Mies ei tee mitään kotimme eteen
Kymmenen vuotta ollaan tässä nyt asuttu, on toki terassi tehty, mutta minä se olen ollut, joka remppasi vessan, vaihdoin makkarin tapetit, maalannut ovenpieliä ja ikkunanpuita. Kyselin tässä, josko keittiön ovien puuosia voisi hioa ja öljytä, ne on kuitenkin alkuperäiset. Sanoi että ei maksa vaivaa, antaa olla liassa ja sotkussa. Ja tämä pitäisi jossain välissä saada myytyä... Aloin nyt omin lupineni hiomaan, kun aikaa on. Ärsyttää, kun minä teen aina kaiken sisällä ja ulkona. Ja kun äitinsä pyytää puskia leikkaamaan, se tapahtuu heti seuraavana viikonloppuna. Onko joku täällä saanut miehen kiinnostumaan myös omasta kodista? Ja ennenkaikkea MITEN?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö olla joku hiomakone ja siihen sopiva hengityssuoja? Ehkä mies ajatteli että seuraava asukas korjaa ovenpielet, eikä siksi ole järkevää panostaa enää vanhaan ja sinulle taas tulee mieleen parempi myyntihinta. Hän leikkaa pensaat viikonloppuna työnsä vuoksi tai koska se aika sopii paremmin. Ei voi heti ponnahtaa jos äiti käskee, hänellä on omakin elämä.
Hänellä on vain sellainen ominaisuus, että sokeutuu oman kodin repsotuksille. Hiomapaperi ja se öljy maksoi 30, ei siis rahallista menetystä uuteen keittiöön verrattuna. Tuo mun hionta ei paina myyntihinnassa yhtään, voi vaikuttaa kyllä ostohalukkuuteen hyvässä lykyssä. Haluan että pääsemme tästä eroon nopeasti kun se aika tulee. Ja ukko kyllä pompsahtaa heti kun äiti pyytää, mun pitää pyytää, anoa ja käskeä monta kertaa ja lopulta tehdä itse. Hänellä menee arvojärjestys näin: äiti, oma elämä, minä. Tässä nyt vaan kysyin, onko muilla samanlaista menoa. Kohtalontovereiden marmatus helpottaa omaa turhautumista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Laiska vätys, joka makaa sohvalla. Mitään ei tee, ei sen enempää remontoi kuin siivoakaan. Omia jälkiäänkään ei jaksa korjata ainakaan heti. Vastustaa kaikkea siisteyskasvatusta. Ei laita paskantamisen jälkeen wc-pytyn kantta kiinni, ei pese käsiään kunnolla, ei pyyhi vesiroiskeita pöydältä jos on roiskinut ympäriinsä, ei jaksa laittaa banaaninkuoria roskiin, ei jaksa vaihtaa puhtaita lakanoita... lista on loputon.
Ei siis suostu elämään sun siisteysnormien mukaan.
Harmi kun nämä vissiin tuli sulle täytenä yllätyksen, kun yhteenmuutitte.
Vierailija kirjoitti:
No tottakai sinä teet kun kotona kerta makailet ja mies käy töissä. Se on yllättävän raskasta alkaa remontoimaan palkktyön jälkeen illalla. Kokeilepa!
Itse kyllä jaksan palkkatyön jälkeen tehdä paljon enemmän myös kotihommia. Työttömänä olo oli henkisesti niin raskasta ja näköalatonta, että eipä silloin ollut voimia mihinkään. Eikä kyllä ollut varakaan tehdä mitään.
#m.i.é.s.v.í.h.a
t. pimpin kiinni liimanneet 120 kiloiset av-mammat liian pienissä legginseissä
Oliko nää miehet tälläsiä kun tapasitte ja muutitte yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Laiska vätys, joka makaa sohvalla. Mitään ei tee, ei sen enempää remontoi kuin siivoakaan. Omia jälkiäänkään ei jaksa korjata ainakaan heti. Vastustaa kaikkea siisteyskasvatusta. Ei laita paskantamisen jälkeen wc-pytyn kantta kiinni, ei pese käsiään kunnolla, ei pyyhi vesiroiskeita pöydältä jos on roiskinut ympäriinsä, ei jaksa laittaa banaaninkuoria roskiin, ei jaksa vaihtaa puhtaita lakanoita... lista on loputon.
Ei siis suostu elämään sun siisteysnormien mukaan.
Harmi kun nämä vissiin tuli sulle täytenä yllätyksen, kun yhteenmuutitte.
En ole tuo edellinen, mutta on ihan oikeasti iso joukko miehiä jotka osaavat kyllä siivota jälkensä ja elävätkin siististi siihen asti kunnes naisen kanssa muuttaavat yhteen. Taantuvat jollekin lapsen tasolle, aivan kuin olisi taas äiti siinä passaamassa. Jotkut ajattelevat toki ihan tosissaan, että silloin on saatu nainen tilanteeseen josta ei niin hevin lähdekään, vaikka itse heittäytyisi patalaiskaksi.
Vierailija kirjoitti:
Oliko nää miehet tälläsiä kun tapasitte ja muutitte yhteen?
Ei ollut, tuli se terassi tehtyä ja sisällä pinnat. Kun ne tuli valmiiksi, alettiin elämään kuin ellun kana ja katsotaan sohvalta kun muija tekee. Ja joku käski mun mennä töihin. Olen kyllä työelämässä, pitää nyt vaan käyttää liukumatunteja pois, kun tuli 40 tuntia täyteen... Että ihan sama aika ollaan töissä. Ap
Seuraavassa elämässä kannattaa valita käsistään kätevämpi ja pesänrakennusviettisempi puoliso.
Tai teettää rempat ulkopuolisella.
Ap:n mies ei tule tuosta muuttumaan.
Jos lapsia ei vielä ole, niin tilanne tulee vain pahenemaan niiden myötä.
Miettisin kaks kertaa seuraavia siirtoja ja sitoumuksia...
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppu alkamassa.
Mies sitä, mies tätä. Odotan jännittyneenä jatkoa.
Mene laudalle jännittämään.
Vierailija kirjoitti:
Oliko nää miehet tälläsiä kun tapasitte ja muutitte yhteen?
Ei ollu, meilläkin minut on huijattu. Mun mies on hei sentään raksa-alalla. Seukkasin ensin 3 vuotta raksauroksen kanssa, ostettiin oma talo, joka rempattiin. Ja tadaa.. tilanne nyt.. Saan pyytää, anella, itkeä, uhkailla, kiristää, rukoilla yms. että asioita tapahtuisi.
Esimerkkinä, olen muutosta asti haaveillut pihalle aitaa koiran takia, olisi rentouttavaa ja helppoa tehdä puutarhatöitä kun ei tarvitsisi koko ajan vahtia ettei koira livahda naapuriin tai tielle huutamaan. Olen itkenyt miehelle, että miksei sitä aitaa voi tulla. Aina sanoo että joojoo voi tulla.. kai minä sitten vaan olen liian kärsimätön kun-vuoden odottelun jälkeen jo itkettää..
Vierailija kirjoitti:
Seuraavassa elämässä kannattaa valita käsistään kätevämpi ja pesänrakennusviettisempi puoliso.
Tai teettää rempat ulkopuolisella.
Ap:n mies ei tule tuosta muuttumaan.
Jos lapsia ei vielä ole, niin tilanne tulee vain pahenemaan niiden myötä.
Miettisin kaks kertaa seuraavia siirtoja ja sitoumuksia...
Olen kyllä miettinyt tätäkin. Hän on amiksesta valmistunut kirvesmieheksi ja osaa kyllä tehdä kunhan saa aloitettua. Eipä ole kymmeneen vuoteen saanut kosintaakaan aikaiseksi, joten sekin kertoo jotain. Pelkään että hänen elämänsä vaan lipuu ohi, kun mitään uutta ei voi tehdä. Minä sen hommasin nykyiseen työhönkin, kun edellisessä palkka oli huono ja päivät pitkiä. Ehkä menen taas välillä hiomaan, pitää pohtia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko nää miehet tälläsiä kun tapasitte ja muutitte yhteen?
Ei ollu, meilläkin minut on huijattu. Mun mies on hei sentään raksa-alalla. Seukkasin ensin 3 vuotta raksauroksen kanssa, ostettiin oma talo, joka rempattiin. Ja tadaa.. tilanne nyt.. Saan pyytää, anella, itkeä, uhkailla, kiristää, rukoilla yms. että asioita tapahtuisi.
Esimerkkinä, olen muutosta asti haaveillut pihalle aitaa koiran takia, olisi rentouttavaa ja helppoa tehdä puutarhatöitä kun ei tarvitsisi koko ajan vahtia ettei koira livahda naapuriin tai tielle huutamaan. Olen itkenyt miehelle, että miksei sitä aitaa voi tulla. Aina sanoo että joojoo voi tulla.. kai minä sitten vaan olen liian kärsimätön kun-vuoden odottelun jälkeen jo itkettää..
NumLockin takia 4 tippui matkasta. Olen anellut aitaa jo 4-vuotta.
Oma mies on rakennusalan ammattilainen, ja silti sama juttu. Kun jotain pitäis kotona tehdä niin heti keksitään tuhat syytä miksi ei voi tai kannata tehdä ja aina se päätyy itkuun ja huutoon. Taloa ollaan oltu laittamassa myyntikuntoon nyt viis vuotta, siis osa hommista pitää tehdä jo uudelleen kun aikaa on mennyt niin kauan.
Ja myös meillä kyllä aikaa riittää omien vanhempien ja kavereiden talkoisiin ja remontteihin.
Että et todellakaan ole ainoa. Joskus raivostuttaa niin että voisin tikahtua.
Vierailija kirjoitti:
Ihailen miehiä jotka viitsivät tehdä jotain kotinsa eteen, pikkuremppaa esim. maalausta. Meilläkään ei ole niin, mies ei ole koskaan tehnyt yhtään mitään omaehtoisesti. Kun asiasta mainitsee, raivokohtaus tulossa. Hän ei ymmärrä, että taloakin täytyy hoitaa ja se hoitaja olen/olin minä. Mä en enää viitsi yrittää, kun toinen ei tee mitään. Lopun arvaattekin.
Aina josksus tunuu pahalta. - Tai ainakin saa aas kysymään, että onko oikeasi syy omaa sinkkuuteni, joka on kestänyt jo vuosia se, että teen kotini eteen liian paljon. Tuskin. Mutta on ikävää ja suorastaan raivostuttavaa huomata kyynistymiseni lisääntyvän kun luen tällaisia postauksia, joissa kerrotaan, kuinka joku onnekas on saanut mahdollisuuden ja päässyt parisuhteeseen, joka on edennyt niin pikälle, että eletään yhdessä ilm. saman katon alla vaikka pariskunnastta toinen ei viitsi tehdä kotinsa eteen mitään, ainakaan omaehtoisesti.
Joskus mietin että onkohan tää sellainen saavutetut edut - juttu. Kun se akka on kerran saatu jo nakitettua, niin sen tai oman kodin eteen ei tarvitse tehdä mitään.
Tai sitten ne taktikoi. Ajattelee, että jos nyt teen tän niin sitten se on vaatimassa jotain muuta jne. Jos en suostu tekemään sitä ensimmäistäkään asiaa niin ei tarvitse tehdä niitä muitakaan.
Onko ainoa vaihtoehto maksaa että joku tulee tekemään ne työt? Ja tapella sitten kun lasku tulee.
Jos joku on keksinyt tähän ratkaisun, niin ois hieno juttu jos jakaisi sen täällä!!!
Kaikkia miehiä ei kiinnosta remppa/raksa hommat. Sitten ei auta kuin joko tyytyä kohtaloon tai tehdä itse. Minä valitsin tehdä itse.
Remontit, tapetointi jne onnistui, leikkimökki, terassi, hiekkalaatikko onnistuu ja nyt aion rakentaa talon (edellistä taloa rakensin myös itse paljon). Siinä ajassa mitä miehen patisteluun kuluisi, ehtii jo opetella itse. Suosittelen. N46
Mitä hittoa, miksi uikutatte ja valitatte, TEHKÄÄ ITSE. Niin minäkin teen. Nainen olen.
Mitäs siellä odotat tumput suorana, mene vaikka siivoamaan vessanpönttösi.