Voisitko luovuttaa munasoluja?
Minä mietin, että menisin luovuttamaan, mutta onko se nykyään niin, että luovuttajan henkilöllisyys kerrotaan ja mahdollinen lapsi voi tulla ovelle kolkuttelemaan.
Kommentit (54)
Luovutin maksimimäärät.
Tapasin mieheni vasta 30 vuotiaana.
Ekan kerran tein rahasta. Sitten aloin yleisesti puhumaan teosta ja tajusin kuinka monta läheistä lapsettomuus koski, halusin luovuttaa lisää ja lisää.
Työpaikalla omistajapariskunta saivat esikoisen luovutetuilla munasoluilla.
Lapsi oli syntynyt ennen, kuin pääsin sinne töihin.
Hän oli mennyt työpaikalle ja oli kysynyt missä olen. Toimistossa oli vain 5 henkeä töissä, meidän pisteessä. Esimieheni oli kertonut ja sanoi ei tiedä saanko palkan sairaslomasta.
Omistajat olivat nuukia ihmisiä.
He vaativat saan täyden palkan ja minulla oli kukkia, kun tulin takaisin töihin.
4 lapsen äiti
En, koska ajattelisin että syntyvä(t) lapsi(/et) olisivat biologisesti minun samalla tavalla kuin synnyttämäni lapset, jotka asuvat kanssani.
En kestäisi ajatusta, että jossain olisi lisää omia vauvoja/lapsia, eikä tietoa millaisessa olosuhteissa/perheissä he elävät. Kärsisin varmaan ikävää niin että tulisin lopulta hulluksi.
Toisella kierroksella ollessani tajusin, että tapaamani mies saattaa olla jo lasteni isä.
Olen luovuttanut munasoluja kahteen otteeseen 2003 ja 2004. Olen myös varoittanut kotona kasvaneita lapsia siitä, että jos tapaavat jonkun joka vaikuttaa tutulta niin kannattaa tarkistaa ettei se ole oma sisko.
En tietenkään. Jo ajatus siitä että minun dnatani risteytetyäisiin minkä tahansa tyypin tai vaikka simpanssin sperman kanssa on hyvin vastenmielinen. Myös lapsesta voisi tulla erittäin ruma, tyhmä tms. haitallista kun ei tapahdu oikeaa luonnonvalintaa jossa kaksi ihmistä nimenomaan haluaa yhdistää geeninsa, koska jo hajuaisti kertoo että tässä on The Match. Ja silläkin muotopuolella koulusurmaajalla olisi sitten minun piirteeni. Ei kiitos😂
Voisin luovuttaa jos siitä maksettaisiin. Nyt kai se on pelkkä kulukorvaus.
Olen juuri parhaillaan odottamassa solujen keräystä. Mä en henk koht. koe minkäänlaista äitiyttä luovutettuja soluja kohtaan. Mulle äitiys on paljon muuta, kuin luovutettu solu.
Vastaanottaja kuitenkin tuntee mahan kasvun ja potkut, synnyttää, mahdollisesti imettää, kasvattaa jne. Eli mun näkemyksen mukaan on lapsen äiti.
Jos n. 20 vuoden päästä ilmestyy biologiastaan utelias tyyppi oven taakse, kerron toki kaiken mitä hän haluaa tietää :).
En. Haluan tuntea kaikki omat lapseni.
Vierailija kirjoitti:
En. Haluan tuntea kaikki omat lapseni.
Ja lisään vielä, että enhän edes tietäisi vaikka se toinen äiti olisi minua huonompi ja se vasta oliskin kammottavaa.
Tiesin jo nuorena, että en halua omia lapsia.
olisin luovuttanut munasoluja, mutta tuolloin piti olla synnyttänyt, että sai luovuttaa. En siis luovuttanut :/
Periaatteessa voisin. Kerran jopa harkitsin tiukassa rahatilanteessa ja selvittelin, paljonko sillä tienaa. Totesin että ei maksa vaivaa kun ei paria sataa enempää jää käteen. Mitään henkistä estettä asialle minulla ei kuitenkaan ole.
En enkä ymmärrä, miksi kukaan vaarantaa terveytensä luovuttamalla tuntemattomille munasolujaan. Hyperstimulaatio on todellinen ja hengenvaarallinen riski.
Tuosta hyperstimulaatiosta.. ensinnäkin, verikokeista tutkitaan amh yms, jotka antavat jotain viitettä hedelmällisyydestä. Sen lisäksi käytössä on toki tieto iästä ja lisäksi ennen yhtäkään pistosta tutkitaan munasarjat. Näiden yhteistekijänä (ja varmasti muunkin, josta en tiedä) suunnitellaan se pistettävät hormonin määrä. Mulle esim. ensin annettiin pienempi annostus ja sitten kasvatettiin. Ja tämä, vaikka olen 35, amh-arvo on alle 2 jne. Eli hyperstimulaatioriski minimoidaan mahdollisimman hyvin.
En.
Saattaisin harkita, jos siitä maksettaisiin hyvin, esim 10k, mutta nyt en edes harkitse.
Sehän ei ole raha-asia, mutta siihen sisältyy riskejä, joiden ottamisesta haluaisin maksun.
En, koska siitä ei makseta korvausta. Jos siitä maksettaisiin Ameriikan malliin tai edes kohtuullisesti, niin luultavasti luovuttaisin. En ole kuitenkaan valmis menemään kivuliaaseen toimenpiteeseen + erinäisiin tutkimuksiin + haastatteluihin + pistelemään hormeeneja pienellä kulukorvauksella.
Periaatteessa kyllä. Mutta miten se estetään, ettei minun munasoluista kasvanut tyttö rakastu minun synnyttämään poikaan jossain opiskelupaikkakunnalka?
Vierailija kirjoitti:
Luovutin maksimimäärät.
Tapasin mieheni vasta 30 vuotiaana.Ekan kerran tein rahasta. Sitten aloin yleisesti puhumaan teosta ja tajusin kuinka monta läheistä lapsettomuus koski, halusin luovuttaa lisää ja lisää.
Työpaikalla omistajapariskunta saivat esikoisen luovutetuilla munasoluilla.
Lapsi oli syntynyt ennen, kuin pääsin sinne töihin.
Hän oli mennyt työpaikalle ja oli kysynyt missä olen. Toimistossa oli vain 5 henkeä töissä, meidän pisteessä. Esimieheni oli kertonut ja sanoi ei tiedä saanko palkan sairaslomasta.
Omistajat olivat nuukia ihmisiä.
He vaativat saan täyden palkan ja minulla oli kukkia, kun tulin takaisin töihin.4 lapsen äiti
........Mitä?
Vasta 18-vuotiaana kerrotaan lapselle, jos hän itse kysyy. Luovuta ihmeessä, Helsingissä Felicitas Mehiläisessä odotan lahjoittajaa.
En haluaisi luovuttaa. Syitä on muutama. Ensinnäkin meillä oli vaikeuksia saada edes omaa biologista lasta. Toisekseen ajattelen, että en ehkä halua siirtää ulkonäköpiirteitäni, joista mua on kouluaikoina kiusattu, sellaiselle lapselle, jonka isän ulkonäöstä ei ole takeita. Kolmanneksi en tiedä, millainen kriisi siitä voisi tulla kaikille, jos biologinen mutta vieras lapseni tulisi parinkymmenen vuoden kuluttua kolkuttelemaan ovelleni.