Sisätutkimuksesta

[color=darkviolet]Mulla sattu olemaan nyt suht nuori lääkärinalku (mies). Papaa ei otettu ja tuumasin lekurille etten tod.näk. ois antanukkaa ottaa, vaikka ois tarvinnu. En halua mitään ylimääräsiä tutkimuksia.

Tähän lääkäri totesi, että turvallisiahan nämä tutkimukset on.

En tiiä kuvittelinko vain, mutta tuntu kuin suurennuslasin kanssa ois kattonu paikkoja. . .tai no, vaikka yleensä kattelen kattoon tutkimuksen aikana ja yritän tietosesti rentoutua niin näytti kuin lekurin nokka ois melkeen ollu kiinni - -

Ei se kauan kestäny eikä " tuntunu missään" . Vaikka en tykkää yhtään tutkimuksista. Vielä enempi oon jännittäny noita sen jälkeen, ku esikoinen synty. Johtunee siittä, että pitkittyneen synnytyksen takia kerettiin sen miljoona kertaa kattoa monelle sormelle on auki.

En osaa sanoa varmaksi, että voiko tutkimukset asiakas kieltää. Onhan se hyvä tutkia, että paikat on kiinni. Näin minä itteeni lohduttelin ja yritin pitää jalat tellingeillä rentoina.

Samana iltana, ku kävin eka neuvolalääkärissä niin masu tuntu jotenki aralta ja kovalta. Onneksi tuntemukset jäi siihen iltaan. Yks kaveri vaan tuumas, että normaalia on.



Zatu ja Säde 16+4







Tiedän, että vauvan parhaaksihan se tehdään mutta....

[/quote]

ja siellä tehdään tai ainakin tähän mennessä on tehty joka kerta sisätutkimus. Eli ei enää juurikaan jännitä, varsinkin kun edellisessä raskaudessa niitä kertyi paljon. Lisäksi synnytyksessä ja sen jälkeen joutuu olla jatkuvasti tutkittavana.

Eniten luultavasti jännitän sitä että joutuu riisua ja pukea siinä toisen nähden ja kävellä vielä takapuoli paljaana siihen tutkimuspöydälle. Siksi suosin pitkiä paitoja käynneillä..;)

Mulla sisätutkimus yleensä sattuu aluksi vähän, mutta ei siis mitään kestämätöntä. Se rauta tuntuu aina olevan monta numeroa liian iso.

Mun mielesä kannattaa yrittää vaan ajatella että se kuuluu osana naisen terveydenseurantaa aina. Ja lääkärit tekee sitä varmaan kuitenkin sen verran paljon, etteivät juuri ajattele tilannetta erikoisena. Suurin osa on huomaavaisia ja kirjoittelevat papereihinsa pukemisen ajan ja niin kauan että on päässyt tutkimuspöydälle. Jos kipua on, se yleensä on hyvin lyhytaikaista. Jos jännittää mieslääkäriä, voi käynnille ottaa vaikka mukaan oman miehen niin on vähän " turvallisempi" olo.

Olin tänään elämäni ensimmäistä mieslääkärillä ä-neuvolassa. Niin kun olen kammonnutkin aina miesgynejä(jostain syystä), tämä kokemus oli varsin hyvä. Ja täytyy sanoa, että oli huomattavasti helläkätisempi kuin naiskollegansa. Tutkimuksen jälkeen ei ole ollenkaan samanlainen " kaiveltu" olo kuin naislääkärillä käynnin jälkeen.

Mihinkään tutkimuksiinhan ei ole pakko mennä, mutta osittainhan niissä käymättä jättäminen johtaa äitiyspäivärahaan niin että sitä ei saa.



Inhottavaahan se on joka kerta, itse en pidä siitä yhtään, mutta lapsen turvallisuuden vuoksi olen käynyt.



Raskauteenhan ei kuulu yleensä kuin 2 lääkärikäyntiä ja tietysti synnytykseen tarvittavat tutkimukset.



Itselläni lääkäri oli nuori nainen ja hoiti kaiken suhteellisen miellyttävästi. katso limakalvot ja kohdun suun, olisiko koko operaatioon mennyt aikaa kolmisen minuuttia eli tosi vähän.

Lääkäri sanoi muutaman kerran että koita rentoutua, mutta ei ruvennut sen kummemmin komentamaan.



Rohkeasti ritsille vaan !

Mun kokemukseni on, etteivät tutkimukset niin mukavia ole, mutta kyllä ne hyvän asian takia kestää. Nopeasti ovat rutiinikäynneillä tutkineet, mutta myoomien takia olen ollut vähän pidempäänkin ronkittavana. Papan ottaminen mulla sattuu, on aina sattunut, vaikka kaikilla ei kuulemma näin ole.



Pakkohan ei ole mihinkään tutkimuksiin suostua, mutta hyöty on suurempi kuin kieltäytymisestä mahdollisesti aiheutuva haitta. Kannattaa ehdottomasti sanoa lääkärille, että jännittää tai pelottaa.

Aino81:

Jos jännittää mieslääkäriä, voi käynnille ottaa vaikka mukaan oman miehen niin on vähän " turvallisempi" olo.

Hih.. En voisi kuvitellakaan, että ottaisin mieheni mukaan sisätutkimukseen! Eikä mieheni kyllä mukaan suostuisikaan, varsinkaan jos lääkärinä on mies!! Synnytyksissä on miehelle aina kylliksi " kestettävää" , mutta silloin onkin pian palkinto jo kainalossa. =) Huumorilla tämä siis..

Itse olen käynyt monet vuodet, jos siis olen saanut itse valita mies gynella, sillä minusta tuntuu, että ovat oikeasti olleet järjestään naisia " helläkätisempiä" ja varovaisempia. Toiseksi huomaavat paljon helpommin tuon jännittämisestä johtuvan lihasten kireyden, joten eivät " runno väkisin" vaan huomauttavat, että osaa itsekin rentoutua...

Heltu

Taidan olla poikkeava

Itse olen käynyt monet vuodet, jos siis olen saanut itse valita mies gynella, sillä minusta tuntuu, että ovat oikeasti olleet järjestään naisia " helläkätisempiä" ja varovaisempia. Toiseksi huomaavat paljon helpommin tuon jännittämisestä johtuvan lihasten kireyden, joten eivät " runno väkisin" vaan huomauttavat, että osaa itsekin rentoutua...



Et taida olla poikkeavaa vaan todellakin itsekkin olen samaa mieltä :) Kun valitsen gynekologia yksityisellä puolella niin valitsen miehen. Ja olen monen muun (olen itsekkin hoitoalalla ja nähnyt miehiä ja naisia työssä) ystäväni kuullut kertovan ihan saman, että miehet käsittelevät hellemmin ja ajattelevat toisellalailla kuin naiset. Varsinkin jos jotakin operaatiota tekevät tms. Koska mieshän sitä paikkaa käyttää ja katsoo (Vähän pöhkösti ilmastu, mutta ehkä pointi kuitenkin tuli esiin) :)



Ninnu ja Peruna 15+3

mun miestä ei ainakaan ole häirinnyt kun esim. synnytyksen aikanahan tilannetta tutkitaan useaan otteeseen ja monesti on halunnut tulla polikäynnille mukaan, jossa käynnin yhteydessä ultrataan ja tehdään sisätutkimus. Ei ole kertaakaan maininnut että olisi tullut vaivautunut olo eikä sen takia haluaisi tietenkään jättää ultraa näkemättä. Jonkun kerran on jotain pelleillyt kun on ollut joku vanhempi mieslääkäri asialla, mutta muuten ihan asiallisesti suhtautuu, ei se niin ihmeellinen toimenpide sentään ole.