Oletteko asuneet poikaystävän kanssa n. 30 neliöisessä yksiössä?

Asuimme 28m2 yksiössä poikaystävän ja kahden kissan kanssa. Varmaan auttoi, kun tiesimme sen olevan väliaikainen ratkaisu. Reilun vuoden päästä muutimme isompaan asuntoon.

Ottakaa nyt hyvä nuoriso kultalusikka pois valkaistujen hampaidenne välistä ja siirtäkää silkkiahterinne karkealle lankkupenkille! Vielä 1960-luvulla oli kaupungeissa pääsääntönä, että nelihenkiset perheet asuivat 30 neliön yksiöissä, joissa vielä sukulaiset kävivät joskus yökylässä. Aikaisemmin, ja varsinkin maaseuudulla, oli vielä ahtaampaa. Ainakin pohjoiskarjalassa sanottiin, että tehdään sinulle tila, kun vieraalle ryhdyttiin sijaamaan nukkumispaikkaa!

Koittakaa sopia ahtaalta tuntuvaan asumiseen sekä sietämänn  muita ihmisiä!

Asuttiin vuosi 22 neliössä. Kyllä sen kesti, mutta kun muutettiin kaksioon, alkoi normaali elämä. Saatoin esim. herätä aamulla töihin, laittaa VALOT keittiöön ja keittää kahvia välittämättä vieressä nukkuvasta poikaystävästä.

Olen. Pari vuotta asuttiin. Mies teki gradunsakin siinä kämpässä. Ihan hyvin sujui. 

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa nyt hyvä nuoriso kultalusikka pois valkaistujen hampaidenne välistä ja siirtäkää silkkiahterinne karkealle lankkupenkille! Vielä 1960-luvulla oli kaupungeissa pääsääntönä, että nelihenkiset perheet asuivat 30 neliön yksiöissä, joissa vielä sukulaiset kävivät joskus yökylässä. Aikaisemmin, ja varsinkin maaseuudulla, oli vielä ahtaampaa. Ainakin pohjoiskarjalassa sanottiin, että tehdään sinulle tila, kun vieraalle ryhdyttiin sijaamaan nukkumispaikkaa!

Koittakaa sopia ahtaalta tuntuvaan asumiseen sekä sietämänn  muita ihmisiä!

Miksi ihmeessä pitäisi sopeutua epämukavuuteen jos on mahdollisuus mukavuuteenkin? Sillä ei ole mitään merkitystä miten joskus on eletty, asiat muuttuu ja hyvä niin.

Kaks vuotta asuttiin 40 neliöö töölössä

Hyvin men