Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä raivoaa asioista, mihin en voi vaikuttaa. Neuvoja?
15.04.2021 |
Viimeksi lähdin kotiin, kun alkoi huutamaan ja kiroilemaan sohvaan ilmestyneen tahran takia. En tiennyt tahrasta mitään enkä ollut aiheuttanut sitä. Tänään on vetänyt pultit ex-vaimosta (haluaisi repiä sen pään irti) ja hitaasta nettiyhteydestä. Jos sanon ihan mitä tahansa, niin kilahtaa vielä pahemmin. Mies ei huuda minulle, mutta huutaa kuitenkin.
Silloin kun ei ole raivopäällä, on ihan normaali ja kiva ihminen.
Kommentit (43)
Kuinka usein raivoaa? Jos raivoo korkeintaan kerran kuussa eikä tuntikausia nii ok, jos raivoo useammin niin jatka eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpa kumma, että joku haluaa suhteen raivopään kanssa. Ei voi kuin ihmetellä. Olet varmaan itse samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein raivoaa? Jos raivoo korkeintaan kerran kuussa eikä tuntikausia nii ok, jos raivoo useammin niin jatka eteenpäin.
"haluaisi repiä sen pään irti" ?! Ja sinulle ok. Aha.
Syötä sille todella vahvoja B-vitamiineja, tekevät hermostolle hyvää.
Säätelytaidot jääneet kehittymättä. Varmaan aikuisillekin on jotain terapiaa tai kuntoutusta näihin asioihin. Lapsille on ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei. Kumppanisi käyttäytyminen selvästi tuntuu sinusta pahalta.
Mitä olet tähän mennessä tehnyt? Oletko puhunut tästä asiasta hänen kanssaan silloin, kun tilanne ei ole päällä? (Jos ihminen on täysin tunteen vallassa, hänen kanssaan ei sillä hetkellä yleensä saa asiallista keskusteluyhteyttä)-
Ajattelen, että sinun on voitava kertoa, miten tunnet noissa tilanteissa ja millä tavalla toivot hänen muuttavan käytöstään kun tuollainen raivari iskee. Tai miten koet aggressiiviset mielukuvat (esim. eksää kohtaan) . Pääsääntöisesti ihmiset pyrkivät toimimaan toisen toivomalla tavalla, jos se edistää toisen hyvinvointia, harva tahtoo tahallaan tehdä toisen elämää vaikeaksi. Usein vain tunteet ottavan vallan, mikäli ei tietoisesti opettele uusia taitoja toimimaan erilailla jatkossa. Mikäli näin ei tapahdu, joutuu miettimään, onko suhteella mahdollisuus jatkua tällaisenaan.
Ero.
Ei noita kannata pitempään katsella. Eivät nuo muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei. Kumppanisi käyttäytyminen selvästi tuntuu sinusta pahalta.
Mitä olet tähän mennessä tehnyt? Oletko puhunut tästä asiasta hänen kanssaan silloin, kun tilanne ei ole päällä? (Jos ihminen on täysin tunteen vallassa, hänen kanssaan ei sillä hetkellä yleensä saa asiallista keskusteluyhteyttä)-
Ajattelen, että sinun on voitava kertoa, miten tunnet noissa tilanteissa ja millä tavalla toivot hänen muuttavan käytöstään kun tuollainen raivari iskee. Tai miten koet aggressiiviset mielukuvat (esim. eksää kohtaan) . Pääsääntöisesti ihmiset pyrkivät toimimaan toisen toivomalla tavalla, jos se edistää toisen hyvinvointia, harva tahtoo tahallaan tehdä toisen elämää vaikeaksi. Usein vain tunteet ottavan vallan, mikäli ei tietoisesti opettele uusia taitoja toimimaan erilailla jatkossa. Mikäli näin ei tapahdu, joutuu miettimään, onko suhteella mahdollisuus jatkua tällaisenaan.
katsos, kirkkohyeenat tulivat kärkkymään
Tarkoitat entinen miesystävä. Minkään rähinäpetterin kanssa ei kannata ainutkertaista elämäänsä pilata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei. Kumppanisi käyttäytyminen selvästi tuntuu sinusta pahalta.
Mitä olet tähän mennessä tehnyt? Oletko puhunut tästä asiasta hänen kanssaan silloin, kun tilanne ei ole päällä? (Jos ihminen on täysin tunteen vallassa, hänen kanssaan ei sillä hetkellä yleensä saa asiallista keskusteluyhteyttä)-
Ajattelen, että sinun on voitava kertoa, miten tunnet noissa tilanteissa ja millä tavalla toivot hänen muuttavan käytöstään kun tuollainen raivari iskee. Tai miten koet aggressiiviset mielukuvat (esim. eksää kohtaan) . Pääsääntöisesti ihmiset pyrkivät toimimaan toisen toivomalla tavalla, jos se edistää toisen hyvinvointia, harva tahtoo tahallaan tehdä toisen elämää vaikeaksi. Usein vain tunteet ottavan vallan, mikäli ei tietoisesti opettele uusia taitoja toimimaan erilailla jatkossa. Mikäli näin ei tapahdu, joutuu miettimään, onko suhteella mahdollisuus jatkua tällaisenaan.
Yyh mitä lässytystä. Miten voit kuvitella että pääsääntöisesti ihmiset haluaisivat muuttaa käytöstään toisen hyvinvoinnin takia? Korkeintaan oman hyvinvointinsa - siis jos omasta käytöksestä tulee kovin aggressiivista palautetta, eikä pääse palautteen antajia pakoon, niin voi ehkä ulkoisesti sopeutua välttääkseen hyökkäykset,.
Kuulostat todelliselta "jeesustelijalta" nimimerkkisikin perusteella. Olen itsekin kyllä kristitty, mutta myönnän ihan auliisti, ettei minulla ole mitään "rakkautta" ketään muuta kuin itseäni kohtaan. Oletan pääseväni taivaaseen ihan silkasta armosta, en siksi että olisin "hyvä ihminen". Ainoat ihmiset, joiden tunteista edes hiukan välitän, ovat omat lapseni, heistäkin vain omilla ehdoillani. En siis tanssi heidänkään pillinsä mukaan, mutta kuuntelen heitä.
Sen sijaan on ihan sama, mitä puolisoni ajattelee tekemisistäni. En ota ikinä häntä huomioon missään, hän saa luvan ottaa minut huomioon jos haluaa kanssani elää. Muista ihmisistä taas pysyttelen mielelläni kaukana, etteivät pääse esittämään minkäänlaisia vaatimuksia.
Niin, olen nainen ja äiti ja naimisissa saman miehen kanssa kohta jo 30 vuotta. Emme rakasta toisiamme, mutta emme eroa, koska Jeesus kielsi avioeron. Mieheni erityisesti tahtoo pitää tästä kiinni, enkä itsekään halua tehdä muunlaista ratkaisua ainakaan niin kauan kuin hän taipuu tahtooni sen takia.
Vierailija kirjoitti:
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei. Kumppanisi käyttäytyminen selvästi tuntuu sinusta pahalta.
Mitä olet tähän mennessä tehnyt? Oletko puhunut tästä asiasta hänen kanssaan silloin, kun tilanne ei ole päällä? (Jos ihminen on täysin tunteen vallassa, hänen kanssaan ei sillä hetkellä yleensä saa asiallista keskusteluyhteyttä)-
Ajattelen, että sinun on voitava kertoa, miten tunnet noissa tilanteissa ja millä tavalla toivot hänen muuttavan käytöstään kun tuollainen raivari iskee. Tai miten koet aggressiiviset mielukuvat (esim. eksää kohtaan) . Pääsääntöisesti ihmiset pyrkivät toimimaan toisen toivomalla tavalla, jos se edistää toisen hyvinvointia, harva tahtoo tahallaan tehdä toisen elämää vaikeaksi. Usein vain tunteet ottavan vallan, mikäli ei tietoisesti opettele uusia taitoja toimimaan erilailla jatkossa. Mikäli näin ei tapahdu, joutuu miettimään, onko suhteella mahdollisuus jatkua tällaisenaan.katsos, kirkkohyeenat tulivat kärkkymään
No kirjoittaja oli kyllä rasittava, mutta hemmetin rasittava olet sinäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei. Kumppanisi käyttäytyminen selvästi tuntuu sinusta pahalta.
Mitä olet tähän mennessä tehnyt? Oletko puhunut tästä asiasta hänen kanssaan silloin, kun tilanne ei ole päällä? (Jos ihminen on täysin tunteen vallassa, hänen kanssaan ei sillä hetkellä yleensä saa asiallista keskusteluyhteyttä)-
Ajattelen, että sinun on voitava kertoa, miten tunnet noissa tilanteissa ja millä tavalla toivot hänen muuttavan käytöstään kun tuollainen raivari iskee. Tai miten koet aggressiiviset mielukuvat (esim. eksää kohtaan) . Pääsääntöisesti ihmiset pyrkivät toimimaan toisen toivomalla tavalla, jos se edistää toisen hyvinvointia, harva tahtoo tahallaan tehdä toisen elämää vaikeaksi. Usein vain tunteet ottavan vallan, mikäli ei tietoisesti opettele uusia taitoja toimimaan erilailla jatkossa. Mikäli näin ei tapahdu, joutuu miettimään, onko suhteella mahdollisuus jatkua tällaisenaan.Yyh mitä lässytystä. Miten voit kuvitella että pääsääntöisesti ihmiset haluaisivat muuttaa käytöstään toisen hyvinvoinnin takia? Korkeintaan oman hyvinvointinsa - siis jos omasta käytöksestä tulee kovin aggressiivista palautetta, eikä pääse palautteen antajia pakoon, niin voi ehkä ulkoisesti sopeutua välttääkseen hyökkäykset,.
Kuulostat todelliselta "jeesustelijalta" nimimerkkisikin perusteella. Olen itsekin kyllä kristitty, mutta myönnän ihan auliisti, ettei minulla ole mitään "rakkautta" ketään muuta kuin itseäni kohtaan. Oletan pääseväni taivaaseen ihan silkasta armosta, en siksi että olisin "hyvä ihminen". Ainoat ihmiset, joiden tunteista edes hiukan välitän, ovat omat lapseni, heistäkin vain omilla ehdoillani. En siis tanssi heidänkään pillinsä mukaan, mutta kuuntelen heitä.
Sen sijaan on ihan sama, mitä puolisoni ajattelee tekemisistäni. En ota ikinä häntä huomioon missään, hän saa luvan ottaa minut huomioon jos haluaa kanssani elää. Muista ihmisistä taas pysyttelen mielelläni kaukana, etteivät pääse esittämään minkäänlaisia vaatimuksia.
Niin, olen nainen ja äiti ja naimisissa saman miehen kanssa kohta jo 30 vuotta. Emme rakasta toisiamme, mutta emme eroa, koska Jeesus kielsi avioeron. Mieheni erityisesti tahtoo pitää tästä kiinni, enkä itsekään halua tehdä muunlaista ratkaisua ainakaan niin kauan kuin hän taipuu tahtooni sen takia.
Jos et kerran usko Jeesuksen käskyä rakastaa lähimmäisiään, niin on yhdentekevää uskotko avioeron kieltoa. Eroa siis ihmeessä, että miehesi voi löytää naisen jolta saa rakkautta. Se on rakkauden teko sinulta. Suuri lahja miehellesi vapauttaa hänet rakkaudettomasta liitostanne. Annat myös lapsillesi huonon kasvualustan rakkaudettomuudellasi.
Ero!
Mitään perustelua ei edes sinänsä tarvita. Mutta sinulla on kyllä ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säätelytaidot jääneet kehittymättä. Varmaan aikuisillekin on jotain terapiaa tai kuntoutusta näihin asioihin. Lapsille on ainakin.
Aku Ankassa oli hyvä sarja, "kiukkupussien koulu".
Iines ilmoitti Akun vihanhallintakurssille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei. Kumppanisi käyttäytyminen selvästi tuntuu sinusta pahalta.
Mitä olet tähän mennessä tehnyt? Oletko puhunut tästä asiasta hänen kanssaan silloin, kun tilanne ei ole päällä? (Jos ihminen on täysin tunteen vallassa, hänen kanssaan ei sillä hetkellä yleensä saa asiallista keskusteluyhteyttä)-
Ajattelen, että sinun on voitava kertoa, miten tunnet noissa tilanteissa ja millä tavalla toivot hänen muuttavan käytöstään kun tuollainen raivari iskee. Tai miten koet aggressiiviset mielukuvat (esim. eksää kohtaan) . Pääsääntöisesti ihmiset pyrkivät toimimaan toisen toivomalla tavalla, jos se edistää toisen hyvinvointia, harva tahtoo tahallaan tehdä toisen elämää vaikeaksi. Usein vain tunteet ottavan vallan, mikäli ei tietoisesti opettele uusia taitoja toimimaan erilailla jatkossa. Mikäli näin ei tapahdu, joutuu miettimään, onko suhteella mahdollisuus jatkua tällaisenaan.Yyh mitä lässytystä. Miten voit kuvitella että pääsääntöisesti ihmiset haluaisivat muuttaa käytöstään toisen hyvinvoinnin takia? Korkeintaan oman hyvinvointinsa - siis jos omasta käytöksestä tulee kovin aggressiivista palautetta, eikä pääse palautteen antajia pakoon, niin voi ehkä ulkoisesti sopeutua välttääkseen hyökkäykset,.
Kuulostat todelliselta "jeesustelijalta" nimimerkkisikin perusteella. Olen itsekin kyllä kristitty, mutta myönnän ihan auliisti, ettei minulla ole mitään "rakkautta" ketään muuta kuin itseäni kohtaan. Oletan pääseväni taivaaseen ihan silkasta armosta, en siksi että olisin "hyvä ihminen". Ainoat ihmiset, joiden tunteista edes hiukan välitän, ovat omat lapseni, heistäkin vain omilla ehdoillani. En siis tanssi heidänkään pillinsä mukaan, mutta kuuntelen heitä.
Sen sijaan on ihan sama, mitä puolisoni ajattelee tekemisistäni. En ota ikinä häntä huomioon missään, hän saa luvan ottaa minut huomioon jos haluaa kanssani elää. Muista ihmisistä taas pysyttelen mielelläni kaukana, etteivät pääse esittämään minkäänlaisia vaatimuksia.
Niin, olen nainen ja äiti ja naimisissa saman miehen kanssa kohta jo 30 vuotta. Emme rakasta toisiamme, mutta emme eroa, koska Jeesus kielsi avioeron. Mieheni erityisesti tahtoo pitää tästä kiinni, enkä itsekään halua tehdä muunlaista ratkaisua ainakaan niin kauan kuin hän taipuu tahtooni sen takia.
Jos et kerran usko Jeesuksen käskyä rakastaa lähimmäisiään, niin on yhdentekevää uskotko avioeron kieltoa. Eroa siis ihmeessä, että miehesi voi löytää naisen jolta saa rakkautta. Se on rakkauden teko sinulta. Suuri lahja miehellesi vapauttaa hänet rakkaudettomasta liitostanne. Annat myös lapsillesi huonon kasvualustan rakkaudettomuudellasi.
Ensinnäkin: noudatan niitä käskyjä joita pystyn noudattamaan. Rakastaminen ei kuulu niihin ja jos olisin täydellinen, niin mihin Jeesusta edes tarvitsisisin? Toiseksi: Jeesuksen tapa rakastaa ei ollut mitään lässytystä. Hän uhkaili ihmisiä helvetillä, nimitteli heitä, inhosi erityisesti tekopyhiä ja hakkasi porukkaa ruoskalla. Sellaista Mestaria seuraan mielelläni :D
Ja kun kerran mieheni itse haluaa pysyä kanssani, niin ei olisi todellakaan mikään "rakkauden teko" erota hänestä, jos nyt ylipäänsä jotain rakkauden tekoja haluaisin tehdä. Lapseni ovat jo aikuisia. Lapsena he pelkäsivät että eroaisimme, koska riitelimme paljon. Ja ovat olleet tyytyväisiä siihen, että emme eronneet. Yksi syy siihen, etten itse pahimpina aikoina eronnut, oli se, että lapset anelivat ettemme tekisi niin.
Vierailija kirjoitti:
Älä ala katselemaan tuollaista. Ajan mittaan nuo hepulit alkaa kohdistua suhunkin. Puhun kokemuksesta.
Juuri näin. Minäkin puhun kokemuksesta.
Kuinka tyhmiä te naiset oikeasti olette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei. Kumppanisi käyttäytyminen selvästi tuntuu sinusta pahalta.
Mitä olet tähän mennessä tehnyt? Oletko puhunut tästä asiasta hänen kanssaan silloin, kun tilanne ei ole päällä? (Jos ihminen on täysin tunteen vallassa, hänen kanssaan ei sillä hetkellä yleensä saa asiallista keskusteluyhteyttä)-
Ajattelen, että sinun on voitava kertoa, miten tunnet noissa tilanteissa ja millä tavalla toivot hänen muuttavan käytöstään kun tuollainen raivari iskee. Tai miten koet aggressiiviset mielukuvat (esim. eksää kohtaan) . Pääsääntöisesti ihmiset pyrkivät toimimaan toisen toivomalla tavalla, jos se edistää toisen hyvinvointia, harva tahtoo tahallaan tehdä toisen elämää vaikeaksi. Usein vain tunteet ottavan vallan, mikäli ei tietoisesti opettele uusia taitoja toimimaan erilailla jatkossa. Mikäli näin ei tapahdu, joutuu miettimään, onko suhteella mahdollisuus jatkua tällaisenaan.Yyh mitä lässytystä. Miten voit kuvitella että pääsääntöisesti ihmiset haluaisivat muuttaa käytöstään toisen hyvinvoinnin takia? Korkeintaan oman hyvinvointinsa - siis jos omasta käytöksestä tulee kovin aggressiivista palautetta, eikä pääse palautteen antajia pakoon, niin voi ehkä ulkoisesti sopeutua välttääkseen hyökkäykset,.
Kuulostat todelliselta "jeesustelijalta" nimimerkkisikin perusteella. Olen itsekin kyllä kristitty, mutta myönnän ihan auliisti, ettei minulla ole mitään "rakkautta" ketään muuta kuin itseäni kohtaan. Oletan pääseväni taivaaseen ihan silkasta armosta, en siksi että olisin "hyvä ihminen". Ainoat ihmiset, joiden tunteista edes hiukan välitän, ovat omat lapseni, heistäkin vain omilla ehdoillani. En siis tanssi heidänkään pillinsä mukaan, mutta kuuntelen heitä.
Sen sijaan on ihan sama, mitä puolisoni ajattelee tekemisistäni. En ota ikinä häntä huomioon missään, hän saa luvan ottaa minut huomioon jos haluaa kanssani elää. Muista ihmisistä taas pysyttelen mielelläni kaukana, etteivät pääse esittämään minkäänlaisia vaatimuksia.
Niin, olen nainen ja äiti ja naimisissa saman miehen kanssa kohta jo 30 vuotta. Emme rakasta toisiamme, mutta emme eroa, koska Jeesus kielsi avioeron. Mieheni erityisesti tahtoo pitää tästä kiinni, enkä itsekään halua tehdä muunlaista ratkaisua ainakaan niin kauan kuin hän taipuu tahtooni sen takia.
Jos et kerran usko Jeesuksen käskyä rakastaa lähimmäisiään, niin on yhdentekevää uskotko avioeron kieltoa. Eroa siis ihmeessä, että miehesi voi löytää naisen jolta saa rakkautta. Se on rakkauden teko sinulta. Suuri lahja miehellesi vapauttaa hänet rakkaudettomasta liitostanne. Annat myös lapsillesi huonon kasvualustan rakkaudettomuudellasi.
Ensinnäkin: noudatan niitä käskyjä joita pystyn noudattamaan. Rakastaminen ei kuulu niihin ja jos olisin täydellinen, niin mihin Jeesusta edes tarvitsisisin? Toiseksi: Jeesuksen tapa rakastaa ei ollut mitään lässytystä. Hän uhkaili ihmisiä helvetillä, nimitteli heitä, inhosi erityisesti tekopyhiä ja hakkasi porukkaa ruoskalla. Sellaista Mestaria seuraan mielelläni :D
Ja kun kerran mieheni itse haluaa pysyä kanssani, niin ei olisi todellakaan mikään "rakkauden teko" erota hänestä, jos nyt ylipäänsä jotain rakkauden tekoja haluaisin tehdä. Lapseni ovat jo aikuisia. Lapsena he pelkäsivät että eroaisimme, koska riitelimme paljon. Ja ovat olleet tyytyväisiä siihen, että emme eronneet. Yksi syy siihen, etten itse pahimpina aikoina eronnut, oli se, että lapset anelivat ettemme tekisi niin.
Ja jatkan vielä, että mieheni on niin kovin tyytyväinen omaan periaatteellisuuteensa, että toki on kovin "rakkaudellista" antaa hänen pysytellä tyytyväisyytensä pilvilinnoissa. Eroaminen olisi kylmään veteen heittämistä ja suuri isku hänen itsetunnolleen ja maailmankuvalleen. Enkä jaksa uskoa että reippaasti yli 50-vuotias tökerö äijä saisi uutta elämänkumppania. Itse en ketään uutta edes huolisi. Osittain sen takia, etten halua joutua ottamaan ketään toista huomioon ja olisi vaikea löytää kumppaniksi joku, joka ei halua tulla otetuksi huomioon. Osittain sen takia, että uskon avioliiton olevan joka tapauksessa Jumalan silmissä elinikäinen. Ja kuten sanottua, välttelen mielelläni niitä syntejä, jotka pystyn välttämään.
Älä ala katselemaan tuollaista. Ajan mittaan nuo hepulit alkaa kohdistua suhunkin. Puhun kokemuksesta.