Miksi sinkku ei saisi haaveilla parisuhteesta?
Täällä palstalla ne pitkissä parisuhteissa eläneet naiset tuomitsevat parisuhteista haaveilevat naiset jotenkin henkisesti epävakaiksi, läheisriippuvaisiksi ja fyysisesti epämiellyttäviksi. Mihin tuo arvio perustuu? Miksi yksinäinen, läheisyyttä janoava nainen tai mies ei saisi elätellä toiveita kumppanin löytämisestä? Täällä palstalla aika tasa-arvoisesti haukutaan lyttyyn sekä sinkkunaiset että -miehet.
Kommentit (7)
Olen haaveillut parisuhteesta noin 18-vuotiaasta lähtien ja varsinaista parisuhdeonnea olen kokenut yhteensä noin 2 vuotta aikuiselämästäni. Se oli aivan luksusta, kun joku välitti ja sai kokea itsensä kunnon kansalaiseksi ihan oikeasti.
Sukulaisetkin arvostivat ihan eri tavalla tuolloin, tosin yksi sukulainen vinoili ja vihjaisi, että olen liian ruma saamaan kumppanin. Ei tarvinnut liikaa laittaa tuolloin painoarvoa vieraiden ihmisten suhtautumiseen, kun tiesi, että kyllä se oma kumppani kuitenkin hyväksyy minut.
Edelleen unelmoin samasta, mutta alan vähitellen myöntyä siihen, että ei minua ole tarkoitettu parisuhteeseen. Jos olisi tarkoitettu, niin olisi kumppani jostain tupsahtanut elämääni ilman suurempaa vaivannäköä. Nyt on niin, etten ymmärrä lainkaan sitä, miten löytäisin jonkun.
Pariutuminen on ihan h-vetin vaikeaa ainakin minulle. Olen hoikka, koulutettu, lempeäluonteinen ja avarakatseinen, työssäkäyvä, pukeudun naisellisesti ja siististi, olem pitkähiuksinen, ei ole tatuointeja tai irtosuhteita ollut koskaan jne., mutta ketään miestä ei vain saavu elämääni ikinä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kai naiset perinteisesti kokee sen jotenkin voimakkuuttaan heikentäväksi jos myöntää kaipaavansa parisuhdetta.
Miehillä nyt on mielestäni aika perus ja hyväksyttävää kertoa että nainen tarttis löytää. En ole huomannut kenenkään semmoisesta erityisesti reagoivan.
Tuo voi olla muuten totta. Täällä palstalla ainakin saan kakkaa niskaani, kun teen aiheesta aloituksen. Ja paras ystäväni ja äitini vain syyllistävät minua passiivisuudesta ym., kun harmittelen sinkkuuttani.
T. Ap
Pelkäävät, että vievät varatut miehet heiltä. Itse ovat mammautuneita, epävarmoja ja auta armias, jos itsenäinen, upea sinkku haaveilee parisuhteesta... Eli varattujen oma epävarmuus syynä.
Samaa ihmettelen. Erityisesti se ihmetyttää, ettei sinkku saisi haaveilla hyvästä parisuhteesta vaan hoetaan kuinka parempi yksin kuin pskassa parisuhteessa. No vttudaa.
Jotenkin outo tuo oletusarvo, että jos sinkku onnistuu löytämään parisuhteen niin sen suhteen on oltava pska eikä siksi parisuhteesta pidä unelmoida.
Sekin kyllä ihmetyttää, että nyt kun vihdoin naisenkin pitäisi saada olla ihan mitä vaan aidosti haluaa niin sepäs ei sitten sovikaan ollenkaan, että nainen on parisuhdehaluinen perheihminen. Kaikki muu kyllä käy ja sopii, mutta tuo nostaa heti kamalan äläkän että nyt olet ihan vääränlainen eikä todellakaan pidä mitään perhettä ja puolisoa haluta vaan nyt pitää jokaisen olla voimaantunut ja itsellinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Pelkäävät, että vievät varatut miehet heiltä. Itse ovat mammautuneita, epävarmoja ja auta armias, jos itsenäinen, upea sinkku haaveilee parisuhteesta... Eli varattujen oma epävarmuus syynä.
Varatut ajattelevat, että he ovat löytäneet omansa, ovat miehenhakuriiaukset ohi. Sitten parisuhdetta haluava sinkku on uhka, koska heidänkin pitäisi alkaa skarppaamaan parisuhteissansa.
Vierailija kirjoitti:
Kai naiset perinteisesti kokee sen jotenkin voimakkuuttaan heikentäväksi jos myöntää kaipaavansa parisuhdetta.
Miehillä nyt on mielestäni aika perus ja hyväksyttävää kertoa että nainen tarttis löytää. En ole huomannut kenenkään semmoisesta erityisesti reagoivan.
Jos mies myöntää kaipaavansa parisuhdetta, hän ikään kuin myöntää sen, minkä kaikki jo ulkonäön perusteella tiesivätkin eli että hän ei ole Chad. Miehiin, jotka etsivät parisuhdetta laatupaikoista kuten harrastuksista suhtaudutaan monesti ynseästi. Heille uskotellaan, että heistä muka näkyy se, että he haluavat "vain" seuraa. Varsinkin nuoret naiset myös helposti vieroksuvat miestä, jolla on laaja tunneskaala ja myös helliä tunteita.
Jos nainen myöntää kaipaavansa parisuhdetta, sen voi tulkita niin, että naiselle ei riitä se, että saa ison osan parisuhteen hyödyistä sinkkunakin. Parisuhdetta avoimesti kaipaavat naiset ovat siinä mielessä hyödyllisiä, että he ikään kuin tekevät tuon asian esille tuomista hyväksyttävämmäksi myös miehille, koska miehiä huonotetaan ja pervotetaan heteroseksuaalisuudesta toisin kuin naisia ja naiset ikään kuin määrittelevät sen mikä on normaalia ja hyvää seksuaalisuutta. Jos siis naiset myöntävät kaipaavansa parisuhdetta, myös miesten on helpompi tehdä se. Kun olin aikuisten psykiatrisella avohoidossa, ei minulta koskaan kysytty mitään seksuaalisuuteen liittyvää, vaan puhuttiin aina vain "kavereista".
Kai naiset perinteisesti kokee sen jotenkin voimakkuuttaan heikentäväksi jos myöntää kaipaavansa parisuhdetta.
Miehillä nyt on mielestäni aika perus ja hyväksyttävää kertoa että nainen tarttis löytää. En ole huomannut kenenkään semmoisesta erityisesti reagoivan.