Syitä, miksi sisarukset eivät tule toimeen keskenään?

Söi toisen nallekarkit, sitä ei voi antaa anteeksi.

Kateus.

Siskoni kiusasi minua siitä alkaen kuin muistan, loppui vasta kun hän muutti kotoa ollessani 13v.

Fyysistä ja henkistä alistamista, joka ikinen päivä.

Kauhean kiva, kun kotonakaan et ole turvassa vaan saat elää pelossa.

Tästä syystä minua ei siskoni touhut, elämä tai perhe paljoa napostele vaikka tästä on jo 25 vuotta...

Olemme vanhimman veljeni kanssa täysin erilaisia olleet aina. Lapsena hän yritti esim. koulussa tahallaan saada muut vaikeuksiin. Eli ensin ärsytti niin kauan että jollain meni hermo ja sitten meni kantelemaan. Tätä teki siis ihan kaikissa piireissä missä oli.

Nytkin aikuisena harrastaa työpaikalla kyttäilyä ja käräyttelee työkavereita huvikseen ihan pikkujutuistakin. Itsessään ei näe vikaa, vaan kaikki ongelmat johtuvat muista. On myös besserwisser, joka ei kerta kaikkiaan myönnä olevansa väärässä, vaikka todisteet olisivat aivan nenän alla.

On siis vain ärsyttävä tyyppi ja sitä ainakin osittain kasvatuksen takia.

Sisko on 18 vuotta vanhempi. Muutti samana päivänä pois kotoa kun synnyin eli ei olla asuttu koskaan saman katon alla.

Hänellä jäytää katkeruus siitä miten olen saanut aina "enemmän" kuin hän. On sillä aika iso merkitys, että millaiseen taloudelliseen tilanteeseen syntyy... Sisko syntyi 19-vuotiaille juuri valmistuneille vanhemmille, jotka asuivat sukulaisten nurkissa ja rahasta oli tiukkaa. Minä synnyin 37-vuotiaille vanhemmille, joilla oli ura ja asuntolainakin maksettu pois sekä omaisuutta ehditty hankkimaan.

Siskon humaltuessa tämä katkeruus tulee aina esiin. On kertonut miten toivoi äidille keskenmenoa ja miten suunnitteli tukahduttavansa mut tyynyllä kun nukuin (siis olisi murhannut vauvan!). On aina tehnyt selväksi, että olen alempiarvoinen ja yrittää alentaa minua tilanteessa kuin tilanteessa.

Siskon lapsille yritin olla hyvä täti ja ensimmäisen kanssa onnistuttiin aika hyvin kun meidän ikäero oli tosi pieni, mutta vuosi vuodelta katkeruus on kasvanut, eikä olla siskon kanssa enää tekemisissä. Hänen täysi-ikäinen lapsensa on mulle hyvä ystävä, mutta nuorempien kanssa saan olla tekemisissä vain meidän vanhempien kautta. :(

Anopin perheessä se johtuu siitä, että ovat pikkumaisia, pitkävihaisia, kateellisia ja kaikesta katkeria oman napaan tuijottavia v***umaisia ihmisiä. Pari sisarusta 10 ovat suht normaaleja ja tulevat toimeen kaikkien sisarustensa kanssa, anoppi ei ole näistä kumpikaan. Eivät kertakaikkiaan halua mitään hyvää kenellekään, etenkään omille sukulaisille.

Järkyttävän jyrkkä ero oman sukuni lähes sentimentaalisen lojaaleihin perheisiin, joissa annetaan anteeksi ja halutaan toiselle hyvää, ihan vain siksi, että on sukua. Ja jos riidellään, ei silti polteta siltoja, vielä on onnistuttu siinä.