Eikö ketään muuta naista harmita ettei vaihdevuosissa voi enää tehdä koronavauvaa?

Vierailija kirjoitti:

Oletteko jotenkin traumaantuneita äitiydestä, kun puhutte lapsista ja niiden kotoa pois muuttamisesta tuohon sävyyn?

Ikäänkuin olisitte päässeet jostain vankilasta vapauteen?

Itse en osaa samaistua, sillä en odota yhtään, että lapsi lähtee. Päinvastoin toivon, että haluaa asua kotona pitkälle parikymppiseksi eikä heti rynnistä omilleen.

Lisää lapsiakin olisi kiva joskus saada.

No onhan se äitiys silkkaa paskaa. Itse odotan että viimeinenkin häipyy ensi syksynä omaan opiskelijakämppäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko jotenkin traumaantuneita äitiydestä, kun puhutte lapsista ja niiden kotoa pois muuttamisesta tuohon sävyyn?

Ikäänkuin olisitte päässeet jostain vankilasta vapauteen?

Itse en osaa samaistua, sillä en odota yhtään, että lapsi lähtee. Päinvastoin toivon, että haluaa asua kotona pitkälle parikymppiseksi eikä heti rynnistä omilleen.

Lisää lapsiakin olisi kiva joskus saada.

Minä luulen, että tuo on aikakysymys. Itse en myöskään aikoinani odottanut lasten lähtöä. Sitten kyynelehdin jokaisen muuttokuorman lähtiessä. Vähitellen totuin siihen, että lapset eivät ole enää kotona ja nyt olen tyytyväinen, että lapset eivät ole enää kotona. Kaikella on aikansa, eli on aika myös sille, että iloitsee lasten lähdöstä.

Ei oo vielä vaihdevuodet, olen hieman alle 40v. Nuorin on nyt 6v, vanhin 13v. En todellakaan haluaisi vauvaa enää! Mies on strerilisoitu, vois hyvin tulla ne vaihdevuodetkin, varmistamaan lapsiluvun, koska en ihan 100% luota steriin, pari lasta on tuttavapiirissä siitä huolimatta tullut. Yritän tällä hetkellä siis lisäksi välttää seksiä todennäköisimpinä aikoina hedelmöittyä. Onneksi jo tässä iässä tuntee kehonsa aika hyvin.

Toivottavasti ei tule lspsenlapsiakaan. Tai asuvat riittävän kaukana ,ettei tartte niitä kakaroita hyysätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko jotenkin traumaantuneita äitiydestä, kun puhutte lapsista ja niiden kotoa pois muuttamisesta tuohon sävyyn?

Ikäänkuin olisitte päässeet jostain vankilasta vapauteen?

Itse en osaa samaistua, sillä en odota yhtään, että lapsi lähtee. Päinvastoin toivon, että haluaa asua kotona pitkälle parikymppiseksi eikä heti rynnistä omilleen.

Lisää lapsiakin olisi kiva joskus saada.

Minä luulen, että tuo on aikakysymys. Itse en myöskään aikoinani odottanut lasten lähtöä. Sitten kyynelehdin jokaisen muuttokuorman lähtiessä. Vähitellen totuin siihen, että lapset eivät ole enää kotona ja nyt olen tyytyväinen, että lapset eivät ole enää kotona. Kaikella on aikansa, eli on aika myös sille, että iloitsee lasten lähdöstä.

Juuri näin. Niin sen kuuluu mennä, silloin on kaikki mennyt hyvin. Aikansa kutakin.

Ei ole vaihdevuodet, mutta piuhat vedettiin poikki heti kun olin 30v. Ei harmita pätkääkään, ihana n.ida mieheni kanssa ilman huolen häivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko jotenkin traumaantuneita äitiydestä, kun puhutte lapsista ja niiden kotoa pois muuttamisesta tuohon sävyyn?

Ikäänkuin olisitte päässeet jostain vankilasta vapauteen?

Itse en osaa samaistua, sillä en odota yhtään, että lapsi lähtee. Päinvastoin toivon, että haluaa asua kotona pitkälle parikymppiseksi eikä heti rynnistä omilleen.

Lisää lapsiakin olisi kiva joskus saada.

Minä luulen, että tuo on aikakysymys. Itse en myöskään aikoinani odottanut lasten lähtöä. Sitten kyynelehdin jokaisen muuttokuorman lähtiessä. Vähitellen totuin siihen, että lapset eivät ole enää kotona ja nyt olen tyytyväinen, että lapset eivät ole enää kotona. Kaikella on aikansa, eli on aika myös sille, että iloitsee lasten lähdöstä.

Ymmärrän, että on aikakysymys, mutta se omasta ajasta iloitseminen ilmaistaan nimenomaan niin, kuin lapset olisivat olleet jokin vankila ja nyt VIHDOIN saa olla ilman heitä.

Esim. ”Aikansa kutakin. Nautin omasta ajastani nyt, kun lapset ovat jo omillaan, enkä kaipaa enää vauvoja”-tyyppisiä viestejä täällä ei näe.

Sen sijaan sellaisia suorastaan uhmakkaan oloisia ”Vihdoin saan elää omaa elämääni kun lapset on maailmalla, en mistään hinnasta lähtisi enää vauvarumbaan!”-viestejä näkyy paljon.

Kyllä niistä tulee sellainen fiilis, että lapset on riesa.

No, se on toki asenneilmapiiri koko yhteiskunnassa.

Voisin viä kerran tiinehtiä.

Parasta naisen vaihdevuosissa on, että nyt voi alkaa taas harkita seukkaamista.

M47

Ei ole vielä vaihdevuosia, mutta lapsi on jo aikuinen ja asuu omillaan. Ei tulisi mieleenkään enää aloittaa sitä rumbaa alusta. N44