Miesystävä raivoaa asioista, mihin en voi vaikuttaa. Neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei. Kumppanisi käyttäytyminen selvästi tuntuu sinusta pahalta.

Mitä olet tähän mennessä tehnyt? Oletko puhunut tästä asiasta hänen kanssaan silloin, kun tilanne ei ole päällä? (Jos ihminen on täysin tunteen vallassa, hänen kanssaan ei sillä hetkellä yleensä saa asiallista keskusteluyhteyttä)-

Ajattelen, että sinun on voitava kertoa, miten tunnet noissa tilanteissa ja millä tavalla toivot hänen muuttavan käytöstään kun tuollainen raivari iskee.  Tai miten koet aggressiiviset mielukuvat (esim. eksää kohtaan) . Pääsääntöisesti ihmiset pyrkivät toimimaan toisen toivomalla tavalla, jos se edistää toisen hyvinvointia, harva tahtoo tahallaan tehdä toisen elämää vaikeaksi. Usein vain tunteet ottavan vallan, mikäli ei tietoisesti opettele uusia taitoja toimimaan erilailla jatkossa.  Mikäli näin ei tapahdu, joutuu miettimään, onko suhteella mahdollisuus jatkua tällaisenaan. 

Yyh mitä lässytystä. Miten voit kuvitella että pääsääntöisesti ihmiset haluaisivat muuttaa käytöstään toisen hyvinvoinnin takia? Korkeintaan oman hyvinvointinsa - siis jos omasta käytöksestä tulee kovin aggressiivista palautetta, eikä pääse palautteen antajia pakoon, niin voi ehkä ulkoisesti sopeutua välttääkseen hyökkäykset,. 

Kuulostat todelliselta "jeesustelijalta" nimimerkkisikin perusteella. Olen itsekin kyllä kristitty, mutta myönnän ihan auliisti, ettei minulla ole mitään "rakkautta" ketään muuta kuin itseäni kohtaan. Oletan pääseväni taivaaseen ihan silkasta armosta, en siksi että olisin "hyvä ihminen". Ainoat ihmiset, joiden tunteista edes hiukan välitän, ovat omat lapseni, heistäkin vain omilla ehdoillani. En siis tanssi heidänkään pillinsä mukaan, mutta kuuntelen heitä.

Sen sijaan on ihan sama, mitä puolisoni ajattelee tekemisistäni. En ota ikinä häntä huomioon missään, hän saa luvan ottaa minut huomioon jos haluaa kanssani elää. Muista ihmisistä taas pysyttelen mielelläni kaukana, etteivät pääse esittämään minkäänlaisia vaatimuksia.

Niin, olen nainen ja äiti ja naimisissa saman miehen kanssa kohta jo 30 vuotta. Emme rakasta toisiamme, mutta emme eroa, koska Jeesus kielsi avioeron. Mieheni erityisesti tahtoo pitää tästä kiinni, enkä itsekään halua tehdä muunlaista ratkaisua ainakaan niin kauan kuin hän taipuu tahtooni sen takia. 

Mitä?

Ainakin minä koen aitoa, pyyteetöntä ja itsensä uhraavaa äidinrakkautta lapsiini.

Miestäni rakastan epätäydellisemmin mutta aidosti ja intohimoisesti kuitenkin. Olen myös yli 50.

Tämä oli surullista ja häiritsevää luettavaa.

Jaaha. Minä taas luulen, että kaikki jotka väittävät että heillä on jotain aitoa, pyyteetöntä ja itsensä uhraavaa rakkautta, huijaavat itseänsä. Oikeasti he vaan tukahduttavat ja manipuloivat "rakkautensa kohteita". En ole meinaan ikinä enkä koskaan tavannut ketään aidosti rakastavaa henkilöä.  Rakkaus on pelkkä toisten elämään puuttumisen naamio.

Hei, istu hetkeksi ja mieti rauhassa.Haluatko viettää kallisarvoista aikaa tuollaisen kuumakallen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tyhmiä te naiset oikeasti olette?

Elä nyt tosissas ota tätä mies viha provoa.