Luovan kirjoittamisen ketju

Luovan kirjoittamisen harjoitus. Kuvaa esinettä. Kerro suhteestasi siihen. Ja kerro myös mitä tapahtuisi jos menettäisit sen. Esineet ovat ovia. Esineiden tarinoiden kautta pääsemme käsiksi monenlaisiin tilanteisiin. Mistä kaikki esineet ilmestyvät elämäämme ja millainen vaikutus niillä on.

Miksi minulla on tämä tietty tavara. Kirjoita sinulle päätyneestä esineestä jota et tarvitse ja josta et ehkä edes tiedä mistä se on tullut. Tämä on aika kiva ja mielenkiintoinen luovan kirjoittamisen harjoitus.

Tässä oma tekstini.

Hamstereillakin on tunteet

Kävin viemässä verkkokellariin sukset ja monot. Tuskin niillä tulee enää hiihdettyä. Kun on kerta jo kohta toukokuu ja monotkin ovat liian pienet. Verkkokellarissa katseeni osuu mandoliiniin. En osaa soittaa sitä, enkä sen puoleen mitään muutakaan instrumenttia. Enkä tiedä mistä olen sen edes saanut.
En omaa mitään muistikuvaa miten kyseinen kapistus on kellariini päätynyt. Edellisen asukkaan se ei ollut, sen muistan. Muuttaessani verkkokellari oli ollut tyhjä. Vuosien saatossa olin onnistunut täyttämään 4,5 neliön verkkokellarini turhilla tavaroilla, jotka eivät olleet onnistuneet jättämään edes muistijälkeä aivoihini. Turhien tavaroiden ja outojen ja osin rikkinäisten kapistusten täyttämä verkkokellari kuvaa täydellisesti aivojani ja tapaani ajatella. Mietin , että jos osaisin soittaa mandoliinia niin osaisinko ajatella selkeämmin. Muistuisiko mandoliinia soittaessa mieleen mistä olen sen saanut. Avautuisiko mieleeni ovi ,joka johdattaisi minut mandoliinin antajan luo.
En tarvitse mandoliinia, eikä sillä ole minulle tunnearvoa. Se ei myöskään ole erityisen kaunis, eikä edes järin laadukkaasti valmistettu. Mandoliinini on ruma turhake. Mutta se on minun ja siksi pidän sen. Tiedän kyllä miksi minua nimitetään. Olen kuullut sen Kinnusen ämmän sanoneen, että verkkokellarini on roskan ja roinan saattohoito-osasto. Ja jos verkkokellarini olisi hänen, hän soittaisi Monosen paikalle. Tuollaiset puheet menevät tunteisiin.