Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minkäikäisenä leikkiminen pitäisi lopettaa?
16.04.2021 |
Lapseni on nyt kuudennella. Hän otti ulos nukkensa ja nukenvaunut ja leikkii niillä. Mietin, että pitäisiköhän hänen lopettaa leikkiminen. Nuket eivät ole talven aikana olleet aktiivisessa käytössä.
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on juuri sitä vaihetta, kun samaan aikaan haluaisi pysyä lapsena ja toisaalta kasvaa isoksi. Se kestää aikansa ja menee sitten ohi. Anna lapsesi kasvaa rauhassa.
Ei kai koskaan? Aikuiset vaan kutsuu leikkimistä muilla nimillä, kuten taide ja liikunta
Nyt 64-vuotiaana en enää leiki, mutta talo on täynnä pehmoleluja. Ovat tärkeämpiä kuin lähisukulaiset. Paljon mieluummin keskustelen pehmolelujen kanssa.
Lapsuuden leikkiautot ja muut lelut jotka on vielä tallessa, on muuttuneet keräilyesineiksi ja keräilyharrastukseksi. Saatan rakennella jonkinlaisen dioraaman johon autoja asettelen kuvattavaksi, mutta en sen kummemmin "leiki" niillä. Jos sattuu jossain autopelissä olemaan samanlainen auto, sillä on hauska ajella samalla kun fyysinen pienoismalli on television tai näytön edessä näkyvillä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkimistä ei pidä lopettaa. Se ruokkii luovuutta, sen avulla oppii tuplasti nopeammin uusia asioita ja se pitää aivot sekä mielen virkeänä vanhemmallakin ihmisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sealaries kirjoitti:
Itse olen 22v ja pehmoleluilla leikin vieläkin. Käsittelen vaikeita asioita ja tunteita sillä tavalla. Minua painostettiin lopettamaan yläasteella ja siitä tuli häpeä, mutta nykyinen kihlattu on hyväksynyt asian hyvin.
Tämä on vanha ketju, mutta sain kuulla toistuvasti 12-vuotiaana vanhemmilta siskoiltani, että olen lapsellinen, kun leikin. Aloin lopulta itsekin hävetä leikkimistäni nuorempien sisarusteni kanssa ja sanoin vanhemmille siskoilleni, että lopetan leikkimisen 13-vuotiaana ja niin myös tein valitettavsti. Kadun päätöstäni painostuksen alla ja tuntuu, etten ole normaalisti kehittynyt, koska ei ole kiinnostusta parisuhteeseen.
Mitenköhän tämän saisi korjattua? Olen käynyt psykologilla eikä tästä apua. Kerroin vuosia sitten, noin parikymppisenä, asiasta yhdelle vanhemmalle siskoilleni, mutta hän eivät muista koko asiaa ja oli vain juorunnut toiselle siskolle, vaikka, lupasi, ettei kerro kenellekään. Tämä sitten soitti minulle ja ihmetteli miksi otan puheeksi vanhat asiat ja äitiä muka pitäisi syyttää, koska heillä oli niin ankara lapsuus. Nykyään olen 43 enkä enkä edelleenkään koe olevani normaali muihin nähden ja ajoittain tulevat mieleen lapsuuden asiat :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sealaries kirjoitti:
Itse olen 22v ja pehmoleluilla leikin vieläkin. Käsittelen vaikeita asioita ja tunteita sillä tavalla. Minua painostettiin lopettamaan yläasteella ja siitä tuli häpeä, mutta nykyinen kihlattu on hyväksynyt asian hyvin.
Tämä on vanha ketju, mutta sain kuulla toistuvasti 12-vuotiaana vanhemmilta siskoiltani, että olen lapsellinen, kun leikin. Aloin lopulta itsekin hävetä leikkimistäni nuorempien sisarusteni kanssa ja sanoin vanhemmille siskoilleni, että lopetan leikkimisen 13-vuotiaana ja niin myös tein valitettavsti. Kadun päätöstäni painostuksen alla ja tuntuu, etten ole normaalisti kehittynyt, koska ei ole kiinnostusta parisuhteeseen.
Mitenköhän tämän saisi korjattua? Olen käynyt psykologilla eikä tästä apua. Kerroin vuosia sitten, noin parikymppisenä, asiasta yhdelle vanhemmalle siskoilleni, mutt
Anteeksi lauseiden virheet, joita en huomannut korjata.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on vanha ketju, mutta sain kuulla toistuvasti 12-vuotiaana vanhemmilta siskoiltani, että olen lapsellinen, kun leikin. Aloin lopulta itsekin hävetä leikkimistäni nuorempien sisarusteni kanssa ja sanoin vanhemmille siskoilleni, että lopetan leikkimisen 13-vuotiaana ja niin myös tein valitettavsti. Kadun päätöstäni painostuksen alla ja tuntuu, etten ole normaalisti kehittynyt, koska ei ole kiinnostusta parisuhteeseen.