoi, että kun kovin harvoin näkee ketään, niille arkisille kohtaamisillekin antaa tahtomattaan liian suuren merkityksen.
Minäkin huomaan kelaavani päässäni vaikka bussissa tuijottamiani takaraivoja. Tai naapuripenkin romanityttöä. Enkä edes puhunut heidän kanssaan.
Terapiaan, vai? No ei tod ainakaan tuon takia.
Vierailija kirjoitti:
Ap olisi ihan unelma samanlaiselle miehelle, kuten minulle. Ottaisin heti.
Niinkö, kuinka kovasti? Kävisikö vanhempi, samassa tilanteessa oleva nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esimerkiksi kaupan kassan tervehdys vaivaa useamman päivän kuten kerroit, suosittelen terapiaa. En yritä vi***illa, vaan epäilen että ehkä sinulla on taipumus takertua liikaa toissijaisiin asioihin ja tapahtumiin jostain syystä, ja mahdolliset tunnelukot on mahdollista hoitaa, ennen kuin etsii elämään uusia ystäviä.
Enkä tietenkään yritä hidastaa ystävien etsimistä terapian aikanakaan.
Kaikkea hyvää ap ❤️!
Etpä tosiaan ymmärrä mistä on kyse. Siitä, ettei ole vertailukohtaa, ei ole mitään, joka irrottaisi sinut oman pään sisäisestä puheesta itsesi kanssa. Ei se ole merkki terapian tarpeesta, vaan merkki. Siitä, että nyt on yksinäisyys käynyt liian koville.
Sitähän ap juuri sanoi, että kun kovin harvoin näkee ketään, niille arkisille kohtaamisillekin antaa tahtomattaan liian suuren merkityksen.
Minäkin huomaan kelaavani päässäni vaikka bussissa tuijottamiani takaraivoja. Tai naapuripenkin romanityttöä. Enkä edes puhunut heidän kanssaan.
Terapiaan, vai? No ei tod ainakaan tuon takia.
Minusta tuntuu siltä, että Vastaamon terapeutit ja koronan vuoksi asiakkaita menettäneet terapeutit ovat tällä palstalla tikkana tarjoamassa terapiaa vaivaan kuin vaivaan. Jos on nilkka nyrjähtänyt, terapia auttaa. Terapia auttaa myös siihen, ettei seksi maistu, vaikka seksi ei maistu juuri sen vuoksi, ettei sitä tee mieli. Ja tunnelukkoihin terapia vasta auttaakin, esimerkiksi siihen tunnelukkoon, että toisten tympeästä käytöksestä tulee onneton olo.
Lisäksi ylireagoin satunnaisiin kohtaamisiin hieman hiljaa mielessäni. Eli saattaa vaivata monta päivää jälkikäteen, jos vaikkapa kaupanmyyjä ei vastannut tervehdykseeni tai näytti nyrpeää ilmettä. Ne syövät itsetuntoa pahasti. Minulla ei ole edes lemmikkejä tai omaa pihaa, jossa viettää aikaa. Ei ole autokaan, jolla ajaisin jonnekin luontoon samoilemaan.