Lue keskustelun säännöt.
Sinkut! Miten kestätte yksinäisyyttä?
17.04.2021 |
Minulla on lapsivapaa viikonloppu menossa ja tuntuu, että olen täysin yksin tässä maailmassa. Yritän olla tinderissä, mutta sieltä ei löydy mitään. Näinä päivinä ei näe ketään missään. Toivon, että korona on pian ohi!
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti enkä ota mitään stressiä sinkkuudestani. Keskityn omaan elämään ja teen asioita mitä haluan.
Minäkin olen introvertti, mutta kaipaan toisia ihmisiä...
Ap
Lakkaa olemasta vässykkä ja nauti elämästäsi kun kerrankin saat olla rauhassa.
Sanottakoon kaikille yksinäisille live-elämässäkin näin? Olette kyllä todella epäempaattisia. Ehkäpä teillä ei ole edes tietoa, mitä todellinen yksinäisyys on.
Niin, olen muuten pyörätuolissa, ja kavereita ei kaikki niin vain saa.
Tsemppiä aplle!
Miten sä määrittelet meistä epäempaattisuutta?
Joko sitä yksinäisyyttä tuntee tai sitten ei. Nekin vaihtelee mielialojen mukana. Ei tämmöisellä kirjoittelulla välity, kuinka ahdistunut kukakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tänään hoitanut taimia, ulkoiluttanut niitä, ommellut, laittanut ruokaa, käynyt lenkillä, kaupassa, soittanut kaverilleni ja siivonnut. Teen lisää ruokaa pakkaseen ja palstailen samalla tässä illalla. Huomenna ompelen lisää, luultavasti kesähousut ja taimet ulkoilutan jos on hyvä ilma. Lenkillä ravaan oli keli mikä hyvänsä. Ei sitä lopulta ihan älyttömiä ennätä yhden päivän mittaan tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti enkä ota mitään stressiä sinkkuudestani. Keskityn omaan elämään ja teen asioita mitä haluan.
Minäkin olen introvertti, mutta kaipaan toisia ihmisiä...
Ap
Lakkaa olemasta vässykkä ja nauti elämästäsi kun kerrankin saat olla rauhassa.
Sanottakoon kaikille yksinäisille live-elämässäkin näin? Olette kyllä todella epäempaattisia. Ehkäpä teillä ei ole edes tietoa, mitä todellinen yksinäisyys on.
Niin, olen muuten pyörätuolissa, ja kavereita ei kaikki niin vain saa.
Tsemppiä aplle!
Miten sä määrittelet meistä epäempaattisuutta?
Joko sitä yksinäisyyttä tuntee tai sitten ei. Nekin vaihtelee mielialojen mukana. Ei tämmöisellä kirjoittelulla välity, kuinka ahdistunut kukakin on.
Jankuti jankuti
Ihmistä ei ole luotu olemaan yksin – vastoin tahtoaan. Jollei hän saa turvaa ja palkintoa ihmissuhteista, elimistö reagoi tavoilla, jotka heikentävät terveyttä ja jopa lisäävät kuolemanriskiä, sanoo ylilääkäri ja professori Peter Strang.
Kokkolalaislähtöinen Strang haluaa herättää keskustelua yhteisöllisyyden merkityksestä niin terveydenhuollossa, vanhustenhoidossa kuin kaikkien arjessa Hän listaa yksinolon riskejä: muun muassa psyykkinen pahoinvointi, kohonneet itsemurha- ja dementiariski sekä sydän- ja verisuonitaudit.
Siinä missä yksinäisyys laukaisee ihmisen sisäisen varoitusjärjestelmän, yhteisöllisyys toimii palkinnon tavoin.
– Ihminen kirjaimellisesti kylpee oksitosiinissa, endorfiineissa ja dopamiinissa. Siksi yhdessäolo tuntuu ihanalta – oli kyse sitten parisuhteesta, ystävyydestä tai kyläyhteisöstä, sanoo Peter Strang.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmistä ei ole luotu olemaan yksin – vastoin tahtoaan. Jollei hän saa turvaa ja palkintoa ihmissuhteista, elimistö reagoi tavoilla, jotka heikentävät terveyttä ja jopa lisäävät kuolemanriskiä, sanoo ylilääkäri ja professori Peter Strang.
Kokkolalaislähtöinen Strang haluaa herättää keskustelua yhteisöllisyyden merkityksestä niin terveydenhuollossa, vanhustenhoidossa kuin kaikkien arjessa Hän listaa yksinolon riskejä: muun muassa psyykkinen pahoinvointi, kohonneet itsemurha- ja dementiariski sekä sydän- ja verisuonitaudit.
Siinä missä yksinäisyys laukaisee ihmisen sisäisen varoitusjärjestelmän, yhteisöllisyys toimii palkinnon tavoin.
– Ihminen kirjaimellisesti kylpee oksitosiinissa, endorfiineissa ja dopamiinissa. Siksi yhdessäolo tuntuu ihanalta – oli kyse sitten parisuhteesta, ystävyydestä tai kyläyhteisöstä, sanoo Peter Strang.
Päinvastoin. Ihminen kukoistaa kun saa olla aivan rauhassa yksikseen. Pakotettu sosiaalisuus ja yhteisööllisyys vie energiaa ja imee kaiken ilon elämästä. Perhanan ekstrovertit on päällepäsmäämässä näköjään myös lääkäreissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti enkä ota mitään stressiä sinkkuudestani. Keskityn omaan elämään ja teen asioita mitä haluan.
Minäkin olen introvertti, mutta kaipaan toisia ihmisiä...
Ap
Lakkaa olemasta vässykkä ja nauti elämästäsi kun kerrankin saat olla rauhassa.
Sanottakoon kaikille yksinäisille live-elämässäkin näin? Olette kyllä todella epäempaattisia. Ehkäpä teillä ei ole edes tietoa, mitä todellinen yksinäisyys on.
Niin, olen muuten pyörätuolissa, ja kavereita ei kaikki niin vain saa.
Tsemppiä aplle!
Miten sä määrittelet meistä epäempaattisuutta?
Joko sitä yksinäisyyttä tuntee tai sitten ei. Nekin vaihtelee mielialojen mukana. Ei tämmöisellä kirjoittelulla välity, kuinka ahdistunut kukakin on.
Tuossa edellä nimiteltiin toista vässykäksi, jos ei halua olla koko ajan yksin. Ei ole kovin vaikeaa tai väärin väittää silloin häntä epäempaattiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin oli vaikeaa aikoinaan kun lapsi lähti viikonlopuiksi pois. Se ero oli niin jäätävä: 24/7 lapsen kanssa, töissä, hirveä hulina joka hetki. Sitten yhtäkkiä sitä oli yksin hiljaisuudessa. Tein virheen siinä, että en yrittänyt oppia olemaan yksin vaan hankin itselleni seurustelukumppanin täyttämään tyhjyyttä. Nykyään osaan olla yksin - tai en enää edes halua olla muuta kuin yksin.
Olen ollut sinkku kutakuinkin 24 vuotta ja vaihtelevasti kestänyt yksinäisyyttä. Myönnän että on ollut vuosia aivan sairaan yksinäistä ja turhauttavaa deittailemista, mutta kiitos hormonien tasaantumisen olen löytänyt ihanuuden itsekseni olemisesta, se yksinäisyys on muuttunut vapauden tunteeksi.
Olen aika hyvin ollut tasapainossa, sen suhteen että en ainostaan tekstaile mutta myös tapaan ystäviä (ennen koronaa enemmänkin) kasvokkain ja käyn tilaisuuksissa, ja olen sitten onnellinen että saan sen hälyn ja aistiärsytyksen tasaantumaan ollessani itsekseni ja pihalla puuhaillessa.
Olen toki huomannut että runsas yksinolo on tuonut särmikkyyttä, jäykkyyttä ja ehdottomuutta kun ei tarvitse ottaa muita huomioon arjessa, ja olen siitä vähän huolestunut. Samoin olen huomannut miten hauskat tapaamiset ihmisten kanssa nostattavat mielialaa.
Minulla onkin suunnitelmissa hakeutua yhteisöön samanhenkisten seuraan, paikkaan jossa on päivärutiini, aktiviteetteja, työntekemistä ja voi halutessaan olla sosiaalinen tai sitten vähemmän. Olen ollut onnellisimmillani yhteisössä, jopa enemmän kuin parisuhteessa joka alkaa tuntua jossain vaiheessa ahdistavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmistä ei ole luotu olemaan yksin – vastoin tahtoaan. Jollei hän saa turvaa ja palkintoa ihmissuhteista, elimistö reagoi tavoilla, jotka heikentävät terveyttä ja jopa lisäävät kuolemanriskiä, sanoo ylilääkäri ja professori Peter Strang.
Kokkolalaislähtöinen Strang haluaa herättää keskustelua yhteisöllisyyden merkityksestä niin terveydenhuollossa, vanhustenhoidossa kuin kaikkien arjessa Hän listaa yksinolon riskejä: muun muassa psyykkinen pahoinvointi, kohonneet itsemurha- ja dementiariski sekä sydän- ja verisuonitaudit.
Siinä missä yksinäisyys laukaisee ihmisen sisäisen varoitusjärjestelmän, yhteisöllisyys toimii palkinnon tavoin.
– Ihminen kirjaimellisesti kylpee oksitosiinissa, endorfiineissa ja dopamiinissa. Siksi yhdessäolo tuntuu ihanalta – oli kyse sitten parisuhteesta, ystävyydestä tai kyläyhteisöstä, sanoo Peter Strang.
Olen samaa mieltä periaatteessa. Yhteisöllisyyden toteutuessa niin että se on joustava, niin että jokainen saa olla sosiaalinen ja omissa oloissaan omalla tavallaan.
Mä olem liian ruma saadakeseni kumppania.
Yksinäisen aikani käytän itseopiskellen, siivoten ja soitan joskus vanhemmilleni. Välillä pelaan kännykkäpelejä. Joskus harvemmin katson tv:stä jonkun elokuvan.
T. Palstan ruma nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne oloani yksinäiseksi. Mulla on lapsuudenperhe, hyvin läheisiä ystäviä, töissä näkee työkavereita. Aikaa asioille joista pidän. En oikeastaan koe jääväni edes mistään paitsi, vaikkei parisuhdetta olekaan. Ehkä oon outo kun en erityisemmin kaipaa hellyyttäkään. :D Tai joo kyllä se kelpais, mutta jos sitä ei ole, niin en mä sen perään ulise.
Duunissa käynti täyttää sosiaalisen kanssakäymisen tarpeen, välillä pitää paeta kännykän selaamiseen kun ei vaan jaksa jutella joutavia. Viikonloppuina voi valita haluaako nähdä tai muuten pitää yhteyksiä, aina ei jaksa. Olen ollut pitkissä parisuhteissa, pari aikuista skidiä, yksin ollaan ja hyvin menee mutta menköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti enkä ota mitään stressiä sinkkuudestani. Keskityn omaan elämään ja teen asioita mitä haluan.
Minäkin olen introvertti, mutta kaipaan toisia ihmisiä...
Ap
Lakkaa olemasta vässykkä ja nauti elämästäsi kun kerrankin saat olla rauhassa.
Sanottakoon kaikille yksinäisille live-elämässäkin näin? Olette kyllä todella epäempaattisia. Ehkäpä teillä ei ole edes tietoa, mitä todellinen yksinäisyys on.
Niin, olen muuten pyörätuolissa, ja kavereita ei kaikki niin vain saa.
Tsemppiä aplle!
Miten sä määrittelet meistä epäempaattisuutta?
Joko sitä yksinäisyyttä tuntee tai sitten ei. Nekin vaihtelee mielialojen mukana. Ei tämmöisellä kirjoittelulla välity, kuinka ahdistunut kukakin on.Tuossa edellä nimiteltiin toista vässykäksi, jos ei halua olla koko ajan yksin. Ei ole kovin vaikeaa tai väärin väittää silloin häntä epäempaattiseksi.
Ihminen ,jolla on lapsia ei ikinä saa olla koko ajan yksin. Kannattaa opetella kestämään sitä omaa seuraansa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti enkä ota mitään stressiä sinkkuudestani. Keskityn omaan elämään ja teen asioita mitä haluan.
Minäkin olen introvertti, mutta kaipaan toisia ihmisiä...
Ap
Lakkaa olemasta vässykkä ja nauti elämästäsi kun kerrankin saat olla rauhassa.
Sanottakoon kaikille yksinäisille live-elämässäkin näin? Olette kyllä todella epäempaattisia. Ehkäpä teillä ei ole edes tietoa, mitä todellinen yksinäisyys on.
Niin, olen muuten pyörätuolissa, ja kavereita ei kaikki niin vain saa.
Tsemppiä aplle!
Normaali ihminen osaa viihdyttää itseään ja keksii tekemistä tai löytää seuraa niin halutessaan. Miksi tänne keräytyy kaikki avuttomat uhriutujat vinkumaan?
No sä et ole normaalia nähnytkään. Normaali ihminennei puhu noin. Katkeroitunut ja pahasta olosta kärsivä voi puhuakin.
Kyllä minulla ainakin on puuhaa ja kivaa ja mielekästä tekemistä enemmän kuin ennätän tehdä. Jos haluan saada seuraa , sitä saan hankittua halutessani.
Hyvin. Vietän jo päivän työkavereiden kesken niin en illalla enää jaksaisikaan jutella kenenkään kanssa. Puuhailen omiani, luen kirjaa tai selaan nettiä.
Yleensä hyvin. Tapaan töissä tarpeeksi ihmisiä ja hengailen välillä kavereiden kanssa. Vasta kokornan myötä on alkanut tuntumaan yksinäiseltä, kun on lähinnä tullut istuttua yksin kotona.
Hyvin. Minullakin on lapsivapaa viikonloppu. Taidan lopuillekin ihmisille haistattaa pitkät! Saakeli.
Vierailija kirjoitti:
Mä olem liian ruma saadakeseni kumppania.
Yksinäisen aikani käytän itseopiskellen, siivoten ja soitan joskus vanhemmilleni. Välillä pelaan kännykkäpelejä. Joskus harvemmin katson tv:stä jonkun elokuvan.
T. Palstan ruma nainen
:( :/
Tähän tottuu, aika menee oikeastaan turhan nopeasti :)
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-