Mikä järki on 200m2 omakotitalossa?

5 lasta, vanha maalaistalo, jossa keskimmäisten huoneiden läpi kuljetaan.

220 neliötä ei ole ollenkaan pröystäilyä.

Meillä on 252m2 ja sovitaan tänne, mutta tilaa voisi olla enemmänkin.

Lapset 17,17, 15, 13, 6 ja 3v.

Miksi rakennettaisiin joku pieni koppero, kun samalla vaivalla saatiin vähän isompi. Eikä 200m2 ole mielestäni edes kovin iso, lapsia kun alkaa tulemaan, niin ei tänne ylimääräistä tilaa jää. Jolu ihmetteli siivoamista, eipä tässä sen kauempaa mene siivotessa, kuin rivarikaksiossakaan. Kun on tilaa ja väljyyttä, imurointikin on nopeaa.

Kun ei kerran kuntosaleilla saa käydä niin on pakko uhrata 80 neliötä omaaan kuntosaliin.

No ihan sen takia, että eri toiminnoille on omia huoneitaan. Ei tarvitse esimerkiksi roudata pyykkitelinettä olohuoneeseen eikä tarvitse silittää vaatteita makuuhuoneessa. Ruokailu onnistuu muuallakin kuin tiskikoneen vieressä pikkupikkukeittiössä. Siivoaminen on itse asiassa helpompaa isossa asunnossa, kun imurin letku ei koko ajan ole tarttumassa johonkin ovenkahvaan tai tiputtamassa tavaraa hyllystä, kuten käy ahtaissa paikoissa. Mitä isompi tila, sitä hitaammin se pölyyntyy. Aiemmassa 330 m2:n OKT:ssa pärjäsi, jos sen imuroi parin viikon välein. Nykyinen 90 m2:n tilapäiskämppä on muutaman päivän välein imurointikunnossa, kun pölyä vaan kertyy niin pahuksen nopeasti. Isommassa asunnossa on tilaa liikkua ja olo on vapautuneempi. Onhan eri juttu katsoa 10 metrin päässä olevaa seinää, kuin kolmen (3) metrin etäisyydelle. Isompaan asuntoon voi olla helpompi saada arkkitehtonisesti kiinnostava luonne ja toteutus. Moni pelkää lämmityskuluja. Mutta onko sitten parempi maksaa 1.200 euroa vuokraa "pienestä" asunnosta ilman lämmityskuluja ja kärvistellä ahtaudessa vai maksaa 500 euroa/kk lämmityskuluja hulppeasta "palatsista"...? Kukin tavallaan ja tietysti kenellä mahdollisuus on.

Vierailija kirjoitti:

Pröystäilyä. Ekologisempaa ja lopulta mukavampaa asua pienemmin.

Itse asiassa on ekologisempaa asua vanhassa (yli 50v) puutalossa kuin uudessa kerrostaloasunnossa. Betoni on järkyttävä hiilidioksidilähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, voisitko tarkistaa, että onko sulla jäänyt edelliseltä uimarantareissulta hiekkaa pimppiin. Sen voi puhdistaa, ja sitten ei tunnu enää niin kurjalta.

Hih hih, oletpa sinä hauska.

Jep, naisviha jaksaa naurattaa vielä 2021.

Entä 200 vuotta vanha kivitalo?

Täytyyhän sitä antaa köyhille katseltavaa.

Suomessa on totuttu asumaan ahtaasti. Oman asunnon ahtautta ei huomaakaan ennen kuin on vieraillut jonkun tilavassa kodissa ja tajuaa, että näinkin voisi elää. Meillä on pyykinkuivausteline keskellä olohuonetta "tupakeittiön" edessa ja olisihan se kiva, kun voisi pyykit kuivattaa kodinhoitohuoneessa eikä telkkarin vieressä.

Nykyään rakennetaan asunnot yhä ahtaammiksi, Vantaan sanomissa oli tällä viikolla hyvä mielipidekirjoitus aiheesta:

https://www.vantaansanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/4100951

Samaa olen miettinyt, ei niin pieneen loukkoon kannata edes muuttaa kerrostalosta

Meillä on kahteen pekkaan 100m2 pieni asunto täällä Malmön Fridhjemissä. Riittää meille hyvin mutta kaikilla naapureilla on yli 400 m2, useimmilla n. 800m2 asunnot, joten ollaan hieman naapurisäälin kohteena. Eivät ymmärrä, miten noin vähän riittää.

Olet oikeassa, ei mitään järkeä. Minäkin asun suurimman osan vuodesta yksin , tilaa on noin 360 m² . On kausia jolloin tila kuitenkin loppuu kesken.

Meillä on isompi. On se liikaa ja vielä on toinen vielä isompi talo vieressä ja siinäkin peruslämmöt alakerrassa eli kalliiksi tulee. Hyvä puoli tässä on että kuntoilua riittää siivoamisessa ja pihan laittamisessa. On vieraille tilaa ja viinikellarikin löytyy.

Meidän edellinen talo oli ihana, 240m2. Yläkerrassa iso oh-keittiö, vanempien "osasto" ja 1 erillinen wc. Isot terassit kiersi taloa

Alakerrassa khh, saunaosasto, 2 mh, wc, halli ja kirjasto/takkahuone/kotiteatteri josta pääsy uima-altaalle. .Ensin tuo alakerta oli lasten käytössä, toisen lapsen muutettua kotoa hänen huoneestaan tuli työhuone.

Ihana talo!

Pari vuotta sitten myimme sen ja muutimme puolta pienempään koska kohta olemme tässä kahden. Ok-keittiö ja ruokailutila maksimoitiin, vain n 14m2 pienemmät kuin tuossa edellisessä! Makkarit on pienet mutta niissä vain nukutaan. Tämä on ihan hyvä kahdelle tulevalle vanhukselle

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän vajaa 200m2, 4 henkeä - eikä yhtään turhaa neliötä!

Joku 100m2 koppi olisi tälle porukalle kauhistus.

Lapsuudenkotini oli 100 neliötä, 4h + k, minä ja siskoni jaettiin huone. Me olimme aina toistemme tukassa kiinni, ihan hirveät tappelut. Ei ihan toiminut.

Aloittajan kysymykseen vastatakseni, en nyt neliöitä mene sanomaan, mutta minä haaveilin talosta jossa olisi mm kirjastohuone, kinohuone, vierashuone, kodinhoitohuone (jossa myös koirien pesutila) ja ehkä koirahuonekin, jos jotain täytyy eristää muusta koiralaumasta. Olen siis yksineläjä. Eikä mulla oikeasti mitään vieraita käy. Nyttemmin olen lakannut haaveilemasta, jonninjoutavaa resurssien hukkaa. Elän miten elän ja sit kuolen kumminkin yksinäisenä.

Mulla on 250 m3.

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa, ei mitään järkeä. Minäkin asun suurimman osan vuodesta yksin , tilaa on noin 360 m² . On kausia jolloin tila kuitenkin loppuu kesken.

MIssä tilanteissa se tila loppuu kesken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän vajaa 200m2, 4 henkeä - eikä yhtään turhaa neliötä!

Joku 100m2 koppi olisi tälle porukalle kauhistus.

Lapsuudenkotini oli 100 neliötä, 4h + k, minä ja siskoni jaettiin huone. Me olimme aina toistemme tukassa kiinni, ihan hirveät tappelut. Ei ihan toiminut.

Aloittajan kysymykseen vastatakseni, en nyt neliöitä mene sanomaan, mutta minä haaveilin talosta jossa olisi mm kirjastohuone, kinohuone, vierashuone, kodinhoitohuone (jossa myös koirien pesutila) ja ehkä koirahuonekin, jos jotain täytyy eristää muusta koiralaumasta. Olen siis yksineläjä. Eikä mulla oikeasti mitään vieraita käy. Nyttemmin olen lakannut haaveilemasta, jonninjoutavaa resurssien hukkaa. Elän miten elän ja sit kuolen kumminkin yksinäisenä.

Ei kai mitään koiraa nyt pysyvästi eristetä koiralaumasta, niin että pitäisi olla ihan oma huone? Millaista koiranelämää tuo sitten olisi? Jos väliaikaisesti pitäisi eristää jostain syystä, niin eikö siihen käy vaikka se kirjastohuone tai kodinhoitohuone? 

280 m2, 4 ihmistä ja kissa. Miten se on muilta pois? Ymmärrän muutkin näkökannat ja en tuomitse ketään. Miksi meidän pitäisi elää toisin vain koska joku muu elää?