Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä tyttöjen välistä draamaa. Apua?
13.04.2021 |
Tuntuu, että olen täysin kykenemätön kasvattamaan tyttölasta (tai mitään lasta). 9-vuotiailla on milloin mitäkin draamaa porukassa, ja näistä pitäisi jotenkin pysyä kärryillä. Pari kertaa on käynyt niin, että jonkun kaverin äiti on ottanut yhteyttä ja onkin selvinnyt jokin asia, mikä on heidän mielestään ollut vakavampi ja vaatinut puuttumista.
Minusta tuntuu, etten tajua näistä asioista mitään. En osaa antaa mitään neuvoja tai opastaa kaverisuhteissa, koska useimmiten en edes tajua että jossain on jokin ongelma. Omalta lapselta jos kyselen niin hän yleensä sanoo, että kaikki on ok. Ja samaan aikaan muiden kodeissa kaverit saattavat jopa itkeä, kun on tullut sanottua jotain hölmöä. O_o
Mainittakoon, että asetelma ei ole se, että joku olisi kiusaaja. Kaikki ovat kavereita keskenään, mutta välillä vaan tulee jotain vääriä äänenpainoja tai joku kokee jääneensä ulkopuoliseksi. Tämä on varmaan ihan normaalia. Mutta mulla on usein sellainen olo, kun puhun jonkun kaverin äidin kanssa, etten edes tajua mistä puhutaan.
Ei varmaan yllätä etten itse ole koskaan ollut sosiaalinen tai seurallinen tapaus. Ehkä en osaa lukea tilanteita tai edes huomaa, että jostain asiasta voisi loukkaantua. Mä vaan jatkan eteenpäin. Kavereiden äidit vaikuttavat aina olevan kartalla ja tekevät ties mitä syväanalyysejä lasten välisestä dynamiikasta. Tällainen draama ei ole koskaan ollut osa omaa elämääni (varmaan siksi kun ei koskaan ole ollut mitään tyttöporukkaa?), ja olo on ihan kädetön. Taannun lähinnä kuuntelijaksi, kun muut kertovat miten asiat ovat. Mulla on varmaan joku sosiaalisten tilanteiden sokeus.
Vertaistukea? En kai voi olla ainoa äiti, joka on ihan kujalla? Jotain fiksua pitäisi osata sanoa ja toimia oikein, ja opastaa tietysti lastakin. Alkaa vaikuttaa siltä, että kasvatan lapsesta samanlaista kuin itsestäni, koska ei hänkään tunnu kärsivän mistään draamasta tai edes huomaavan sitä. Tai sitten en vaan osaa kysellä ja auttaa häntä?
Kommentit (13)
Oletko kenties assi? Onko lapsesi saanut koulusta tukea vuorovaikutustaitoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ne muut vain hössöttävät turhasta.
No jos kasvatat hänestä samanlaisen kuin itsestäsi, se on hyvä. Parempi, ettei opi tuota draamaa.
Tuskin kasvatat lasta samanlaiseksi, vaan lapsi nyt vaan sattuu olemaan samanlainen koska jaatte samat geenit. Jos lapsi ei nää asioissa mitään ongelmia eikä lapsi itse kiusaa, niin turha kai tuollaisista on välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yhden tytön kasvattanut ja ikinä ei ollut mitään draamaa. En ymmärrä mistä aloittaja puhuu. Tytölläni on edelleen läheinen suhde kouluaikaisiin ystäviinsä.
En ymmärrä yhtään, mistä ap puhuu ja minulla on saman ikäinen tytär.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jestas tuo on sairasta. Poikani hyvä kaveri oli tyttö ja juuri tuossa iässä alkoi ihan pimeä meininki.
Vierailija kirjoitti:
Ne hysteeriset mammat eivät osaa kasvattaa omia lapsiaan ja tartuttavat sekoilunsa heihinkin. Sinussa ja lapsessasi ei ole mitään vikaa.
Koita etsiä täysijärkisiä perheitä kaveriksi.
Niin en tiedä. Kaverit ovat kyllä mukavia ja äiditkin fiksuja ja kivoja. Enemmän tuntuu, että on vika on minussa, kun en tunnista ongelmatilanteita saati osaa puuttua niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
draamaa on kaikenlaista..
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kasvatat lasta samanlaiseksi, vaan lapsi nyt vaan sattuu olemaan samanlainen koska jaatte samat geenit. Jos lapsi ei nää asioissa mitään ongelmia eikä lapsi itse kiusaa, niin turha kai tuollaisista on välittää.
Totta tämäkin. Pakko vaan reagoida jotenkin, kun tulee viestejä muilta vanhemmilta ja kerran opettajaltakin, kun koulussa oli ollut jotain säätöä. Oma lapsi on ennemminkin välinpitämätön ja tulee kyllä kaikkien kanssa toimeen, minun käsittääkseni. Eikä lapsi itse tosiaan näe ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki reagoi tai tulkitse niin herkästi. Millainen temperamentti lapsellasi on? Rauhallinen ihminen ei välttämättä huomaa jos toisilla jo keittää tai mieli pahoittuu - elleivät toiset kerro siitä. Jos lapsesi kuitenkin on empaattinen ja tajuaa kun Miisa kertoo hänelle mielensä pahoittuneen jostain, en olisi huolissani. Näin nuorilla lapsilla kaikki vielä kehittyy. Eikä kukaan toisten tunteita pysty sanattomasti lukemaan aina kovinkaan helposti, tietysti jos Miisa pärähtää itkemään niin sen tajuaa että jokin on vialla.
Oliko tästä apua vai oletteko eri mieltä muut?
Ne hysteeriset mammat eivät osaa kasvattaa omia lapsiaan ja tartuttavat sekoilunsa heihinkin. Sinussa ja lapsessasi ei ole mitään vikaa.
Koita etsiä täysijärkisiä perheitä kaveriksi.