Lue keskustelun säännöt.
Moni masentunut jää hoitamatta, koska apu menee keskiluokkaisille
15.04.2021 |
Moni masentunut jää hoitamatta, koska apu menee keskiluokkaisille
Mielenterveysongelmat eriarvoistavat suomalaisia: he jotka tarvitsevat eniten terapiaa, saavat sitä vähiten.
https://yle.fi/uutiset/3-11879429
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan väkivaltaiset naiset kuuluisi ohjata terapiaan. Se ei ole lajityypillistä käytöstä. Muuten ja muille terapia on aika hyödytöntä.
Väkivalta nimenomaan ON ihmisten lajityypillistä käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On olemassa tutkimuksia, joiden mukaan köyhät hyötyvät vähemmän psykoterapiasta kuin vauraammat ihmiset. Tämä saattaa johtua siitä, että vaikka kuinka märehtisit suhdettasi kuolleeseen äitiisi ja kymmenen vuotta sitten tapahtunutta avioeroasi, niin et saa kattoa pään päälle, et ruokaa pöytään etkä tervehdyksiä naapureiltasi. Olosuhteiden aiheuttama akuutti krooninen stressitila ja sen aiheuttamat mielenterveysongelmat eivät parane sillä, että joku ylikoulutettu porvarillisen paskanjauhannan aivopesemä kallonkutistaja yrittää saada sinut keskustelemaan omilla käsitteillään itselleen vieraan maailman ongelmista. Sen takia osin psykiatria on ollut niin surkeaa hoitoa tuloksiltaan kautta aikojen. Jo vuosisadan alussa psykiatrien oli helppo vain tulkita vaikka sodassa traumatisoituneiden sotilaiden mielenterveysongelmat älykkyyden puutteesta johtuviksi, koska kouluttamattomat sekavat potilaat eivät pärjänneet heidän testeissään. Eikä heillä ollut yhteistä kieltä, jonka kautta jäsentää ongelmia, joita toinen osapuoli oli kohdannut ja toinen ei. Siksi on kivempi antaa terapiaa ihmiselle, joka on lukenut samoja kirjoja ja on kiinnostunut samoista ajatusmalleista kuin itse. Se on ihan luonnollista.
Se terapeutti on ammattilainen joka kykenee keskustelemaan muustakin kuin omasta kokemusmaailmastaan. Niinhän vaikkapa maalari osaa maalata koulutuksen myötä paremmin kuin mitä vaikka lapsuudenkodissa saattoi oppia. Kaikki eivät myöskään ole keskiluokkaisesta kodista vaan voivat olla kokeneet vaikka ja mitä itsekin. Todella inhottavaa luokitella kaikki keskiluokkaiset yhdeksi ryhmäksi
Vierailija kirjoitti:
Minua terapia auttoi todella paljon. Ikävää, että moni ei ole apua siitä saanut.
Veikkaan, että moni näistä ”ei auttanut” -ihmisistä on ajatellut, että terapeutti tekee sen työn tai on ollut väärällä terapeutilla. Tai vastaavasti käynyt kerran ja todennut, ettei saanutkaan pikafiksiä.
Itse olen käynyt nyt vuoden terapiassa (osan olen maksanut itse, 125€/kerta) ja osan on maksanut työpaikkani. Hoitotahto on kiva, olen hyvin älykäs ja tajuan nopeasti syy-seuraussuhteita elämäni varrelta tapahtuneista asioista. Reflektoin hyvin ja otan terapeutin neuvot ja kommentit vastaan.
Terapia on ollut rankkaa, palkitsevaa ja kestänyt jo reilun tovin. Silti tiedän, että on paljon tehtävää ja purettavaa, enkä pääse todellakaan helpolla. Että juu, luulen, että suurin osa menee siihen kategoriaan, jossa ei ymmärretä, että rankka työ on tehtävä itse.
Olen keskiluokkainen nainen ja aloittanut terapian. Koen sen auttaneen minua, ei ole niin syviä ahdistuskohtauksia eikä tee mieli vetää autoa rekan nokkaan. Ihan kuin tuossa artikkelissa ajateltaisiin keskiiuokkaisuuden jotenkin suojelevan syvältä masennukselta ja ahdistukselta, tai ettemme me tarvitse tai ansaitse terapiaa. Tympii jotenkin tuollainen vastakkainasettelu. Todellinen ongelmahan on se, että terapiaresursseja on rajallisesti saatavilla, eivätkä kaikki pääse terapiaan siksi.
En tiedä.. Jutussa luki, ettei haluta ottaa "liian vaikeita" asiakkaita. Mitä sitten tarkoittaakaan.
Itse en aikoinani päässyt terapiaan, syynä mm. Että käytin 5mg diapamia. Joku neurolepti kooma ei olisi ollut esteenä. Ja myöhemmin sanottiin, että olen liian keskittynyt fyysisiin ongelmiini. Eli torpattiin kahdesti.
En tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen keskiluokkainen nainen ja aloittanut terapian. Koen sen auttaneen minua, ei ole niin syviä ahdistuskohtauksia eikä tee mieli vetää autoa rekan nokkaan. Ihan kuin tuossa artikkelissa ajateltaisiin keskiiuokkaisuuden jotenkin suojelevan syvältä masennukselta ja ahdistukselta, tai ettemme me tarvitse tai ansaitse terapiaa. Tympii jotenkin tuollainen vastakkainasettelu. Todellinen ongelmahan on se, että terapiaresursseja on rajallisesti saatavilla, eivätkä kaikki pääse terapiaan siksi.
Itse en ymmärtänyt sitä niin. Siis artikkelia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli kummallinen otsikointi. Ihan kuin keskiluokkaiset ei sitä apua oikeasti tarvitsisi.
Eihän siinä sanota, etteikö tulisi saada apua vaan että se on vinoutunut ja korostuneesti keskiluokkainen. Ihan samalla tavalla voidaan puhua vaikka miesten yliedustuksesta yritysten ylimmässä johdossa. Se ei tarkoita etteivätkö ne miehet ansaitsisi paikkaansa siellä, vaan sitä että nykyiset rakenteet ohjaavat useammin miehet näihin tehtäviin.
Ja kun kyse on kuitenkin yhteiskunnan tuesta on vaikea keksiä kovin hyvää syytä sille, miksi tällainen vinouma tulisi hyväksyä. Samalla voitaisiin pohtia kyettäsiinkö me keskiluokkaiset ehkä itse maksamaan omat terapiamme?
Ei kyetä. Ainakaan mulla ei ole varaa laittaa 400e kuussa terapiaan. Ja ihan keskiluokkainen olen. Tämän lisäksi maksan veroja ja oletan, että myös minun terveyttäni hoidetaan samalla tavalla, kuin muidenkin.
Ja artikkelistakin selvisi, että syy siihen, miksi keskiluokkaiset pääosin saa KELAn tukemaa terapiaa on se, että he pääsevät esimerkiksi työterveyden tai yksityisen lääkärin kautta nopeammin aloittamaan sen vaaditun 3kk:n hoitojakson. Ei se, ettei sitä rahaa olisi. Toinen juttu on KELA:n hyväksymien terapeuttien puute. Terapeuteilla ei ole paikkoja pitkäaikaista terapiaa varten, koska ne ovat raskaita myös terapeuteille.
Kokemuksesta voin sanoa, että tuo koko hoidon aloittaminen on todella raskasta. Itse lähetin sähköpostia varmaan 50 terapeutille, joita noin puolet ylipäätään vastasivat. Kahdella oli vapautumassa paikka lähikuukausina ja muut vastasivat, ettei voi ottaa pitkäaikaisia asiakkaita tai terapiaan pääsisi vasta ensi vuoden puolella.
Itsekin (tuon ensimmäisen viestin kirjoittaja) olen terapiassa käynyt KELAn tukemana ja kiistatta siitä oli hyötyä, mutta eiköhän juuri meille keskiluokkaisille valtio tarjoa kaikkein runsaimmin kaikkea. Jos, kuten jutussakin kerrotaan, muuta terapiaa olisi paljonkin saatavissa voisi ajatella, että meidän kohdalla, jotka voisimme maksaa paremmin, voisi olla käytössä kokonaan toinen polku, jolloin nykyiset niukat resurssit menisivät niille, joilla ei ole vaihtoehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua terapia auttoi todella paljon. Ikävää, että moni ei ole apua siitä saanut.
Veikkaan, että moni näistä ”ei auttanut” -ihmisistä on ajatellut, että terapeutti tekee sen työn tai on ollut väärällä terapeutilla. Tai vastaavasti käynyt kerran ja todennut, ettei saanutkaan pikafiksiä.
Itse olen käynyt nyt vuoden terapiassa (osan olen maksanut itse, 125€/kerta) ja osan on maksanut työpaikkani. Hoitotahto on kiva, olen hyvin älykäs ja tajuan nopeasti syy-seuraussuhteita elämäni varrelta tapahtuneista asioista. Reflektoin hyvin ja otan terapeutin neuvot ja kommentit vastaan.
Terapia on ollut rankkaa, palkitsevaa ja kestänyt jo reilun tovin. Silti tiedän, että on paljon tehtävää ja purettavaa, enkä pääse todellakaan helpolla. Että juu, luulen, että suurin osa menee siihen kategoriaan, jossa ei ymmärretä, että rankka työ on tehtävä itse.
Terapeutti vaikuttaa kyllä todella paljon sekä terapiamuoto. Esimerkiksi pelosta/fobiasta yli pääsemiseen usein suositellaan kognitiivis-behavioraalista terapiamuotoa, mutta tätä ei tarjota paljoa. Nepsy-ihmisille normaali terapeutti voi olla todella väärä ratkaisu, koska terapeutit eivät ymmärrä heidän normaalista poikkeavaa ajattelua. Voi jopa aiheuttaa pahoja väärinymmärryksiä. (Esimerkiksi autisminkirjon henkilö voi kuvata muille normaaleja asioita vahvasti, kuten vanhemman hiusten harjaamista kidutuksena; tuntoyliherkkyys.)
Kelalta tuen saaminen terapiaan on hyvin raskas prosessi, etenkin jos on masentunut.
Ensiksi tarvitset B-lausunnon eli psykiatrin diagnoosi.
Tämän jälkeen joudut etsimään itse terapeutin ja maksamaan ensimmäisen käynnin.
Kuntoustuspsykoterapian lomake ei ole sähköinen vaan pitää tulostaa ja lähettää paperisena. Puhumattakaan miten vaikeaa se lomake on yksin täyttää.
Kelan tuki kattaa vain tietyn osuuden. Vaikka saan kelalta tukea, terapiaan menee rahaa kuukaudessa omasta kukkarosta n. 145 e. Opiskelijana tuo on kaikki mitä saan kuukaudessa, joten ilman vanhempieni avustusta en voisi käydä terapiassa lainkaan.
Vertaistukiryhmiä löytyy ilmaisena, joka on mielestäni hieno asia, sillä niistä voi jotkut ihmiset saada jopa enemmän irti kuin yksilöterapiasta.
On olemassa tutkimuksia, joiden mukaan köyhät hyötyvät vähemmän psykoterapiasta kuin vauraammat ihmiset. Tämä saattaa johtua siitä, että vaikka kuinka märehtisit suhdettasi kuolleeseen äitiisi ja kymmenen vuotta sitten tapahtunutta avioeroasi, niin et saa kattoa pään päälle, et ruokaa pöytään etkä tervehdyksiä naapureiltasi. Olosuhteiden aiheuttama akuutti krooninen stressitila ja sen aiheuttamat mielenterveysongelmat eivät parane sillä, että joku ylikoulutettu porvarillisen paskanjauhannan aivopesemä kallonkutistaja yrittää saada sinut keskustelemaan omilla käsitteillään itselleen vieraan maailman ongelmista. Sen takia osin psykiatria on ollut niin surkeaa hoitoa tuloksiltaan kautta aikojen. Jo vuosisadan alussa psykiatrien oli helppo vain tulkita vaikka sodassa traumatisoituneiden sotilaiden mielenterveysongelmat älykkyyden puutteesta johtuviksi, koska kouluttamattomat sekavat potilaat eivät pärjänneet heidän testeissään. Eikä heillä ollut yhteistä kieltä, jonka kautta jäsentää ongelmia, joita toinen osapuoli oli kohdannut ja toinen ei. Siksi on kivempi antaa terapiaa ihmiselle, joka on lukenut samoja kirjoja ja on kiinnostunut samoista ajatusmalleista kuin itse. Se on ihan luonnollista.