Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko luovuttaa munasoluja?
17.04.2021 |
Minä mietin, että menisin luovuttamaan, mutta onko se nykyään niin, että luovuttajan henkilöllisyys kerrotaan ja mahdollinen lapsi voi tulla ovelle kolkuttelemaan.
Kommentit (54)
Meiltä jäi alkioita yli 9 kpl ja olisimme halunneet lahjoittaa ne, mutta koska minulla on epilepsia, se ei käynyt päinsä. Alkiot tuhottiin sulattamalla ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. En hyväksy hedelmöityshoitoja.
Vierailija kirjoitti:
En, koska ajattelisin sen mahdollisesti munasolustani aikaansaadun lapsen olevan minun lapsi. Ja tällä ajatuksella ei varmasti edes pääsisi luovuttamaan. Toki olen nyt jo liian vanhakin, mutta en siis nuorempanakaan olisi luivuttanut
Tähän samaan pinoon tulen minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska se toimenpide sattui ihan perkeleesti.
Ei se itse toimenpide punktio satu ollenkaan. Kipulääkkeet ovat niin hyvät. Jälkikäteen voi tulla vatsan ja munasarjojen turvotusta, kun tyhjentynyt munasarja täyttyy nesteellä, mutta tämäkin vain silloin, kun munasoluja saadaan kerättyä paljon.
No, minulla ilmeisesti laskettiin lääkityksen määrä vähän pieleen. Soluja kerättiin yli 30 kpl. Seuraavat päivät vietin sairaalassa, koska maha täyttyi nesteellä (tai jokin osa siellä, mikä lienee). Tuntui kuin olisi ollut jokin keuhkoahtaumatauti, vatsa oli niin turvoksissa, etten saanut kunnolla hengitettyä. Ja se täydentyminen tapahtui yhden vuorokauden aikana, paisuin kuin pullataikina niin pitkälle, kuin suinkin iho antoi myöden. Sairaalassa vatsanympärystää mitattiin parin tunnin välein mittanauhalla. Suunnitelmissa oli punktoiminen, koska olisin jo revennyt ja pallealihas ei päässyt enää juurikaan liikkumaan, mutta sitten alkoi hiljalleen parin päivän päästä neste liikkua itsekseen johonkin päin ja maha pienetä. Ei ollut kiva kokemus.
Vierailija kirjoitti:
En, koska se toimenpide sattui ihan perkeleesti.
Musta se ei sattunut juuri lainkaan. Aika yksilöllistä tuo, multa siis poimittiin parikymmentä munasolua IVF:n alla.
Luovutimme ylijääneet alkiot tutkimuskäyttöön, ei lapsettomuushoitoihin. Näin siksi, että olisin kokenut kurjaksi, että lastemme biologinen täyssisarus kasvaa jossakin, emmekä voi tietää hänestä yhtään mitään. Omia munasolujani olisin ehkä voinutkin luovuttaa, nuo siis olivat valmiita alkioita mun ja mun miehen sukusoluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. En hyväksy hedelmöityshoitoja.
Varmaan et hyväksy elinsiirtojakaan, tai esim. sydämentahdistimia? Entä lääkitys ylipäänsä? Oletko näitä hopeavettä korvaan -ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska se toimenpide sattui ihan perkeleesti.
Ei se itse toimenpide punktio satu ollenkaan. Kipulääkkeet ovat niin hyvät. Jälkikäteen voi tulla vatsan ja munasarjojen turvotusta, kun tyhjentynyt munasarja täyttyy nesteellä, mutta tämäkin vain silloin, kun munasoluja saadaan kerättyä paljon.
No, minulla ilmeisesti laskettiin lääkityksen määrä vähän pieleen. Soluja kerättiin yli 30 kpl. Seuraavat päivät vietin sairaalassa, koska maha täyttyi nesteellä (tai jokin osa siellä, mikä lienee). Tuntui kuin olisi ollut jokin keuhkoahtaumatauti, vatsa oli niin turvoksissa, etten saanut kunnolla hengitettyä. Ja se täydentyminen tapahtui yhden vuorokauden aikana, paisuin kuin pullataikina niin pitkälle, kuin suinkin iho antoi myöden. Sairaalassa vatsanympärystää mitattiin parin tunnin välein mittanauhalla. Suunnitelmissa oli punktoiminen, koska olisin jo revennyt ja pallealihas ei päässyt enää juurikaan liikkumaan, mutta sitten alkoi hiljalleen parin päivän päästä neste liikkua itsekseen johonkin päin ja maha pienetä. Ei ollut kiva kokemus.
Aaa, sulla tuli hyperstimulaatio, otan osaa. Se ei välttämättä johdu mistään virheestä sinänsä, joillakin kroppa on vaan herkempi niille hormonilääkkeille, joilla munasolujen kypsyminen tuotetaan.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00869
46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voisin. Tosin olen liian vanha nyt ja en ole omia hankkinut niin en tiedä kelpaisinko senkään puolesta.
En missään tapauksessa. Ei ole takuita, että lapsi ei joutuisi narsistin, psykopaatin, alkoholistin tms. armoille, siinä perheessä mihin sitten syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näillä geeneillä. Olen liian hyvä ihminen siihen.
Oikein mielelläni. Reikä kuin reikä käy en ole ronkeli!
SETÄ SPERMA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin, ja olen luovuttanutkin. Luovuttaisin lisääkin jos en olisi liian vanha.
Rahallisesti siitä ei hyödy, korvaus päivärahoineen on muutamia satasia. Solujen kasvatussykli on pari viikkoa. Vatsa turpoaa, muuta haittaa en ole hormonihoidoista kokenut. Pistoksiin tottuu, ne on helppo tehdä itse.
Itse keräyksessä ja keräyksen jälkeen olen kokenut epämukavuutta vaihtelevasti. Toimenpiteessä hyvät kipulääkkeet, mutta voi olla jomotusta jälkikäteen. Toisella kerralla taas meni täysin vaivatta.
En koe itseäni munasoluista mahdollisesti kasvavien ihmisolentojen äidiksi vaikka solut ovatkin minulta peräisin. Toivon niille kuitenkin kaikkea hyvää ja ajattelen niitä kohtaan lämpimiä ajatuksia kun ne seilaavat joissain tuolla maailman tuulissa.
Jos jälkeläinen päättää ottaa joskus yhteyttä, toivotan tervetulleeksi ja keitän ison pannullisen teetä. Olen mielelläni valmis kuulemaan kuinka elämä on mennyt ja vastaamaan mahdollisiin kysymyksiin. Jääkö suhde yhteen tapaamiseen vai pysyvämpään yhteydenpitoon jää jälkeläisen päätettäväksi. Hyväksyn kumman vain. Aion tehdä geenitestin myös nettiin jotta jälkeläisellä on matala kynnys löytää minut halutessaan.
Olen kokenut munasoluluovutukset merkityksellisiksi itselleni. Niistä koituva vaiva ja epämukavuus on mielestäni pieni verrattuna siihen iloon joka vastaanottajalle syntyy. Olen nähnyt tuttavapiirissä lapsettomuuden aiheuttamaa tuskaa. Kiva jos itselleni tarpeettomille munasoluille on jossain käyttöä.
Omia lapsia ei ole. En ole erityisen äidillistä tyyppiä enkä ole koskaan kummemmin unelmoinut äitiydestä. Luovutukset ovat ehkä jossain määrin keventäneet painetta saada omia lapsia. 100% poissuljettua se ei toki vielä ole. Jos niitä kuitenkin tulisi, niin täytyy varoittaa omia lapsia mahdollisista puolisisaruksista. Tahattoman in sestin todennäköisyys on pieni, mutta se on "lottovoitto" jota ei halua kohdalleen.
Jos luovuttaa omia munasoluja näyttääkö lapsi biologiselta äidiltään vai enempi vaikuttaako ulkonäköön biologiset isän sukusolut?
Alue: Aihe vapaa
Voisin, mutta olen liian vanha. Oikeastaan vähän harmittaa etten lähtenyt hommaan nuorempana, mutta sain omatkin lapseni vasta lähempänä neljääkymppiä. Minusta olisi vain mielenkiintoista tavata myöhemmin omasta solusta syntynyt nuori aikuinen. Tuskin olisin siinä tilanteessa kokenut olevani äiti hänelle.