Antaisitteko 15-vuotiaan muuttaa omilleen toiseen kaupunkiin?
Asumme Jyväskylässä. Tyttö menossa ysiluokalle ja haluaisi muuttaa kaverinsa (18v nainen) luokse Helsinkiin kämppiksiksi. Kielsin heti.
Nyt tyttöni löysi netistä toisen tytön joka teki saman mennessään ysiluokalle...yritän perustella ettei 15v ole kykenevä asumaan yksin mutta hän pitänyt jo kuukauden mykkäkoulua minulle. Asiaa ei auta että isä erehtyi kerran sanomaan että muutto olisi ok. Teinit on liian vaikeita!
Kommentit (31)
Vain jos se olisi toisen asteen opintojen vuoksi välttämätöntä.
Minä itse muutin 15v. eri kaupunkiin ihan yksin asumaan. Hyvinhän tuo sujui. Koulu meni hyvin ja viikonloput olin vanhempien luona.
Meillä 16-vuotta keväällä täyttävä ysiluokkalainen on myös kampanjoinut syksystä asti aikeestaan muuttaa omilleen ja toiseen kaupunkiin lukiota käymään. Asumme isossa kaupungissa, joten mitään syytä sinänsä ei muuttoon ole, toki pienempien paikkakuntien nuoret saattavat lukioon halutessaan joutua itsenäistymään jo tässä kohtaa.
Minulla ei ole halua eikä varaakaan kustantaa nuorelle omaa kämppää, mutta ihan uskomattoman sitkeä hän näissä kaavailuissaan on... tsemppiä ap:lle, teinit on vaikeita!
Muutin myös yksin kun olin 15v. Mulla meni kohtuu hyvin, se riippuu niin lapsesta itsestään. Jos on vastuuntuntoinen niin voi mennä oikein hyvin. Nykyisin olen 52 ja ihan menestynyt elämässä vaikka en silloin ollutkaan se vastuuntuntoisin todellakaan.
En missään nimessä kuvaamassasi tilanteessa. Varsinkin täysi-ikäisen luokse muuttaminen (eikä esim. koulun asuntolaan (kuulostaa 100% kamalalta).
No millä se teini rahoittaisi sen asumisensa?
menee kuitenkin överiksi. 1-2kk joku tekee lapsestasi lasun. mitkä on tuon 18v intressit majoittaa tytärtä. onko jonkun setä miehen kämppä
Vierailija kirjoitti:
No millä se teini rahoittaisi sen asumisensa?
Välittää isännöitsijänsä tuotteita kadulla.
Vierailija kirjoitti:
No millä se teini rahoittaisi sen asumisensa?
Meinasi että minä ja tytön isä rahoitetaan. En suostunut. T ap
Antaa mennä. Meitä on viisi lasta, josta jokaisen piti muuttaa kotoa peruskoulun jälkeen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Jokaisella tuli itse asiassa n. 300 km kotimatkaa. Vanhin lapsista kävi joka viikonloppu kotona, kun julkinen liikenne toimi ja hän halusi käydä kotona. Muut kävivät vähän milloin sattuu. Minun piti matkustaa ensin 100 km yhteen suuntaan, sitten 200 km toiseen suuntaan, joten en todellakaan käynyt kotona kuin lomilla ja ehkä kerran kuussa, kun aikaa matkustamiseen meni niin monta tuntia.
Oikeasti suosittelen! Kun olin parikymppinen, vanhemmat opiskelukaverit, työnantajat, työkaverit sekä asiakkaat ihmettelivät, miten olen niin aikuismainen muihin ikäisiini verrattuna. Ja kun kerroin että muutin kotoa 15-vuotiaana, kaikki tajusivat, että olen saanut itsenäistyä.
Mutta totta kai äitini oli usein yhteydessä; aluksi soitti ehkä jopa pari kertaa viikossa, mutta vuosien aikana yhteydenpito väheni. Ja hän sanoi aina, että kotiin saa aina palata, mutta totta kai saa ja pitääkin opiskella. Napanuoran katkaisu oli vaikeaa, mutta tällä tavalla saatiin se katkaistua.
Kyllä! Anna mennä vaan, laulaja Sannikin asui yksin Helsingissä.
Ellei muuta vaihtoehtoa olisi jatkaa luontevasti ja mutkattomasti opintoja. Onneksi emme asu ja elä niin syrjässsä, että vaikuttaisi todennäköiseltä. Olen huolissani nykyisesä vimmasta keskiittää koulu ja opiskelupaikkoja ja yleisesti opiskelupaikkojen eriarvoistumisesta ennen kuin opintovelvollisuus aika on edes ohi. - Alaikäisten pitäisi voida jatkaa opintojaan kivuttomasti ilman, että se yksinomaisesti vaatisi nuoren muuttamista omilleen. Varmasti moni nuori 15-18 vuotias pärjää omillaan, eikä aina ole realistisa muita vaihoehtoja. - Vaihoehtojen puutteesta on turha syyttää nuorta itseään. Nuoren mahd. pärjäämisestä huolimatta, niin on luultavsti useimmiten nuoren henkisen ja fyysisen kehittymisen kannalta parempi, jos hän voi jatkaa eloaan huoltajiensa ylläpitäessä ja huolehtiessa arjen rullaamisesta ja kohdatessa nuoren päivittäin tai ainakin lähes päivittäin. - Enkä näin sanoessani sano, etteikö jo varhain omilleen muuttaneesta nuoresa voisi varttua ja kasvaa -yksinkertaistaen- täyspäinen ja vastuunsa- kantava aikuinen. Aina kun ei ole realistisia muia vaihtehtoja.
Riippuu napanuorasta ka sen vahvuudesta. Joskus onnistuu täydellisesti, jos lapsi on ikäistään vanhemman oloinen ja reipas. Luota omaan äidinvaistoosi, äläkä kuuntele muiden jupinoita. Pääasiahan on tyttäresi ja perheesi onnellisuus.
Riippuu vähän, millaiseksi olette lapsenne kasvattaneet. Pohjois-Suomessa ainakin on ihan normaalia muuttaa opiskeluiden perässä useita satoja kilometrejä. Itsekin tein niin, kuten lähes kaikki opiskelukaveritkin. Suurin osa kyllä pärjää.
Itse muutin 16v ja hyvin sujui. Tuo teinisi suunnitelma kyllä kuulostaa epäilyttävältä.
Riippuu nuoresta, mutta lähtökohtaisesti en pidä Helsinkiä hyvänä ympäristönä nuoren seikkailla ilman vanhempia lähettyvillä. Ettei eksy väärään seuraan kun kukaan ei katso perään.
En todellakaan. Oma poikani on 15, eikä ole koskaan ollut edes yksin yötä kotona! Ei olisi ollenkaan kypsä asumaan yksin, on ihan lapsi vielä.
Todella epäilyttävä asetelma ap:lla, että 15 v tytöllä on 18 v kaveri, jonka luo muuttaisi. Tulee ensimmäisenä mieleen, et taustalla on joku grooming-suunnitelma hyväksikäyttöön tms.
T. Äiti Helsingissä
Mulla toinen lapsi muutti kaupunkiin soluasuntoon 15v. Käy viikonloput kotona. Hankalat etäisyydet eikä bussi kulje ekalla 7km matkalla ja senkin jälkeen kerran päivässä. Hyvin on mennyt,