Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko lapsesi ystäväsi kasvatettavaksi?
17.04.2021 |
Olen ensimmäistä kertaa raskaana ja koska odotan lasta yksin, olen miettinyt että kenen läheisistäni toivoisin ottavan lapseni, jos minä sattuisin kuolemaan. Eräästä ystävästäni ajattelen, että hänelle en haluaisi lapseni päätyvän. Tulemme vähän erilaisista taustoista ja meillä on vähän erilaiset arvot, ja haluaisin lapseni kasvavan sellaisen ihmisen kanssa, joka olisi enemmän itseni kaltainen näissä asioissa. Ystäväni on myös kauhea stressaaja, enkä haluaisi lapseni joutuvan elämään ihmisen kanssa, jolla on koko ajan stressi päällä. Muuten ystäväni on kyllä ihana ihminen, lämmin ja kiltti. Tämän kysymyksen pohdinta on saanut minut miettimään koko ystävyyttämme ja itseäni ystävänä. Tuntuu, ettei ystävyyteni ole aitoa, kun ajatus lapseni päätymisestä ystävälleni aiheuttaa minussa niin voimakkaan "ehdottomasti ei!" - reaktion. Miten te muut ajattelette omalla kohdallanne otsikon kysymyksestä?
Kommentit (20)
No tämäkin on varmaan tietysti joidenkin tilanne, että antaisi lapset mieluummin vaikka ystävilleen kuin miehelleen. Mutta kiinnostaa kuulla ajatuksia aiheesta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti, kyllä ystävään aina luottaa enemmän kuin tuntemattomaan. Se että ystävä stressaa ei ole lapselle vaarallista, alkoholismi voisi hyvinkin olla este.. Erilaisia luonteen piirteitä on, jopa oma lapsi voi olla ihan päinvastainen luonne kuin itse olet. Nehän on vaan elämän rikkauksia että kaikki ei ole samanlaisia.
Minulla on useampi ystävä ja joillekin voisin luottavaisesti antaa lapseni kasvatettavaksi jos kuolisin, joillekin taas en haluaisi. Minusta tämä ei kerro mitään ystävyydestämme. Jotkut ihmiset eivät vain ole äiti- tai isätyyppiä ja jotkut taas ovat kuin luotuja siihen ja kiinnostuneita lapsista.
Esim. yksi parhaista ystävistäni on vapaaehtoisesti lapseton, ei mikään äidillinen nainen. Hänellä ei riittäisi kiinnostus eikä kärsivällisyys lapsen kasvattamiseen. Hänelle en haluaisi lapseni päätyvän. Mutta ei se kerro mitään siitä, että ystävyytemme ei olisi aitoa tai että olisimme ystäviä jotenkin "väärin perustein". Outo ajatus sinulla tuo.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on useampi ystävä ja joillekin voisin luottavaisesti antaa lapseni kasvatettavaksi jos kuolisin, joillekin taas en haluaisi. Minusta tämä ei kerro mitään ystävyydestämme. Jotkut ihmiset eivät vain ole äiti- tai isätyyppiä ja jotkut taas ovat kuin luotuja siihen ja kiinnostuneita lapsista.
Esim. yksi parhaista ystävistäni on vapaaehtoisesti lapseton, ei mikään äidillinen nainen. Hänellä ei riittäisi kiinnostus eikä kärsivällisyys lapsen kasvattamiseen. Hänelle en haluaisi lapseni päätyvän. Mutta ei se kerro mitään siitä, että ystävyytemme ei olisi aitoa tai että olisimme ystäviä jotenkin "väärin perustein". Outo ajatus sinulla tuo.
Samaa mieltä. Tosiystävyys ja sopivuus vanhemmaksi ovat kaksi aivan toisistaan irrallista asiaa. Minäkään en antaisi lastani kasvatettavaksi parhaalle ystävälleni (eikä hän varmasti haluaisi sitä itsekään!). Sen sijaan tulee mieleen ainakin yksi ihminen tuttavapiiristäni, jonka kanssa meillä ei niin ystävinä synkkaa, mutta joka olisi varmasti aivan huippu lapsen kasvattaja ja omistautunut asialle.
No ei se mikään ystävyyden mittari ole, voisiko antaa ystävälle lapsensa vai ei. Ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät ole ns. lapsi-ihmisiä. Silti voidaan olla ystäviä. Oikeastihan lasta ei edes helposti anneta ystävälle, jos vanhempi sattuu kuolemaan. Lähisukulainen on ensisijainen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ymmärrän kyllä tuon, että jos ystävä ei vaikuta olevan vanhemmuudesta ylipäänsä kiinnostunut, niin silloin ei haluaisi antaa lasta tälle. Mutta omassa tapauksessani ei ole kyse tästä, ystäväni on selvästi äidillinen vaikkei hänellä vielä omia lapsia olekaan. Ehkä pohdintani kumpuaa enemmän siitä, että olen jo muutenkin miettinyt sitä, sovellummeko ystäviksi ylipäänsä (helposti tulee pientä kahnausta ja väärinymmärystä noiden mainitsemieni erottavien tekijöiden takia), ja tämä nimenomainen kysymys tuntuu mielessäni ikään kuin vahvistukselta sille, että ehkä tämän ystävyyden kannattaisi antaa jo hiipua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin ymmärrän kyllä tuon, että jos ystävä ei vaikuta olevan vanhemmuudesta ylipäänsä kiinnostunut, niin silloin ei haluaisi antaa lasta tälle. Mutta omassa tapauksessani ei ole kyse tästä, ystäväni on selvästi äidillinen vaikkei hänellä vielä omia lapsia olekaan. Ehkä pohdintani kumpuaa enemmän siitä, että olen jo muutenkin miettinyt sitä, sovellummeko ystäviksi ylipäänsä (helposti tulee pientä kahnausta ja väärinymmärystä noiden mainitsemieni erottavien tekijöiden takia), ja tämä nimenomainen kysymys tuntuu mielessäni ikään kuin vahvistukselta sille, että ehkä tämän ystävyyden kannattaisi antaa jo hiipua. Ap
Eli asia ei liity lapseen mitenkään. Miksi sitten sotkit lapsen tähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, kuulostaa siltä, että oikeastaan pohdit teidän ystävyyttänne, eikä lapsi/vanhemmuus sinänsä liity asiaan.
En lähtisi yksin lasta odottaessani pienentämään ystäväpiiriäni. Tulet tarvitsemaan ihan jokaisen ystäväsi tuen. Tuki ei ole kaikilta lastenhoitamista, lapsista puhumista yms vaan ihan sitä ystävänä olemista.
Minulle ei ole tullut mieleenkään, että ystävän pitäisi olla sellainen, jolle jättäisin lapseni hoidettavaksi.
En jättäisi kaikille sukulaisillekaan hoidettavaksi, enkä ole sanomassa sukulaisuussuhdetta irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi yksin lasta odottaessani pienentämään ystäväpiiriäni. Tulet tarvitsemaan ihan jokaisen ystäväsi tuen. Tuki ei ole kaikilta lastenhoitamista, lapsista puhumista yms vaan ihan sitä ystävänä olemista.
Niin tätäkin tietysti tässä mietin, että nyt toki kannattaisi pitää kaikista läheisistä ihmisistä kiinni. Helposti arkea eläessä sitä vain ajattelee, että olen tämän ja tämän ihmisen ystävä, mutta sitten kun tulee vastaan tilanteita, joissa todella joutuu miettimään, kehen turvautuisin missäkin tilanteessa ja millaisia rooleja ja vastuita olisin kellekin valmis antamaan, niin niitä suhteita miettii eri tavalla. Minulla nyt tämä lapsen odotus on pistänyt tällaiset kelat liikkeelle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi yksin lasta odottaessani pienentämään ystäväpiiriäni. Tulet tarvitsemaan ihan jokaisen ystäväsi tuen. Tuki ei ole kaikilta lastenhoitamista, lapsista puhumista yms vaan ihan sitä ystävänä olemista.
Niin tätäkin tietysti tässä mietin, että nyt toki kannattaisi pitää kaikista läheisistä ihmisistä kiinni. Helposti arkea eläessä sitä vain ajattelee, että olen tämän ja tämän ihmisen ystävä, mutta sitten kun tulee vastaan tilanteita, joissa todella joutuu miettimään, kehen turvautuisin missäkin tilanteessa ja millaisia rooleja ja vastuita olisin kellekin valmis antamaan, niin niitä suhteita miettii eri tavalla. Minulla nyt tämä lapsen odotus on pistänyt tällaiset kelat liikkeelle. Ap
Älä tee asioista vaikeampia kuin ne ovat. Et sinä ns. normaalitilassa voi tietää, miten ystäväsi tai muut läheisesi toimivat tosipaikan tullen. Ei tuollaisia asioita voi ennakoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole ikinä miettinyt tuollaista. Ei Suomessa lapsia voi testamentata. Minulla on monenlaisia ystäviä, mutta en ole miettinyt tai tule miettimään heidän sopivuuttaan lasteni vanhemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole ikinä miettinyt tuollaista. Ei Suomessa lapsia voi testamentata. Minulla on monenlaisia ystäviä, mutta en ole miettinyt tai tule miettimään heidän sopivuuttaan lasteni vanhemmaksi.
Ei kukaan terve ihminen sellaista mietikään. Ei ystävien hankita sitä varten, että he voisivat toimia sijaisvanhempina. Ylipäätään ei kovin terve malli miettiä ennakkoon kaikkea pahaa, mitä voi tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkohan se olisi, jos meiltä miehen kanssa henki menisi. Lapsen kummit on valittu tämä huomioiden.
Tyly fakta; sinä et siihen voi vaikuttaa, minne lapsesi kuoltuasi päätyy. Ei ole sinulla enää siinä kohtaa sanavaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan se olisi, jos meiltä miehen kanssa henki menisi. Lapsen kummit on valittu tämä huomioiden.
Kummeille on vastuu lapsen kristillisen kasvatuksen tukemisesta.
Tämä on ihan hyvä asia pohtia kaikkien vanhempien, koska voi sattua vaikka auto-onnettomuus. Itse olen tehnyt hallintaoikeustestamentin, missä lapset jäisivät vanhempieni kasvatettaviksi ja he huolehtivat myös omaisuudesta. Toissijaiset huoltajat laitoin myös, mutta poistin myöhemmin, koska heille tuli ero ja sitä kautta ystävälleni alkoholiongelma. Pankissa voi asian hoitaa lakimiehen kanssa kuntoon. Varmaan useimmiten huoltajaksi valitaan joku lähisukulainen, vanhemmat, sisarukset jne.
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan se olisi, jos meiltä miehen kanssa henki menisi. Lapsen kummit on valittu tämä huomioiden.
Ei se kummien tehtäviin kuulu, joten pitää sopia erikseen asiasta.
Lastensuojeluhan sen asian päättää. Yleensä joku lähisukulainen, jos mahdollista. Et voi testamentata lastasi vain jollekin. Yllättävän moni myös kuvittelee, että se on kummien tehtävä. Ei ole.
En edes haluaisi lapsen päätyvän miehelleni. Olenkin ajatellut erota ennen kuin lapsia tulee. Luovuttajilta saa tavaraa siihen hommaan.