Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun kuolemanpelko (oman ja lähimmäisten) rajoittaa elämää?
19.04.2021 |
Olen jatkuvasti ahdistunut ja saan paniikkikohtauksia asiasta. Olen lapsesta asti ollut ahdistunut ja murehtinut mm. vanhempieni ja sisarukseni ennenaikaista kuolemaa, sekä omaani.
Nyt lähes 30-vuotiaana en ole päässyt pelosta vieläkään yli. Ajattelen kuolemaa joka päivä, varsinkin öisin jolloin yöunet jäävät vähiin.
Nyt ajatukset ja pelot ovat lisääntyneet, kun kävi niin, että näin isoäitini kuoleman viime viikolla. Menin tilanteesta aivan tolaltani, koko vartaloni tärisi, minua oksetti ja oli pakko istuutua ettei jalat pettäneet alta. En saa tapahtunutta mielestäni ja nyt pelkään entistä enemmän menettäväni äitini, isäni ja siskoni.
Kommentit (9)
Niin, kai minun on oltava työterveyteen yhteydessä. Hävettää jos joudun vaikka jollekin sairaslomalle tmv. :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, kai minun on oltava työterveyteen yhteydessä. Hävettää jos joudun vaikka jollekin sairaslomalle tmv. :(
Ap
Ei sitä tarvitse hävetä! Toivottavasti saisit jostakin keskusteluapua ettei pelko ala hallita liikaa.
Hurahda johonkin uskontoon. Uskovaiset odottavat sitä aikaa kun saavat kuolla ja pääsevät tästä maanpäällisestä kärsimyksestä.
Ei pitäisi katsoa muiden kuolemia, ettei tule traumaa. Ei se ajatus ainakaan helpota, kun tulee 40+ ikään ja vanhempi vanhenee. Ehkä voidaan yrittää tehdä parempi maailma, jossa ei tarvitsisi pelätä ja kaikilla on koti, turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Hurahda johonkin uskontoon. Uskovaiset odottavat sitä aikaa kun saavat kuolla ja pääsevät tästä maanpäällisestä kärsimyksestä.
Ei tarvitse hurahtaa mihinkään ihmisen keksimään lahkoon vaan alkaa rukoilemaan ja hakemaan yhteyttä Jumalaan, joka on myös sinussa. Ajattelen nykyään että kuolema on kuin verho, jonka läpi kävelemme toiseen ulottuvuuteen. Kukaan ei jää kuolemaan vaan matka jatkuu. Ehkä helpottaisi tutustua myös ihmisten kokemuksiin kuoleman rajalta. Tällaisia korostettuja kirjoja on suomeksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hurahda johonkin uskontoon. Uskovaiset odottavat sitä aikaa kun saavat kuolla ja pääsevät tästä maanpäällisestä kärsimyksestä.
Ei tarvitse hurahtaa mihinkään ihmisen keksimään lahkoon vaan alkaa rukoilemaan ja hakemaan yhteyttä Jumalaan, joka on myös sinussa. Ajattelen nykyään että kuolema on kuin verho, jonka läpi kävelemme toiseen ulottuvuuteen. Kukaan ei jää kuolemaan vaan matka jatkuu. Ehkä helpottaisi tutustua myös ihmisten kokemuksiin kuoleman rajalta. Tällaisia korostettuja kirjoja on suomeksikin.
* korostettuja = koottuja
Aika hurjaa on elämä. Iäkkäät sukulaiset ovat alkaneet tippumaan ja loput tuntuvat kuin odottavan vuoroaan. Osa taistelee ajankulumista vastaan. Yrittää huolehtia itsestään paremmin. Ruokavalio, uni, lepo, liikunta ovat vanhetessa tärkeitä. Mieli nuori, mutta keho voi pettää.
Soitan vanhemmilleni ja usein ajattelen, että ovatkohan hengissä, vieläkö kuulen äänen. Mietin miten tahtoisin itse elää vanhana. Olisiko helpompaa vanheta keskellä elämää, lähellä nuorempia sukupolvia vai kauempana heistä? Luulen, että parempi olisi lähellä nuorempia ja kuolla yllättäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin. En pysty lopettamaan sen ajattelua..
Uskon, että hyötyisit keskusteluavusta paljon. Suosittelen pidempiaikaista terapiaa.