Lue keskustelun säännöt.
Uuvuttavat ystävät
15.04.2021 |
Ainoat hyvät ystäväni ovat todella raskasta seuraa.
Heillä on omia mielenterveysongelmia, he haluaa keskustella paljon vakavista asioista, puhuu ja (yli)analysoi paljon muiden ihmisten asioista/käytöksestä, ei juuri koskaan pidä hauskaa (en juuri koskaan naura heidän seurassaan, enkä kuule heidän nauravan) ja kaikki on jotenkin hirveen vakavaa ja ahdistavaa.
Ymmärrän heidän vaikeat elämäntilanteet, siitä ei ole kyse. Mutta meinaan itse uupua ja ehkä jopa ahdistua heistä. Minulla on itsellänikin omat vaikeudet, jotka vievät voimia, mutta en koko ajan jaksa jauhaa niistä. Enkä kenenkään muidenkaan lähes tuntemattomien ihmisten asioista yms.
Haluaisin itse pitää hauskaa, höpötellä keveistä aiheista ilman mitään suurempia merkityksiä.
Välillä on ihan ok keskustella vakavia, mutta että JOKA IKINEN KERTA kun nähdään, niin ei pysty.
En tiedä mitä tehdä. He ovat kuitenkin melkein ainoat ystävät mitä minulla on.
Jollainlailla en uskalla oikein ottaa puheeksi tuota "vakavista asioista jauhamisasiaa", että en jaksa sellaista aina. Osittain he varmaan ymmärtäisivät, mutta tiedän, että pohjimmiltaan ei välttämättä ymmärrä. Olen joskus ohi mennen maininnut nimittäin, että en pidä siitä ja se on liian raskasta minun mielelle.
Yksi hyvä ystävä on, jonka kanssa pystyy pitämään hauskaa ja ollaan itketty JA NAURETTU yhdessä, mutta hän asuu kauempana, joten näen häntä todella harvoin.
Huomaan, että yhä vähemmän haluan nähdä näitä vakavia kavereitani ja saatan jopa ahdistua, jos joudun niitä näkemään tai olemaan yhteydessä. Mielummin olen valinnut yksin olemisen.
Lisäksi tässä on sellainen ongelma, että heillä on jotenkin ajatus, että kaikki minun kaverit on myös automaattisesti heidän kavereita. Mikä on tietty ihan ok, mutta on jatkuva paine siitä, että jos tapaan ihmisen niin minulla on ikään kuin velvollisuus pyytää vanhat kaverit myös mukaan, vaikka en aina halua.
Sitten kun tutustun uusiin ihmisiin niin, tuntuu että he ei pidä näistä minun vanhoista kavereista. Olen vähän niin kuin loukussa... En voi jättää vanhoja kavereita, koska se tekisi minusta p*skiaisen, mutta samalla uusien kavereiden saaminen on lähes mahdotonta.
Kommentit (20)
Olisko kyse vaan luonne eroista eikä niinkään elämän vaikeuksista? Oletko koskaan pitänyt hauskaa näiden kavereidesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisko kyse vaan luonne eroista eikä niinkään elämän vaikeuksista? Oletko koskaan pitänyt hauskaa näiden kavereidesi kanssa?
Sekin voi olla. Olen kiinnittänyt huomiota myös vähän erilaiseen huumorintajuun ainakin.
Ihan mukavaa aikaa ollaan vietetty, mutta ei minusta hirveenä olla oikeasti hauskaa pidetty.
(Vertailuna on ne muutamat kaverit jotka asuu kauempana ja siskoni, joiden kanssa oikeasti ollaan pidetty hauskaa, eli tavallaan tiedän mitä kaipaan ja mitä on liikaa näissä uuvuttavissa suhteissa.)
Vierailija kirjoitti:
Sulla on lupa hankkia myös uusia ystäviä ja viettää heidän kanssaan aikaa keskenänne.
Näin itsekin ajattelen. Pelkään vain, että loukkaan ystäviäni.
Sinulla on hyvä mahdollisuus löytää uutta seuraa, koska suuri osa ihmisistä etsii keveitä aiheita. Ehkä siellä missä on iloisempia aiheita ja harrasteita, somekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on lupa hankkia myös uusia ystäviä ja viettää heidän kanssaan aikaa keskenänne.
Näin itsekin ajattelen. Pelkään vain, että loukkaan ystäviäni.
Mitä se niille kuuluu miten sinä vietät aikaasi?
Helppo sanoa, mutta olehan itsekäs joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan sama ongelma. En osaa sanoa muuta kuin että hankkia uusia ystäviä.
Kuvailemasi vakavuuden, sairauksista puhumisen ja ahdistavan valittamisen lisäksi heiltä ei saa suunvuoroa. Puhuisin jostain hauskasta asiasta joka on itselle sattunut.
Mutta sain kerran uuden ystävän... olin sattuneesta syystä muutaman päivän hotellissa ja aloin jutella kuten sosiaalisena ja juttukaverin puutteessa olevana aloin jutella huonesiivoojalle, hän oli niin hauska ja positiivinen. Mutta hän olikin Ghanasta (yliopistokoulutettu nainen ja naimisissa toisen Ghanalaisen kanssa joka oli muualla Suomessa opiskelemassa) Hän toisin kuin vanhat ystäväni, ehdotti yhdessä tekemistä, kertoi kivasta edullisesta ravintolasta ja sinne mentiinkin ja meillä oli tosi hauskaa, kevyttä jutustelua.
Olen siis lähes eläkeikäinen nainen itse.
Aina kohtaa samanhenkisiä, hauskoja ja positiivisia ihmisiä, kun on avoin ja alkaa jutella.
Ymmärrän hyvin. Minullakin yksi uusi tuttava oli katkera ihminen, puheet pyöri vain sen ympärillä mitä hänellä ei ole mutta muilla on. Liukenin pian tuttavuudesta.
Sitten yksi vanha kaveri puhui vain töistä. Sanoinkin että en nyt jaksaisi puhua töistä mutta hän vain puhui niistä joka tapaamisella.
Yksi sukulainen puhuu vain ja ainoastaan lapsenlapsistaan. Tosi puuduttavaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on uuvuttava ystävä. Tässä tosin sun tilanteeseen verrattuna on se ero että hän puhuu vain itsestään, kaikki pyörii hänen elämän ympärillä. Eipä kysele mun kuulumisia. Enkä enää edes jaksa "taistella" puheenvuoroista, kuuntelen ja olen mieluummin kertomatta omista asioista. Ystävä tuo itseään esiin niin paljon että oon aivan väsynyt siihen.. En tiedä miten jaksaa kuormittavaa ystävyyttä.
Voi kai siinä tavatessa jossain vaiheessa sanoa, että puhutaanpas välillä vähän kevyemmistäkin asioista ja kysyä jotain sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama vaiva. Mulla on 3 hyvää kaveria joista yksi muistelee menneitä kokoajan, siis ihan kokoajan ja puhuu päälle, yksi avautuu miesongelmistaan ja tekee niistä ihan järkyttävän isoja, tyyliin (OMG APUA XX PUHU TOISELLE NAISELLE MÄ TAPAN ITTENI) ja yks on sellanen joka vaan pelaa himassa, ja paasaa peleistä ja jääkiekosta.
YT: Tiedän miltä susta tuntuu AP.
Minulla oli myös, mutta ulkoistin ne. Nyt on helppo olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävä ottaa nykyään aina kuppia seurassani, en edes muista milloin olisin nähnyt hänet selvinpäin.
Eivät he ole ystäviäsi. He ovat terapeuttipalvelun hyväksikäyttäjiä. Sinä olet se terapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdota jotain tekemistä, shoppailemaan, luontoretki, salille, uimaan... Ei ongelmat katoa vaikka niitä kuinka jaksaa jauhaa, pitää saada muuta elämää.
Ap. Ymmärrän täysin. Sinä voit heidän seurassaan laittaa joskus villin vaihteen päälle. Niin minä teen. Luen joskus vitsejä ja sopivassa tilanteessa käytän niitä. Joskus muistutan, että hei me ollaan nyt tässä juuri nyt. Miltä teistä tuntuu. Minusta tuntuu kivalta ja rennolta. J.n.e
Mä olen ratkaissut asian niin että pidän eri tyyppiset ystävät erillään toisista. Kaikki kun ei arvatenkaan tulisi toimeen niin tämä on kätevin ratkaisu- tai ainakin toimivin.
Ystävyyssuhteet ovat elämän rikkaus, mutta monesti myös niihin liittyy hankalia tunteita. Lähtökohtaisesti ystävyyssuhde on vapaaehtoinen ja tasaveroinen suhde, jossa on enimmäkseen myönteisiä asioita kuten yhteenkuuluvuudentunnetta, välittämistä yms. Mutta on selvää, että elämän vaikeuksissa voi toinen osapuoli tarvita tukea paremmin jaksavalta. Missä sitten menee raja, että tuki onkin jatkuvaa ja keinulauta kallistuu epätasaisesti, toinen saa ja toinen antaa enemmän? Sitä on mahdotonta ulkopuolelta sanoa.
Ystävyyteen kuuluu aina myös kiintyminen. Lähes kukaan ei halua menettää ystäväänsä. Siksikin on tärkeää jollain lailla ottaa puheeksi mitä itse tarvitsee ystävyyssuhteeltaan. Jos et halua ja jaksa aina puhua vakavista asioista vaan kaipaat iloa ja keveyttä, olisiko mahdollista jotenkin esimerkiksi rajata aikaa? Jos vaikka näette xx tuntia, sopia, että ekana puhutaan vaikka tunti näistä raskaista asioista ja huojennetaan mieltä, ja ryhdytään sitten tekemään jotain keveämpää, mistä nyt sitten pidättekään kuten vaikka kiertelemään kirpputoreilla tai leipomaan tai pelaamaan. Näin kummankin osapuolen tarpeet ystävyydelle tulevat huomioiduksi. En tiedä, kuulostaako tämä kauhean kankealta tai 'järjestetyltä', mutta voisi sitä kenties ainakin pari kertaa kokeilla. Voi olla, että sinäkin jaksaisit paremmin kuunnella, kun tiedät, että myöhemmin on tiedossa 'kivaa' samalla reissulla. Mitä tästä tuumaat?
Hiukan vanha ketju, mutta törmäsin aiheeseen.
Mulla on myös ystävä, jonka kanssa tapaamme sillointällöin. Keskustelu lähtee melkein välittömästi ystäväni erilaisiin murheisiin. Miehiin tietty, koska etsii kuumeisesti ihanaa miestä, jota ei tunnu löytyvän. Laihdutukseen, joka ei oikein onnistu, mutta ei pääse lihavuusleikkaukseenkaan. Kokoajan saikulla, koska masennus. Auta häntä nyt sitten jotenki.
Sulla on lupa hankkia myös uusia ystäviä ja viettää heidän kanssaan aikaa keskenänne.