Onko kenenkään lapsella colitis ulcerosaa

Heips!

Onpa mukava " kuulla" että on kohtalotovereita!

Meijän pojalla, joka täyttää loppu vuodesta 5v, todettiin keväällä samainen sairaus. Tällä hetkellä tauti on hallinnassa, eikä oireita juurikaan ole.

Toinen oli tilanne alku vuodesta, jolloin poika kävi kakalla monta kertaa päivässä-jopa yölläkin ja pönttö oli aivan veressä. Pahimpina aikoina tuli hyytymiäkin... Tutkimuksissa selvisi, pojalla olevan anemiaa, mutta rautakuurin jälkeen hemppa nousi hyvin.

Meillä menee Pentasa-nimistä lääkettä aamuin illoin ja antibioottikuureja on ollu useampia, kun välillä on oireet palannu.

Mutta miten teijän lapsi oireili? Onko teillä säännöllinen lääkitys?

Me eletään täysin normaalii elämää tällä hetkellä, toki poika käy useamman kerran päivässä kakalla. Mutta sillon, jos/kun tulehdus aktivoituu, saa olla tarkkana että vessa on aina lähellä ja mukana kulkee aina vara pikkarit...

Onko lääkäri antanu teille muuten mitään infoo ruokavaliosta? Me kun ei juurikaan olla saatu. Ainoastaan olen huomannu, että sokeripitoinen ruoka on huonoks.

Mutta jaksamisia sinne ja toivottavasti tämä viesti tavoitti sinut ap.!

Meidän neiti täytti kesällä kuusi ja aloitti nyt eskarin. Meillä oli alkuvuodesta ihan samanlaista eli yöt ja päivät asuttiin vessassa ja se veren määrä oli kyllä todella järkyttävää! Muita oireita oli tietysti mahakivut, paha olo, väsymys ja voimattomuus. Ja ruoka ei todellakaan maistunut ja jatkuvat muut taudit, oli kolme kuukautta putkeen jossain taudissa... Diagnosointi oli vaikeaa kun eivät tk:ssa meinanneet millään ottaa todesta oireita. Sitten lopulta hemoglobiini laski 83 ja hieman kokeneempi lääkäri passitti oys:aan. Siellä tehtiin tähystys ja koko paksusuoli tulehtunut. Useampi päivä oltiin siellä kun piti tankata verta. Kortisonia syötiin 8 viikkoa ja sen jälkeen on jatkunut pelkkä pentasa niinkuin teilläkin aamuin illoin. Neiti on ollut hyvässä kunnossa koko ajan, mitään pahenemisjaksoja ei ole tullut. Hänellä epäiltiin että voisi olla suolioireinen maitoallergia ja kaikki maito tuli jättää pois. Sitä jatkettiin joitain kuukausia ja nyt on maito altistettu uudelleen, ei mitään ongelmia eli ei ollut allergiaa. Meille sanottiin että maito herkistää joissakin tapauksissa niin että kun tauti tulee aktiiviseen vaiheeseen niin taas maitotuotteet pois. Ei mitään selvää yhteyttä ole löydetty mutta erityisesti lapsilla kuulemma voi näin olla että maidon pois jättäminen voi helpottaa oireita. Meillä on toisaalta onneksi tytön maha normaalitilanteessa niin huono toimimaan että tällä hetkellä enemmänkin ongelmaa siitä ettei saada toimimaan sitä... Ei meillekään sen ihmeempiä ruokaohjeita ole annettu mutta oys:ssa on sellainen käytäntö että laittavat heti alkuvaiheessa ravitsemusterapeutille. Onko teillä mahdollisuutta sellaiseen? Käyttekö usein kontrolleissa? MEillä on 3kk välein lääkärikäynti ja omassa tk:ssa sitä ennen labrat. Alkuvuodesta kuulemma tähystetään uudestaan Uskallatko laittaa sähköpostiosoitteesi tänne? Olis tosi mukava vaihtaa kuulumisia samassa tilanteessa olevan kanssa. Itse en voi laittaa kun osoite on miehen omalla nimellä...

Teijän lapsella hyvin samanlaiset oireet, joskin vähän voimakkaammat. Meijänki pojalla oli koko paksusuoli tulehtunut, mut me päästiin loppujen lopuksi hyvin nopeesti hyvään hoitoon. Terveyskeskuksessa lääkäri laitto lähetteen erikoislääkärille, joka sitten laitto kiirreellisenä Tayssiin. Itse tähystys oli aika iisi homma,mut se nenämahaletkun laittaminen oli ikävämpää... Ens keväänä ois sit uus tähystys, saa nähä miten menee! Miten teillä meni sairaalareissu?

Turvottaako se kortisooni muuten?

Meillä on kontrollit kuukauden välein, mut nyt kun labrakokeet kaikki on ok, Tayssissa ei tarvi käydä kuin 2-3kk välein. Kukaan ei oo puhunu meille mitään ravintoterapeutista, aika jännä homma! Näyttää käytännöt vaihtelevan paikkakunnittain...

Mutta ootko törmänny muihin näin pieniin lapsiin, jotka sairastaa tätä tautii?Tuntuu et kaikki on aina paljon isompii.

Mut nyt saa loppuu tään mun näpyttely, vauva sylisssä niin vaikeeta hommaa... Täytyy miettii viitinkö laittaa s-postiosotetta,oishan se käteväämpää tietenki privana jutella!

Aattelin vaan kertoa että miten mulla tauti on edennyt. Elikkäs aluksi kun sairastuin tauti oli todella raju (olin silloin 18-v.) ensimmäiset neljä vuotta. Sairaalajaksoja oli vuodessa noin 6 ja kortisonia söin taukoamatta kun aina kun päästiin 10 mg alkoi tauti aktivoitua. Sitten aloimme lääkärien kanssa miettiä vaihtoehtoja kun ei tietenkään ollut hyvä että olin syönyt kortisonia monta vuotta yhteen kyytiin. Päädyimme yhdistelmään Asacol 400 mg aamuin illoin 2 tabl ja Azamun 50 mg aamuin illoin 1 tabl. Tuon Azamunin aloittamisen jälkeen tautini on ollut lähes täysin poissa. Nyt tosin yritimme purkaa Azamunia viime keväänä ja tauti aktivoitui jälleen eli yhä tuota yhdistelmää syön. Tässäkin lääkeessä on omat huonot puolensa enkä edes usko että pienille lapsille kovin herkästi aletaan antamaan. Mutta normaalistikin taudinkuvaan kuuluu että ensimmäiset vuodet ovat hankalimmat ja sitten helpottuu. Minä en viimeiseen 5-6 vuoteen ole edes muistanut kunnolla että tuollaista sairastan kun olen ollut niin hyvässä kunnossa.



Sen mitä olen huomannut että särkylääkkeistä ei missään nimessä sovi buranat, asperinit tms vaan ihan panadol, joka ei ärsytä suolistoa. Ruoka-aineista juuri sokerit ja rasvaiset ruoat ärsyttävät vatsaa, samoin ananas ja kesäkurpitsa. Lisäksi olen pitänyt huolen että vitamiinipurkissani ei koskaan ole a-vitamiinia koska siitä saan oireet myöskin, en tosin luonnosta saadusta a-vitamiinista vaan ainoastaan purkista. Antibiotit kuten amoxin jota hyvin yleisesti käytetään korva- ja poskiontelotulheduksiin ovat täydelliset pannassa, suoli alkaa ärtyä saman tien pahasti. Eli tällaisia olen huomannut. Toivottavasti näistä on jotain apua, ja häntä pystyyn, tauti rauhoittuu kyllä ja pikkuiset alkavat voimaan paremmin!

Kyllä se turvottaa, varsinkin kasvoissa meillä oli selvää turvotusta mutta se tietysti hävisi kun käyttö lopetettiin. LIsäksi siinä kortisonissa on se haittapuoli että pituuskasvu voi viivästyä. En ole kuullut muista pienistä lapsista joilla tätä tautia olisi, on harvinaisempaa kuulemma. Yleensä alkaa aikuisiällä vasta. Oletko löytänyt teiltä suvusta samaa tautia? MEillä ei tiettävästi ole kenelläkään. Montako lasta teillä on? MEillä on kolme. Tytöt 6v ja 1v3kk ja poika 3,5v. Vaadipa seuraavalla tays käynnillä ravitsemusterapeutille aika. Täällä se on kuulemma rutiinikäynti... Ja sosiaalihoitajalla käytiin kans näitä tukijuttuja läpi. Sen sähköpostiosoitteen voi kai ottaa mistä vaan jollain tunnistamattomalla nimellä jos osaa. Yllätys yllätys mä en osaa... Ja sinulle nanu77, kiitokset kun vastasit. On mukava kuulla että taudin kanssa voi myös pärjätä!! Oikein hyvää vointia sinulle!!

Ainakaan lähi suvusta ei meillä löydy tätä tautia,eikä crohniakaan, mutta äidilläni on keliakia, samoin kuin tädillä ja parilla serkulla. Enpä ollut ennen kuulutkaan moisesta sairaudesta! Vaikka kyllä se helpotus oli ku lopulta selvis mikä poikaamme vaivaa, ja ois se voinu olla pahempaakin... Huh huh.

Miten teijän neiti ottaa muuten Pentasan? Meillä tosi hienosti, vaikka välillä poikaa selvästi tympäsee koko lääkkeen otto. Nyt on taas semmonen vaihe, et saa aamuin ja illoin olla koko ajan hoputtamassa ja muistuttamassa että poika ottais lääkkeen, jonka minä tai mieheni laitetaan valmiiksi pöydälle puolitettuna. Onneksi kaveri osaa nielasta hyvin! Ollaan välillä palkittu poika jollain kivalla lelulla tai esim. hese käynnillä, ku on niin reipas. Niin ja onneks emla-voide on keksitty! Onko se teillä käytössä aina verikokeissa?

Joo, me tavattiin kans joku sossun täti, joka selvitti niitä kela juttuja. Meillä on muuten neljä lasta; pojat vaajaa 5v ja 1v9kk sekä tytöt 3,5v ja 5kk. Et hulinaa riittää! Olin muuten edellisellä viikolla päässy laitokselta, ku pojallemme tehtiin tähystys... Oli se rankkaa, mutta selvittiinpä sitä siitäkin!!:)

Johanna ottaa lääkkeen tosi nätisti, ei ole ikinä kyseenalaistanut. Luulen että toisaalta nauttii vähän huomiostakin kun hänellä on joku erikoisjuttu. Muuten on yritetty olla pitämättä isompaa meteliä asiasta. Eskariin tietysti ilmoitin mutta painotin ettei mitenkään tarvitse paapoa ettei opi luistamaan ikävistä tilanteista vetoamalla erityistilanteeseen. Se nenämahaletkun laitto sairaalassa oli ihan kamala kokemus. Johanna huusi kuin syötävä ja rimpuili, meitä oli kaksi ihmistä pitämässä kiinni ja kolmas laittoi letkua. Kyllä mullakin itku pääsi kun lapsi huutaa apua! Meidän pikkuneiti oli silloin 8-9kk ja imetin häntä vielä joten hän oli sairaalassa mukana. Asumme 130km oulusta. Verikokeet on johannan kanssa aina onnistuneet ilman emlaa, ei kuulemma satu. On tosi reipas tyttö! Miten teillä on sukulaiset ja ystävät suhtautuneet tähän sairauteen?

Niin, meillä sukulaiset ja tuttavat on järjestäen ollu ihan ihmeissään, kun suurin osa ei oo koskaan kuullutkaan koko sairaudesta. Kovin ovat vaan ihmetelleet, kun poika vielä niin pieni ja kyselleet mistäköhän tuo " tauti" on oikein tullut.

Sehän se itteäkin askarruttaa, että mistäköhän poika on saanu moisen sairauden, mutta eikö se niin oo, ettei sitä tulehduksen aiheuttajaa ihan varmuudella edes tiedetä?! Ei mekään olla tehty mitään suurta numeroa tästä asiasta. Nyt kun on oireeton vaihe, ei aina edes muista koko sairautta.

Meillä on nyt johannalla kahden viikon sisään toinen kuumetauti. On nyt aika huonossa kunnossa ja mahaankin sattuu. Taisi loppua tämä meidän hyvä vaihe tähän... Kirjoitan taas kun selvitään vähän

ELi oikein arvelin että tauti on tullut aktiiviseen vaiheeseen. Tultiin tänä iltana sairaalasta, oltiin siellä yksi yö kun kuumetta oli ollut useamman päivän ja maha meni sekaisin... Nyt taas aloitettiin kortisoni joten jospa se tästä lähtisi paranemaan taas. Oli inhottavaa jättää johanna osastolle kun itki ettei halua sinne enää. Kuume oli jo aamulla laskenut mutta nousi uudelleen päivän aikana. On sitkeää laatua näköjään. Niin siihen kysymykseesi että mistä johtuu koko tauti niin sitä meiltäkin kaikki tutut on kyselly. Lääkärin mukaan yksiselitteistä vastausta ei ole löydetty mutta niitä tekijöitä onkin sitten monenlaisia joista yksikään ei riitä syyksi. No, mutta lähden nukkumaan. Meni itselläkin yöunet...

Nostan tätä ketjua ylös, että jos tänne kirjoittaneet olette vielä kuulolla... En ole päässyt/ehtinyt/jaksanut kirjoitella sitten syyskuun ja nyt vois taas yrittää kun on päästy vauva-arjessa elämän alkuun ja muutot yms tehtyä.

Ilmoitelkaa itsestänne jos tämän huomaatte!!

Ootko jo tutustunut Crohn ja Colitis yhdistyksen nettisivuihin? Siellä on keskustelupalstalla oma osio kyseisiä, ja muitakin, suolistosairauksia sairastavien lasten vanhemmille.

huomasin vasta nyt viestinne. Toivottavasti olette vielä kuulolla. Meillä on kohta kolmevuotias poika jolla todettiin colitis kesäkuussa.

Ikävä kuulla nössis etta tyttösi on joutunut sairaalaan. Toivottavasti on jo päässyt kotihoitoon!

Meidän pojalla on vielä menossa ekan akuutin jälkimainingit. Tauti tuntuu olevan oireiltaan lievää, mutta sitkeää sorttia. Kortisonissa siirryttiin nyt kapselilääkkeeseen. Imeytyy vasta suolessa ja pitäisi olla vähemmän vaikutuksia pituuskasvuun ja muuhun. Pentasaa syödään meilläkin kolme kertaa päivässä. Lisäksi kalkit ja lisäraudat joten lääkemäärä minkä poika päivittäin nielee on melkoinen.

Verikokeet ovat meillä olleet painajaisia. Nyt viimeisin meni ekan kerran niin että poika piti kättään lopulta itse poikoillaan.

Meillä stressi pahentaa oireita selvästi. Samoin maito tuore leipä ja pulla.Oletteko te huomanneet ruokavaliolla olevan jotain merkitystä. Voimia teille!

Heipsistä taas!

Nössis, onpa inhottava homma, kun Johannalla tauti tuli taas aktiiviseksi. Toivottavasti saatte sen pian kuriin sillä kortisonilla! Kuinka pitkän kuurin kortisonia muuten määrättiin? Miten Johanna on toipunut sairaala reissusta ja noin muutenkin? Onko pystynyt käymään eskarissa? Paljon tsemppiä ja voimia sinne päin!

Mua jo vähän jänskättää, ku tuo meijän poitsu aloittaa ens syksynä eskarin, et mitenköhän sillä alkaa sujumaan tuon taudin puolesta. Toivottavasti ollaan vielä sillonkin oireettomana, kun hän käy normaali oloissakin monta kertaa päivässä kakalla...



Hei kiva kun ilmottelit itsestäsi, lammaspata (meniköhän oikein?)!!

Teilläpä vasta pieni kaveri onkin... Oireiliko teijän poika miten ja kuinka kauan ennen kun tauti diagnisoitiin?

Me ollaan huomattu meijän pojan kohdalla, että kaikki sokeripitonen ja myöskin maitotuotteet pahentavat oireita varsinkin taudin ollessa päällä.

Mutta tsemppiä yeillekin ja jatketaanpas juttua vielä!:)

meillä meni hävettävän kauan ennenkuin tajuttiin pojan olevan sairas.

Samu on aina ollut kova kakkaamaan (vauvana jopa 10 kertaa päivässä) joten meni varmaan liki puoli vuotta ilmiselvää akuuttia vaihetta ennenkuin tajuttiin mennä lääkärille. Kakka tuli pahimillaan varmaan liki kymmenen kertaa päivässä ,mutta veri oli hyvin vähäistä ja lähinnä kakassa oudoksutti sen limainen koostumus. Eka lääkäri passitti meidät suoraan kotiinkin luulosairairaina, mutta toinen lääkäri otti sitten asian onneksi todesta.

Jälkiviisas on helppo olla, mutta poika ei koko aikana ollut huonovointisen oloinen vaikka tulehdusarvot olikin huikeat kun ne lopulta mitattiin.

Lopullisesti Samun sairauden laukaisi varmaan pikkuveljen (nyt 9 kuukautta) sairtastuminen vakavasti. (Tämä myös varmaan viivästyttti sitä missä vaiheessa jaksoimme Samun oireisiin reagoida.) Mutta meillä on kyllä sukurasitettakin eli mun (siis äidin) veli on colitispotilas ja itsellänikin ko. taudin oireita on aika ajaoin lievänä ollut.

Kirjotellaan taas ja yritetään saada aikaiseksi se anonyymi meiliosoite, niin voidaan sitten kirjoitella privaatisti.

Iso hali pikku tytöllesi nössis ja pikku pojallesi daniela lammaspadalta ja Samulta

Meillä on kaikki ok taas. Johanna meni jo eilen eskariin. On hieman vaisu vielä, on muutenkin sellainen mietiskelijätyyppi joten luulen että pohtii päässään tätä reissua. Hänestä on vaikea saada yleensäkään irti tuntemuksia niin etten tiedä nytkään mitkä fiilikset on. Kortisonia kokeillaan nyt puolitoista viikkoa ja toivotaan parasta. Oireet on kyllä heti vähentynyt joten olen optimistinen. Meillä oli alkuun maito kokonaan pois ruuasta kun se selvästi pahensi oireita, nyt on taas käytetty ilman oirehtimista. Tiedätkö lammaspata ettei se ole mikään ihme jos ei tajua tätä tautia. Sitä myös jollain tavalla suojelee itseään eikä halua hyväksyä sitä tosiasiaa että lapsi olisi sairas. Teilläpä taitaa olla oikein kunnon sukurasite tämän taudin tiimoilta. Saako olla utelias mikä teidän nuorempaa vaivaa.. Onko sulla enemmänkin lapsia? ja missä sairaalassa teidän hoito on? Meillä muuten johanna oli heti vauvasta asti sellainen mahavaivainen. Juuri kuvaamasi laista kymmenen kertaa kakkaamista ja kakka oli vihreää ja limaista. Ajateltiin että liittyisi suolen kehittymättömyyteen ja lievään koliikkiin mitä hänellä oli. EN tiedä olisiko jo sieltä asti ollut tätä taipumusta koliittiin. Ja tuohon diagnosointiin kului lääkäreiltäkin puoli vuotta, ei kuulemma ole helppo diagnosoida kun oireet voi viitata muuhunkin. Näin sanoi gastroenterologi kun minä kipuilin myös tuon asian kanssa että jos ois huomattu aiemmin niin... Turhaa sitä on jälkeenpäin jossitella. Myöhemmin lisää...



Katja

väkersin äsken pitkän viestin mutta onnistuin hukkaamaan sen johonkin.

No yritetään uudelleen pikana.

Kiva kuulla Katja että Johanna on jo kotona!

Meilläkin Samu on pitkästä aikaa taas aika hyvässä kunnossa. Aloitti päiväkodissakin nyt syksyllä ja sekin on varmaan stressannut.

Miten Katja Johannan eskarissa ovat ottaneet tiedon Johannan sairaudesta?

Daniela se sokerijuttu oli hyvä vinkki. Se voi meilläkin olla osasyy.

Kyselit Katja mikä Samun pikkuveljellä on, Juholla on infantiili spasmi eli vauvaiän epilepsia. Vaikeahoitoinen ja ennusteeltaan epävarma sairaus. Päivä kerrallaan mennään kuitenkin eteenpäin.

Sori jos mä en muista aina kommentoida kaikkea. Tuo pää on harva kuin siivilä.

Ai niin Samun hoito on Hyksissä. Asutaan onneksi aika lähellä joten sen puoleen päästään aika helpolla. Samulla on myös hyvä ja kokenut lääkäri. Mitään ravitsemusterapeuttia ei ole kyllä tarjottu. Pitäis ehkä osata pyytää.

Liityin siihen Crohn ja colitis ry:hyn. En osaa vielä sen enempää kertoa kun on ihan tuore juttu.

Miten teidän lasten kasvuun on vaikuttanut tämä sairaus/lääkkeet? Samu oli kasvanut ekat pari senttiä nyt viime mittauksen jälkeen sitten viime kevättalven. Samun kasvu on mulla huolena ollut muutenkin kun on aina ollut lyhyt vaikkei hento...

No kokeilen jos tämä nyt lähtis matkaan. Terv. Päivi

Ikävä kuulla Päivi että Juholla on epilepsia. Voiko se parantua iän myötä? Tuntuu että monet asiat jotka on vauvana saanu niin saattaa hävitä iän myötä. Toivotaan että teidän kohdalla on näin!



Meillä on mahtava eskarin opettaja. Aidosti kiinnostunut kaikista lapsista eikä ollenkaan säikähtänyt Johannan tautia vaan kyseli paljon että tietää mitä tehdä jos jotain tulee. Hän oli ennen päiväkodissa töissä ja olen kuullut monien lasten vanhemmilta pelkkää positiivista hänestä. Eli tässä meillä on kyllä käynyt mahtava tuuri!



Miten teidän molempien lapset, ovatko olleet kodin ulkopuolella hoidossa? MEidän lapset on hoidettu kotona ja tarkoitus olisi ollakin niin kauan että Elisa täyttää 3 vuotta. Se on nyt 1v. Johanna tosin oli virikehoidossa viime talvena kerran viikossa päiväkodissa.



Olen itsekin miettinyt että pitäisikö liittyä siihen yhdistykseen. Kerrothan Päivi sitten kun pääset vähän selville että mikä se on? Ja missäs Daniela on?? Pysykää molemmat terveinä. MEillä alkoi toinen flunssa peräkkäin kiertämään lapsia. Nyt on Aleksi kovassa kuumeessa. Toivottavasti on samaa kuin Johannalla niin ei tule taas neidille jotain uutta. ME oltiin viime talvena parhaimmillaan 6 päivää kaikki lapset yhtä aikaa terveinä. Elisa sairasti korvia ja johanna kaikkea mahdollista.



Terkuin Katja

kiitos viestistäsi Katja.

Mutta Danielaa missääää oot minäkin

mietin?

Meillä asiat soljuu entiseen tahtiin. Oltiin viime perjantaina perheterapiassa joka aloitettiin sen vuoksi että me vanhemmat jaksaisimme tätä tilanetta. Kyllä siitä varmaan apua on jahka saadaan homma käyntiin näiden nykyisten hoitajien kanssa.

Samu tykkää kovasti käydä näiden juttelulääkäreiden luona. Kuulema vallan RAKASTAA tätä psykologia joka keskitty samun hoitoon.

Äitinä naurattaaa ja välillä tietysti huolestuttaa ono jäänyt liian vähälle tää meidän esikoinen.

Toiste taas lisää.

Iloa teille sinne kaus! t: päivi ja kolme ukkoa ( yksi iso ja kaksi pikkkuista)

Selvisinhän se minäkin vihdoin koneelle. Mies lähti lasten kanssa ulos ja nuorimmainen on päiväunilla.

Meille kuuluu ihan tavallista arkea. Lapset on kaikki kauhean räkäsiä, ihanaa! Onneksi ei oo kumminkaan ollut mitään kuumetautia. Oon huomannu, että kun meijän poika, Niksu lempinimeltään, saa räkätaudin, sillä ottaa kauheen koville se. Niiskuttaa ja on NIIN kipeenä... Muuten Niksulle kuuluu pelkkää hyvää, oikein reipas kerholainen on. Lääkkeensä ottanut taas paremmin, kun jossin vaiheessa harmitti koko homma ja muutenkin kaikin puolin hyvävointinen Niksu on ollut lukuunottamatta tota flunssaa.

Ensi keskiviikkona oisi taas verikoe kontrollit ja tapaaminen lääkärin kanssa Taysissa. Toivottavasti kaikki arvot oisi kunnossa! Mies on yleensä käynyt Niksun kaa Taysin reissut, kun meillä pieni vauva, mutta tällä kertaa minä saan lähteä kun mies töissä. Olipa monimutkasesti selitetty.:)

Täytyy myöntää et koko ajan on semmonen pieni pelko takaraivossa, että jos tauti muuttuu aktiiviseksi. Se oli jotenkin niin kamalaa kun sitä verta tuli niin tolkuttomasti... Me ei miehen kanssa edes muisteta millon Niksulla tuli ekan kerran verta kakan mukana... Pieni se on ollu, koska vaippoja käytti vielä. Aluks se oli tosi vähästä, tyyliin muutaman kuukauden välein ja verta oli tosii vähän. Pikku hiljaa se sit lisääntyi, viime syksynä kunnolla ja alku vuodesta oltiin jo ihan paniikissa sen veren kanssa. No, nyt poika on hyvässä hoidossa ja eihän tuohon Tayssiinkaan oo pitkä matka.

Jompi kumpi teistä kyseli niistä hoito-jutuista... Niin meillä lapset on kaikki koti hoidossa, vanhemmat käy kerhoissa ainoastan.



Mutta Hirveenä voimia teille, lammaspata! On varmasti kauhean rankkaa, kun noin pienellä lapsella on epilepsia ja isommalla vielä tämä colitiitti. Hyvä että ootte päässy sinne terapiaan juttusille. Enpä osaa muuta oikein sanoa, kun jaksamisia!:)

Että semmosta. Mulla on kans niin laho pää, et en muista millään mitä ootte kirjotelleet... En jätä tahallaan kommentoimatta juttujanne. Mutta kaikkea hyvää molempien lapsukaisille ja toivotaan, että pienokaisemme pysyisivät terveinä!