Paha mieli kun oma lapseni komentaa minua että "Mene töihin!"

Kai se nyt rasittaa ettei teini saa koskaan olla omassa rauhassaan. Ymmärrettävää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi mennä itse töihin. Ärähdä lapselle kunnolla, että oppii kunnioitusta.

Äidin ärähdys on teinille pelkkä vitsi. Pyydä isää ärähtämään. Itse ainakin vain nauroin äidin ärjymisyrityksille, mutta jos isä ärähti silloin tiesi että nyt on tosi kyseessä. 

No mitä jos vaikka menisit sinne töihin? Tai vaikka opiskelemaan. Viimeistään kun lapset lentää pesästä niin elämäsi tulee olemaan aika tyhjää. 

Tämä on ihan 0/5 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi mennä itse töihin. Ärähdä lapselle kunnolla, että oppii kunnioitusta.

Lapsi olisikin halunnut jo kesätöihin mutta en niin nuorta vielä tohdi päästää...ehtii sitä myöhemminkin oravanpyörään. Olkoon nyt kun on vielä alaikäinen niin kotona ja nauttii perheen kesken olosta. Kyllä äiti sille keksii vaikka ikkunanpesua ja ruohonleikkuuta. ap

Eli ajat vielä lastasikin työttömyyskierteeseen. Jos täysi-ikäisenä työkokemus on nolla niin voi työura katketa siihen lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä olit töissäennen lapsen syntymää?

En ole ikinä ollut töissä paitsi opiskeluaikana kesätöissä..

Mitä opiskelit?

Älä ota itseesi. Minulla on kaksi lasta, joista isompi jo täysi-ikäinen. Hänellä oli tapana aina kehottaa minua menemään töihin. Huvittavaa asiassa on se, että teen töitä kotona enkä siis suinkaan ole ollut työtön. Typerä teini vaan valitti valittamisen ilosta. Onneksi on iän myötä lopettanut valituksensa, varmasti sinunkin lapsesi ennen pitkää tajuaa, että sinä olet oman elantosi hankkinut, hän hankkikoon omansa.

Jos on mahdollisuus, niin koronan jälkeen voisit vaikka ruveta matkustelemaan. Oot välillä poissa, niin toiset saavat olla itsekseen ja sinä saat rentoutua, oppia, tutustua uusiin ihmisiin jne.

Totta on , että työssäkäyvä äiti on lapselle hyvä esimerkki.

Minulla teini-iässä oli huonot välit kotiäitiini, koska hän ei tehnyt mitään mitä olisin voinut kunnioittaa tai edes kiinnostua.

Hänellä ei ollut yhtään harrastusta, ei ystäviä, ei älyllisen kiinnostuksen kohteita, hän teki kaiken kotiäitiyteenkin liittyvän huonosti, ja emotionaalisesti hän oli kylmä ja katkera.

Ei ihmisen elämän sisällöksi voi mitenkään riittää, että tekee yhden epäravitsevan aterian päivässä ja katsoo telkkaria lopun aikaa. Välillä äitini oli pätkätöissä ja oikein puhkesi kukkaan kun oli muutakin tekemistä kuin naapurien kyttääminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa sinun olevan edelleen kotona?

Mies toivoisi että menisin töihin niin saataisiin vähän lisää tuloja, mutta olen ollut niin pitkään kotona että tuskin tästä enää mihinkään töihin ponnistetaan. Muutenkin suoraan sanottuna tottunut siihen kun päivät loikoilee kotona, kaupungilla, ihanissa harrastuksissa jne ja lapset on koulussa niin olisi se aika järkytys jos pitäisikin rehkiä jossain töissä....

Aivan, ap olikin Porvoossa kotiäitinä. No mutta sitten ymmärrän, kyllä minäkin siellä mieluiten ottaisin rennosti ja kiertelisin kaupungilla, kaunista seutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi mennä itse töihin. Ärähdä lapselle kunnolla, että oppii kunnioitusta.

Lapsi olisikin halunnut jo kesätöihin mutta en niin nuorta vielä tohdi päästää...ehtii sitä myöhemminkin oravanpyörään. Olkoon nyt kun on vielä alaikäinen niin kotona ja nauttii perheen kesken olosta. Kyllä äiti sille keksii vaikka ikkunanpesua ja ruohonleikkuuta. ap

Melkein uskoin, mutta tämä todisti, trollaa.

Olin itse samanlainen jo ala-asteella eli komensin äitiä töihin. Ei sillä ollut omaa rahaa ikinä, hävetti että aikuinen ihminen pyysi ruokarahat isältä. Mitään omaa äiti ei saanut ostettua. Tuli vielä sellainen olo että ollaan siskon kanssa niin avuttomia ettei muutamaa tuntia yksin pärjättäis koulun jälkeen.

Siivoustyötä on aina enkä ymmärrä miksi joku kotiäiti halveksii siivousta, enemmän se jopa aivoja vaatii kuin kotona tössyttely.

Oma äitini meni vielä töihin, ei tosin siivoojaksi. hän oli kuin uusi ihminen, kun sai tuntea osaavansa jotain ja sai työkavereita ja tietty omaa rahaa.

Teit niin tai näin niin koskaan et ole tarpeeksi hyvä tai et tee oikein...jonkun mielestä.

Joten elä juuri sellaista elämää kun itse haluat ja sinulle + mahdolliselle puolisolle on parasta. Lapset ei sitä päätä. Lapset sitten aikuisena tekevät omat ratkaisunsa kuinka elävät  OMAN elämänsä. Teinit aina häpeää enemmän tai vähemmän omia vanhempiaan joten sen varaan ei voi elämäänsä rakentaa.

Mikä päähänpinttymä jollakin on näitä kotiäitejä dissaavia aloituksia tänne spämmiä? Huono omatunto, kun ei ole ollut lapsille läsnä?

JOku myrkkysielu kotiäitien manipuloiva vihaaja näitä aloituksia laitellut viime päivinä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap lastasi. Mulla äiti oli kotiäiti ja kyllä häntä häpesin

Hae edes puhelinmyyntityötä tms, että saat sanoa käyväsi töissä.

En minäkää kävisi töissä, jos ei olisi taloudellinen pakko. Eipä tarvi hävetä sitä, että on mahdollisuus olla kotona.

Vierailija kirjoitti:

JOku myrkkysielu kotiäitien manipuloiva vihaaja näitä aloituksia laitellut viime päivinä.

Ja käy keskustelua itsekseen moni hahmoin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla teini-iässä oli huonot välit kotiäitiini, koska hän ei tehnyt mitään mitä olisin voinut kunnioittaa tai edes kiinnostua.

Hänellä ei ollut yhtään harrastusta, ei ystäviä, ei älyllisen kiinnostuksen kohteita, hän teki kaiken kotiäitiyteenkin liittyvän huonosti, ja emotionaalisesti hän oli kylmä ja katkera.

Ei ihmisen elämän sisällöksi voi mitenkään riittää, että tekee yhden epäravitsevan aterian päivässä ja katsoo telkkaria lopun aikaa. Välillä äitini oli pätkätöissä ja oikein puhkesi kukkaan kun oli muutakin tekemistä kuin naapurien kyttääminen.

Naapurien kyttääminen on kiinni luonteesta.

Jokainen teini häpeää joskus vanhempiaan, ei ne sulta ammattia kysy. MInä häpesin sitä, kun vanhemmat ei olleet koskaan kotona lämpimästi välittäen, vaikka kaverilla oli.

Me olemme niin hyvin toimeen tulevia että olisi epäreilua mennä nyt töihin ja samalla viedä työpaikka joltakin sellaiselta joka sitä oikeasti tarvitsee elääkseen. Eli työpaikka nyt minulle olisi enemmänkin sellainen harrastus kuin pakko. Ja maksamme pääomaveroja ihan tarpeeksi joten eiköhän se riitä.