Miksi ennen vanhaa "duunarimiehet" olivat kännissä jokailta ja ottivat ryypyn jopa aamullaki??!
Kommentit (54)
Mun isäni oli duunari eikö ollut humalassa koskaan. Joka päivä joi ruuan kanssa pullon olutta (ykköstä), juhlissa ehkä pienen tilkan konjakkia kerran pari vuodessa
.Eipäs yleistetä.
Toki oli maalareita ja muurareita joilla oli korkki löysällä mutta ei toki kaikki duunarit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ainakin isoissa tehtaissa oli ihan yleistä olla kännissä töissäkin.
Olen työskennellyt tehtaissa 1990-1998.
Olen tavannut yhden töissä kännissä olleen, aloitti perjantain ilta-tai yövuorossa viikonlopun. Menetti työnsä
Eräs raskaasta teollisuudesta tullut kaveri sanoi, että edellisessä duunissaan oli usein töissä kännissä.
Ammattiliitto suojeli työmaajuoppoja.Nämä ajat olivat 1950-1980 . Eli myöhästyit
Tuolloin oli aika yleistä sekin että pomotkin suojelivat juoppoja, esimies saattoi sanoa toisille työntekijöille että katsovat sen juopon perään ettei satu mitään kun oli kännissä. Vuorotyön vastapainoksi otettiin viinaa ja moni raitistui kun jäi eläkkeelle tai siirtyi päivätöihin. Nykyään työturvallisuus on firmoissa ihan eri luokkaa ja senkin vuoksi on nollatoleranssi.
Eräs vanha merimies sanoi, että 70- luvun alussa kapteeni kiukustui ja sanoi koko miehistön kerralla irti ulkomaisessa satamassa.
Ukot kun olivat kännissä aamusta iltaan.
Läpi sormien katsottu työmaajuopottelu oli karannut ko. purkin miehistöllä kunnolla käsistä.
Taas tyypillinen aloitus, jossa joku tulee kertomaan, miten ennen oli, koska on kuunnellut lauluja tuolta ajalta. Ja jengi uskoo.
Ainakin tästä löytyy artikkeli Suomen alkoholin kulutuksesta: https://www.duodecimlehti.fi/duo10667
Jos ajatellaan, että alkoholin kulutus on koko ajan kasvanut (huippu vasta 2000- luvun puolella - siitä ollaan tultu alaspäin), niin kertokaapa nyt, miten ennen oltiin aina humalassa, mutta alkoholia kului vähemmän?
Suomessa on aina romantisoitu juomista, valitettavasti. Suomessa on aina ollut alkoholisteja. Suomalainen juomatapa on ollut humalahakuinen - eli kerralla paljon - MUTTA ei jokapäivä (paitsi ne alkoholistit).
Toki suhtautuminen juomiseen on vaihdellut. On varmasti ollut työpaikkoja, joissa juomista on katseltu läpi sormien ja aloja, joilla on juotu. Mutta ei ne rappioromatiikkaa ilmentävät laulut ole sosiologisia poikkileikkaustutkimuksia.
Onko kysyjä nähnyt duunarista valokuvan tai unta. Töitä utelija ei ole itse tehnyt minuuttiakaan.
Ennen oli miehiä ja rauta oli rautaa,katsokaa itseänne nykyään ns miehet,tukka nutturalla ja pinkit yllä ja nintendo kainalossa,,siinä sitä sotamies ainesta.
Vierailija kirjoitti:
Taas tyypillinen aloitus, jossa joku tulee kertomaan, miten ennen oli, koska on kuunnellut lauluja tuolta ajalta. Ja jengi uskoo.
Ainakin tästä löytyy artikkeli Suomen alkoholin kulutuksesta: https://www.duodecimlehti.fi/duo10667
Jos ajatellaan, että alkoholin kulutus on koko ajan kasvanut (huippu vasta 2000- luvun puolella - siitä ollaan tultu alaspäin), niin kertokaapa nyt, miten ennen oltiin aina humalassa, mutta alkoholia kului vähemmän?
Suomessa on aina romantisoitu juomista, valitettavasti. Suomessa on aina ollut alkoholisteja. Suomalainen juomatapa on ollut humalahakuinen - eli kerralla paljon - MUTTA ei jokapäivä (paitsi ne alkoholistit).
Toki suhtautuminen juomiseen on vaihdellut. On varmasti ollut työpaikkoja, joissa juomista on katseltu läpi sormien ja aloja, joilla on juotu. Mutta ei ne rappioromatiikkaa ilmentävät laulut ole sosiologisia poikkileikkaustutkimuksia.
Joskus vuosikymmeniä sitten alkoholin käyttö oli pienemmän porukan touhua. Esim omassa suvussa oli paljon naisia (ennen sotia syntyneitä), eikä kukaan käyttänyt alkoholia. Se oli viinapiru. Alkoholi ei ollut ruokajuoma niin yleisesti. Juon itsekin ämpärikaupalla viiniä, joten kaikki tämmöinen kohtuukulutus ja muu hienostelu nostaa kulutusta.
Ajat ovat muuttuneet 70 ja 80 luvuilla oli ihan normaalia että tehtailla ja raksoilla oltiin enemmän tai vähemmän päissään töissä.
Itse kiertelin raksoilla 90luvulla ja 2000luvun alussa ja silloin alkoi viimeisetkin työmaajuopot kadota, tosin vielä 2010 piti eräälle työmaalle mennä aina viinakaupan kautta, työnjohto ryyppäsi mestarin kopilla aina.
Paikallisessa metallipajassa oli ihan normaalia että osa koneistajista oli hieman maistissa ja ruokatauolla pelasivat korttia ja joivat viinaa 2000luvun alussa vielä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli miehiä ja rauta oli rautaa,katsokaa itseänne nykyään ns miehet,tukka nutturalla ja pinkit yllä ja nintendo kainalossa,,siinä sitä sotamies ainesta.
Ehkä näin, mutta ne ei hakkaa vaimoa ja aja perhettä pakkasella hankeen ja sitten ammu rauhoittelemaan tulevia poliiseja.
Paljon joivat sotatraumoihin - 50 - 70 luvulla..
Vierailija kirjoitti:
Mun isäni oli duunari eikö ollut humalassa koskaan. Joka päivä joi ruuan kanssa pullon olutta (ykköstä), juhlissa ehkä pienen tilkan konjakkia kerran pari vuodessa
.Eipäs yleistetä.Toki oli maalareita ja muurareita joilla oli korkki löysällä mutta ei toki kaikki duunarit
Nykyään on muutenkin suhtautuminen alkoholiin muuttunut nuorempien sukupolvien myötä. Itse olen tehtaassa vuorotyössä enkä voisi kuvitellakaan meneväni kännissä töihin. Terveet elämäntavat auttavat jaksamaan paljon paremmin, tässä myös työterveyshuollon kehittyminen on ollut suuressa roolissa kun ihmiset ovat saaneet paremmin tietoa terveyteen ja alkoholin riskeihin liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Taas tyypillinen aloitus, jossa joku tulee kertomaan, miten ennen oli, koska on kuunnellut lauluja tuolta ajalta. Ja jengi uskoo.
Ainakin tästä löytyy artikkeli Suomen alkoholin kulutuksesta: https://www.duodecimlehti.fi/duo10667
Jos ajatellaan, että alkoholin kulutus on koko ajan kasvanut (huippu vasta 2000- luvun puolella - siitä ollaan tultu alaspäin), niin kertokaapa nyt, miten ennen oltiin aina humalassa, mutta alkoholia kului vähemmän?
Suomessa on aina romantisoitu juomista, valitettavasti. Suomessa on aina ollut alkoholisteja. Suomalainen juomatapa on ollut humalahakuinen - eli kerralla paljon - MUTTA ei jokapäivä (paitsi ne alkoholistit).
Toki suhtautuminen juomiseen on vaihdellut. On varmasti ollut työpaikkoja, joissa juomista on katseltu läpi sormien ja aloja, joilla on juotu. Mutta ei ne rappioromatiikkaa ilmentävät laulut ole sosiologisia poikkileikkaustutkimuksia.
Mä komppaan tota romantisointia, ja olen sitä mieltä, että muistot kultaa. Muistellaan sitä kun Hakkarainen telakalla sammui putken sisään ja ehdittiin hitsata linjaan, ennen kuin heräsi. Ennen juominen oli kertaluonteista ja juotiin paljon juurikin palkkapäivinä. Nyt elintason nousun takia juominen on jokapäiväistynyt, mutta määrät pienentyneet. Menemme siis kovaa vauhtia kohden etelä-eurooppalaista alkoholismia, jossa pullo viiniä päivässä ei ole ongelma.
Toisaalta silloin juopot oli töissä, jos aikoi juoda, nyt ne on kotona, eikä kukaan palkkaakaan, jos vaan tietää. Työttömyyskorvaukset ja tuet riittää pitämään sen verran halvemmissa viinoissa, kun ennen täystyö. Toisaalta ajat on muuttuneet myös. Humalahakuinen juominen kuului "mies"kulttuuriin. Kalareissupoikien kanssa oli pelkkää ryyppämistä ja kalat haettiin tulomatkalla hallista, nykyään jos pääsee kalareissulle vaimon valvovien silmien alta, niin mennään tasan kalaan. Kapakkaan pääsee helpommin. Samoin metsästys oli vielä 60 luvulla aika villiäkin touhua, ei enää moneen kymmeneen vuoteen. kaatoryyppy on maksimi alkoholin käyttö metsässä ja aseiden kanssa, siis joku vajaa puolikas ravintola-annos. Toisaalta juominen ei ole enää niin sukupuolittunutta kuin ennen. Naiset hoitaa oman osansa paljon paremmin nykyään.
Ajat muuttuu.
Onko osa siirtynyt huumeisiin, luulisin että on aika paljon töitä, joita ei ihan selvinpäin, täysjärkinen kestäisi ainakaan pitempään. Itselläni kokemusta aika vähän työelämästä ja suoraan sanottuna sekin kokemus on ihan paskaa ollut ja on.
Vierailija kirjoitti:
Mun isäni oli duunari eikö ollut humalassa koskaan. Joka päivä joi ruuan kanssa pullon olutta (ykköstä), juhlissa ehkä pienen tilkan konjakkia kerran pari vuodessa
.Eipäs yleistetä.Toki oli maalareita ja muurareita joilla oli korkki löysällä mutta ei toki kaikki duunarit
No syyttä sä noita maalareita ja muurareitakaan yleistät. Ei se ollut ammatista kiinni jos joku joi. Kyllä siellä ylemmässä portaassakin varmasti jotain nautittiin, mutta harvassa oli noin ylipäätään. Uskon että juomiset jäivät vapaa-ajoille.
Ja kun ap kirjoittaa että: "aina kaikissa biiseissä ja elokuvissa viitataan tuohon", niin aika heikoissa kantimissa on perusteet väittää mitään.
Heh, eiköhän enemmänkin jatkuvassa jurrissa ole olleet ne isokenkäiset, esimiehet ja johtajat.
Alkoholismiin altistava geeni ja usein karsea lapsuus, yhdistettynä aiemmin mainittuun tunnelukkoasiaan, mitään tunteita ei saanut näyttää. Työpäivät pitkiä ja fyysisesti raskaita.
Oma isä oli duunari, myöhemmin yrittäjä. Ei juuri ryypännyt kunnon kännejä viikolla, mutta perjantai- ja lauantai-illat kovassa humalassa aina, ja sunnuntaina piti aamulla toki korjata. Töitä tehtiin kyllä lauantaisin ja sunnuntaisinkin, eihän ne pienyrittäjillä rajoitu arkipäiviin. Varmasti ajeli pikkupäissään noina aamuina 80- ja 90-luvullakin vielä. Hyväsydäminen mies, ongelmasta huolimatta minulla oli turvallinen lapsuus ja onnistui perintöäkin työllään kartuttamaan, ennen kuin menehtyi alkoholista johtumattomaan syöpään.
Vierailija kirjoitti:
Heh, eiköhän enemmänkin jatkuvassa jurrissa ole olleet ne isokenkäiset, esimiehet ja johtajat.
Kosteat, pitkät edustuslounaat eivät olleet harvinaisia eli keskellä päivää ryypättiin.
Alkoholi oli halpaa ja sen avulla jaksoi paremmin tylsää työtä. Kyllä nykyäänkin tylsä työ menee nopeammin pienessä hiprakassa, mutta pitää olla melko hyvä palkka, että on varaa käyttää yhtään isompia määriä alkoholia.
Jep, 80- luvulla oli ryyppyremmejä.
70- luvulla olivat olleet työmiehiä, 80- luvulla enää surkeita densoja, 90- luvulla kuolleita.