Onko siivoava ja ruokaa laittava mies muka jotenkin harvinainen aarre?

Kuolisin nälkään, jos en tekisi itse ruokaa. Sunnuntaisin on aina siivouspäivä. Tuskin kauhean harvinaista.

Mutta siivoaako oikein = kunnolla, ja laittaako kunnon ruokaa = sitä mitä minä syön?

Ihan näin miehenä kysyn, että minkälainen ihminen syö einesmoskaa? Tai elää läävässä?

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että yleensä ottaen miehet ovat parempia ruoan laittajia kuin naiset.

Kyllä naisetkin osaavat yleensä laittaa halutessaan hyvää ruokaa, mutta ero on siinä että naiset useammin ovat ne jotka arjessa huolehtivat ruokailuista, eivätkä siksi jaksa/viitsi panostaa siihen yhtään enempää kuin on pakko. Miehet sitten kokkailevat silloin tällöin, lähinnä harrastuksena, joten on ihan eri motivaatio panostaa laatuun. Monesti miesten kokkailun jäljiltä jää myös sotkut sitten naisen siivottavaksi, ja sehän ymmärrettävästi laskee huomattavasti hyvänkin aterian arvostusta.

Tyypillinen mies kun siivoaa ja laittaa ruokaa, sellasia ne kaikki on. Vain yksi asia mielessä: säntillinen arki.

Jätä se sika.

Suurin osa miehistä on näitä naisten unelmamiehiä. Käyvät töissä, hoitavat kotia ja lapsia, viettävät sen perheen kanssa laatuaikaa, jne, mutta suomalaisella naisella on hirveä tarve nostattaa sitä omaa egoaan demonisoimalla KAIKKI miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että yleensä ottaen miehet ovat parempia ruoan laittajia kuin naiset.

Kyllä naisetkin osaavat yleensä laittaa halutessaan hyvää ruokaa, mutta ero on siinä että naiset useammin ovat ne jotka arjessa huolehtivat ruokailuista, eivätkä siksi jaksa/viitsi panostaa siihen yhtään enempää kuin on pakko. Miehet sitten kokkailevat silloin tällöin, lähinnä harrastuksena, joten on ihan eri motivaatio panostaa laatuun. Monesti miesten kokkailun jäljiltä jää myös sotkut sitten naisen siivottavaksi, ja sehän ymmärrettävästi laskee huomattavasti hyvänkin aterian arvostusta.

Tämä on aivan totta.

Kun päivästä toiseen on vastuussa siitä että lämmin ruoka on pöydässä johonkin tiettyyn aikaan, ja miettiä että sen ruokailun jälkeen lähtee käyntiin teinien treenirumba ja keittiö pitäisi jäädä siihen kuntoon, että taas päästään aloittamaan iltapalat kun nälkäiset (taas) teinit palaavat treeneistään, niin ei todellakaan aina ole kovin ihmeellisiä gourmet-aterioita tarjolla.

Mun mies ei ainakaan myös hahmota sitä, että ruokahuolto lähtee siitä, että miettii etukäteen ennen kauppaan lähtöä mitä sillä viikolla syödään, ja että lämmitettävät ruoat ovat todellinen pelastus kiireisinä päivinä.

Ja siivous sitten. En ikinä ehdi tehdä mitään valtavan työläitä suursiivouksia, vaan vähän ja joka päivä toimii paremmin.

Mikä myöskin tökkii mieheni aivoituksissa kodin töistä, on se, että ne mitä hän tekee ovat minun auttamistani. Ei, kyllä ne työt kotona ovat kaikkien taloudessa asuvien töitä.

Mutta näistä kai väännetään jokaisessa perheessä ja parisuhteessa jossain välissä.

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että olen saamassa tarpeekseni. Kun teinit itsenäistyvät ja lähtevät omilleen, niin lähden minäkin.

Ja aika usein taloustöistä vääntämisen taustalla on muutakin.

Näin on minullakin, jos miestäni kiinnostaisi seksi, keskusteleminen, itsestään huolehtiminen, kotona voisi joskus olla kivan näköinen mies, eikä ainaisissa kalsareissa roikkuva äijäntursake, ehkä en olisi niin pettynyt taloustöiden jakamiseenkaan.