Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ole yhtään ystävää
15.04.2021 |
Ei ole oikeastaan ikinä ollut. Bestis oli ala-asteella, mutta hän muutti pois niin jäin ilman ystävää.
Ylä-asteella ja lukiossa olin yksinäinen. Kuten nytkin aikuisiällä.
Muita keillä ei ole ystäviä?
Kommentit (33)
Sunn pitäisi löytää saman henkisiä ystäviä jonka kansssa pääset totuttamaaan mielekkäitä asioita yhdessä muiden kansssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli nuorena paljon ystäviä, mutta elämä ajoi meidät erilleen ja nyt ei ole yhtään jäljellä. En oikein jaksa enää viisikymppisenä alkaa uusia hankkimaan, eli olen sitten yksin.
Mulla on pari kaveria mutta nään heitä harvoin. Jotenkin näin aikuisena ystäviä ei enää samalla tavalla löydä, harmittaa. Sielunsiskot ovat harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorena paljon ystäviä, mutta elämä ajoi meidät erilleen ja nyt ei ole yhtään jäljellä. En oikein jaksa enää viisikymppisenä alkaa uusia hankkimaan, eli olen sitten yksin.
Muttta eikö ihmiset hakeudu sellaisiin porukoihin mikä heitä kiiinnostaa. Sinne vaaan mukaaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aletaanko me kaikki ystäviksi keskenämme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni on läheisin ystäväni. Tuttavia kyllä on satunnaisia, mutta ei silleen muita. 😅
Olen vissiinkin liian introvertti JA omituinen ihminen omine mielenkiinnonkohteineni.
Minkä ikäisiä olette? Harrastuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorena paljon ystäviä, mutta elämä ajoi meidät erilleen ja nyt ei ole yhtään jäljellä. En oikein jaksa enää viisikymppisenä alkaa uusia hankkimaan, eli olen sitten yksin.
Muttta eikö ihmiset hakeudu sellaisiin porukoihin mikä heitä kiiinnostaa. Sinne vaaan mukaaan.
Munn mielestä tämä maailma on jotenkin älytön siiinä mielessä että luodaan paine että pitäisi aiina olla jokin suorittaja. Jatkuvan paineeen alla miten se vaikuttaa ihmisen toimintakykyyyn ja ihmisen psyyykkeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorena paljon ystäviä, mutta elämä ajoi meidät erilleen ja nyt ei ole yhtään jäljellä. En oikein jaksa enää viisikymppisenä alkaa uusia hankkimaan, eli olen sitten yksin.
Muttta eikö ihmiset hakeudu sellaisiin porukoihin mikä heitä kiiinnostaa. Sinne vaaan mukaaan.
Munn mielestä tämä maailma on jotenkin älytön siiinä mielessä että luodaan paine että pitäisi aiina olla jokin suorittaja. Jatkuvan paineeen alla miten se vaikuttaa ihmisen toimintakykyyyn ja ihmisen psyyykkeeseen.
Näin on, työelämässä kivikautista ihmistä juoksutetaan kuin litran mittaa, kuvitellaan että kuin tietsikan nappuloita olisimme, nappia painamalla ihminen jaksaa, jaksaa...
Itse olen 31 v ja vain yksi ystävä. Ongelmana on paha ulkopuolisuuden tunne joka johtuu lapsuuden tunneilmapiiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorena paljon ystäviä, mutta elämä ajoi meidät erilleen ja nyt ei ole yhtään jäljellä. En oikein jaksa enää viisikymppisenä alkaa uusia hankkimaan, eli olen sitten yksin.
Muttta eikö ihmiset hakeudu sellaisiin porukoihin mikä heitä kiiinnostaa. Sinne vaaan mukaaan.
Munn mielestä tämä maailma on jotenkin älytön siiinä mielessä että luodaan paine että pitäisi aiina olla jokin suorittaja. Jatkuvan paineeen alla miten se vaikuttaa ihmisen toimintakykyyyn ja ihmisen psyyykkeeseen.
Muiistan esim kun pelasin 9 vuotiaaana jääkiekkoa ja hinkusin kovasti aina maalivahdiksi harjoituksissa. Paljoon oli harjoitteita, mutta sittten yhtenä päivänä tuli yksi valmentaja näin etttä saat olla maalivahti harjoituksissa jos opettelet tässä ja nyt miten jäääkiekkomailaa käsitellään oikein. Muiistan myöhemmin salibändyssä pelasin yhden turnauksen ajan salibändyä ja teiin sielllä 6 maaalia.
Minustakin olisi kiva saada lisää ystäviä! Olen 40-vuotias ja nuoruudesta on jäänyt vain muutama hyvä ystävä jäljelle. Vielä kun olen ainut sinkku niin monesti olo on tosi yksinäinen kun pariutuneet ovat keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Harrastuksia?
50+ ja luen, opiskelen, käyn kävelylenkeillä, puutarhahommia kesällä, käsitöitä satunnaisesti, ruokaa laitan mielelläni.., sellainen enemmän kotikissa.
Vierailija kirjoitti:
Aletaanko me kaikki ystäviksi keskenämme?
Joo!
Joo, tämä korona-aika vielä lisää tätä kaverittomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorena paljon ystäviä, mutta elämä ajoi meidät erilleen ja nyt ei ole yhtään jäljellä. En oikein jaksa enää viisikymppisenä alkaa uusia hankkimaan, eli olen sitten yksin.
Muttta eikö ihmiset hakeudu sellaisiin porukoihin mikä heitä kiiinnostaa. Sinne vaaan mukaaan.
Munn mielestä tämä maailma on jotenkin älytön siiinä mielessä että luodaan paine että pitäisi aiina olla jokin suorittaja. Jatkuvan paineeen alla miten se vaikuttaa ihmisen toimintakykyyyn ja ihmisen psyyykkeeseen.
Muiistan esim kun pelasin 9 vuotiaaana jääkiekkoa ja hinkusin kovasti aina maalivahdiksi harjoituksissa. Paljoon oli harjoitteita, mutta sittten yhtenä päivänä tuli yksi valmentaja näin etttä saat olla maalivahti harjoituksissa jos opettelet tässä ja nyt miten jäääkiekkomailaa käsitellään oikein. Muiistan myöhemmin salibändyssä pelasin yhden turnauksen ajan salibändyä ja teiin sielllä 6 maaalia.
Se olii siinä että ollut koskaan edes ajatellut etttä mulla on se maila kädessä. Etttä sillä vaaan tehtiiin koko aika hrjoitteita mitä valmentajat määräsivät joukkoharjoitusia rutiineitttten mukaan.
Mulla tavallaan on ystäviä, mutta tuntuu, ettei silti koskaan ole kenenkään kanssa tosi läheinen. Tuntuu, että ystävyys jossain vaiheessa loppuu tai ainakin laimenee. Haluaisin jonkun oikeasti läheisen ystävän jonka kanssa voisi nähdä usein, mutta aikuisena tuntuu aika utopistiselta ajatukselta.