Lue keskustelun säännöt.
selvittäkää hyvät eroilevat ihmiset lapsellenne eron SYY
15.08.2006 |
olen ilmeisesti kantanut 10 vuotta sitten tapahtuneen vanhempieni eron syytä harteillani tämän kaiken aikaa. pienenä kokeneeni lapsen pelot kasvoivat niin valtaviksi, että koitin koko lapsuuteni ajan erottaa vanhempani toisistaan ja pelkäsin myös kauhuissani joka ainoa ilta nukkumaanmenoa. kyse oli siitä, että pelkäsin vanhempieni välistä seksiä. se oli kamalinta mitä tiesin, kuulla ne äänet...
ero kun sitten vihdoin ja viimein tapahtui, siis tästä jo 10 vuotta aikaa - eron syitä ei koskaan meille lapsille selitetty. tästä lähtien olen ollut rikki elämässäni. ja jo sitä ennen elin kauhussa, kun pelkäsin sitä seksiä, jota vanhempani ehkä harrastaisivat. olin jotenkin - ainakin mielessäni - ehtinyt tuhota vanhempieni välit omilla peloillani (näinhän se ei kai oikeasti ole, mutta itse ajattelen vieläkin niin. halusinhan niin kovasti heidät erilleen).
perheessämme ei koskaan puhuttu asioista yhtään mitään. he erosivat, sillä sipuli, perhe hajosi ja muutin itsekin pois kotoa.
nyt minulla on oma perhe, kaksi pientä lasta ja olen aivan rikki ja raato, parisuhde kriisissä omien itsenäistymisongelmieni takia.
onneksi puoliso tukee, käyn terapiassa ja nykyään olen jo vähän uskaltautunut avautua vanhemmillenikin kaikista peloista ja ajatuksista, joita olen lapsesta saakka salaa sisimmissäni kantanut.
muilla kipeitä vanhempien avioeroon liittyviä muistoja?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi opetettiin heti sanomaan toista miestä isäksi. Tällaistako suosittelet?
Tarkoitan vaan, että eivät ne eroavat ymmärrä aina itsekään eronsa syitä eivätkä ne ainakaan lapsille kuulu. Avioeroon kuuluu aina vihavaihe, jonka aikana toinen vanhempi on paholaisesta seuraava, mutta parempi olisi säästää lapset sellaiselta.
Parempi olisi vaan sanoa että emme rakastaneet toisiamme enää mutta sinua rakastamme aina eikä ero ollut sinun syysi.