Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Älä nyt vaan tee mitään tyhmää" --> Ei tehdä mitään ja elämä menee ohi
13.04.2021 |
Tämä on tosi nopeasti muotoiltu ja varmaan typerän stereotyyppinen aloitus, mutta minulla on yhä useammin sellainen tunne, että tapaan ihmisiä, joiden elämä virtaa ohi kuin vesi hanasta viemäriin, kunnes hana alkaa sulkeutua.
Viekö nuorten ja nuorten aikuisten huippuunsa viritetty varovaisuus ja järkevyys heiltä elämän?
Älä hae opiskelemaan jos et ole varma että ensikertalaiskiintiö ei mene/Ole realistinen
--> Ei mitään koulutusta/Epäkiinnostavaan työhön johtava koulutus
Varo että et saa pakkeja
--> Ei uskalla lähestyä ketään parisuhdemielessä
Älä tee mitään hullua, muuta vain sellaiseen paikkaan josta pääsee tarvittaessa eroon
--> Ruma ja halpa yksiö rumalla alueella on ainoa vaihtoehto
Älä nolaa itseäsi, älä ole suuna päänä, älä puhu jos ei kysytä
--> Älä tee mitään oma-aloitteisesti
Älä tupakoi, älä juota, älä sekoile
--> Omasta persoonasta jää ovia avaamatta
Älä ota riskejä
--> Yritystoiminta, hullu hauskanpito ja kaikki turha on poissa laskuista
Varo vahinkolapsia
--> Varo lasten saamista muutenkin alusta loppuun
Tuolla reseptillä saa aikaan juuri sen, että jokainen istuu omassa rumassa yksiössään 20-vuotiaasta 80-vuotiaaksi ja selailee puhelinta sängyn päällä aamusta iltaan, ja vain odottaa että jotain tapahtuisi. Mutta mitään ei tapahdu.
Minusta tuntuu juuri nyt, että vaikka vanha moraalikoodisto oli voimissaan joskus sata vuotta sitten (ei lapsia ennen kirkonkelloja, turhuus on syntiä, pitää hävetä jos ei ole työtä), niin sitä noudatetaan jopa orjallisemmin tänä päivänä. Kyllä silloin ennen aikaan sitten lopulta syntyi au-lapsia ja puolisoa vaihdettiin, ja ennen kaikkea elettiin joka päivä.
Miksi nykyiset nuoret aikuiset eivät salli itselleen riskejä ja virheitä, ja sieltä takaa löytyvää omaa elämää?
Kommentit (53)
Orwellilainen maailma ei ole spontaani vaan kurinalainen ntsikupla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Orwellilaisessa maailmassa on oikeita sanoja ja tunteita ja vääriä tunteita. Pitää olla hallinnassa ja hillinnässä ja ruodussa ja nähtävänä kaikille koko ajan.
Minä pidin neljä välivuotta joiden aikana en saanut edes töitä, koska pelkäsin väärää alavalintaa niin hirveästi. En uskaltanut juoda ennen kuin 23-vuotiaana koska pelkäsin nolaavani itseni jollain tapaa. En ole mennyt samasta syystä festareille, en teininä tehnyt aloitteita kenenkään suuntaan ja neitsyt olin yli 20-vuotiaaksi koska eihän sitä nyt kelle tahansa voi menettää.
En ole tehnyt koskaan mitään ikimuistoista ja nyt kolmeakymppiä lähestyessä alkaa lievästi sanottuna vituttaa. Hukkaan meni koko elämä, koska kuuntelin muiden neuvoja ja mielipiteitä.
En ole kuullut, että tuollaisia sääntöjä toitotettaisiin. Enemmänkin päinvastoin, eli kannustetaan että kun vain yrittää, voi tulla vaikka miksi. Ylioptimistisena sitten lähdetään soitellen sotaan ja kun tulee se ensimmäinen pettymys, siinä vaiheessa käännytään tuohon negatiiviseen ajatteluun, ettei kannata kokeilla mitään kun kuitenkin tulee vain paha mieli.
Jaa, no minä olen tehnyt sitä ja tätä eikä se kyllä itseäni ole hyvään jamaan saanut. Enemmän kadun niitä tekoja kuin tekemättä jättämisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pidin neljä välivuotta joiden aikana en saanut edes töitä, koska pelkäsin väärää alavalintaa niin hirveästi. En uskaltanut juoda ennen kuin 23-vuotiaana koska pelkäsin nolaavani itseni jollain tapaa. En ole mennyt samasta syystä festareille, en teininä tehnyt aloitteita kenenkään suuntaan ja neitsyt olin yli 20-vuotiaaksi koska eihän sitä nyt kelle tahansa voi menettää.
En ole tehnyt koskaan mitään ikimuistoista ja nyt kolmeakymppiä lähestyessä alkaa lievästi sanottuna vituttaa. Hukkaan meni koko elämä, koska kuuntelin muiden neuvoja ja mielipiteitä.
Ja miksi siis tein näin? En halunnut olla epäonnistuja. Sitähän minä nyt olen, kun elän elämää josta en nauti.
Haudassa ei ole eroa paljon nähneellä ja tehneellä ja sellaisella, joka eli ja oli vain. Mitään mitalia ei ole luvassa kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ideaali olisi opiskella jotain hyödyllistä,mistä saisi rahaa melko varmasti tyydyttävän määrän, ja sitten kannattaisi löytää sopiva kumppani josta toivoo että hän pysyy rinnalla, ja että itse jaksaa sitoutua samaan ihmiseen. Nämä ei aina onnistu vaikka kovasti parhaansa yrittäisikin ja joskus sattuu myös inhimillisiä virheitä. Mutta kyllä sitä voi yrittää valinnoilla maksimoida, että saisi hyvän elämän.
En ole muuta tehnytkään, kuin tyhmää. Hyppinyt tyhjän päälle ja ottanut riskejä.
Helvetin hauskaa on ainakin ollut. Ei jää surkuteltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko suomalaisia kommentteja. Olen yrittäjä, asun ulkomailla ja elämä on muuten ihanaa. Olen elänyt elämäni niinkuin olen halunnut eikä tarvitse vinkua jälkikäteen.
Näen elämän ketjuna päätöksiä. Jokaisen päätöksen joutuu tekemään tavallaan sokkona, ei tiedä mitä sen takana odottaa. Kuitenkin jokainen tehty päätös avaa uusia ovia ja sulkee toisia. Mitä useampia päätöksiä takana, sitä enemmän elämä on omaa ja itse valittua.
Minusta myös päätökset ketjuttuvat. Kun on päättänyt asuinpaikan, on helpompi päättää työ. Ja sitten on helpompi tunnistaa, millainen henkilö sopisi puolisoksi. Tai jos päättää ensin harrastuksen ja valitsee siihen sopivan työn, asuinpaikka ja/tai puoliso loksahtavat sitten noihin.
Jos ei päätä mitään, ei ole mitään mihin tarttua. Ei voi ottaa edes lemmikkiä, koska sehän olisi päätös monestakin asiasta. Parisuhdemielessä tekemättömät päätökset ovat vaikeita. Välitilassa roikkuminen ei houkuttele. Jos pitää kaikki vaihtoehdot avoimina, ei välttämättä saa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näen elämän ketjuna päätöksiä. Jokaisen päätöksen joutuu tekemään tavallaan sokkona, ei tiedä mitä sen takana odottaa. Kuitenkin jokainen tehty päätös avaa uusia ovia ja sulkee toisia. Mitä useampia päätöksiä takana, sitä enemmän elämä on omaa ja itse valittua.
Minusta myös päätökset ketjuttuvat. Kun on päättänyt asuinpaikan, on helpompi päättää työ. Ja sitten on helpompi tunnistaa, millainen henkilö sopisi puolisoksi. Tai jos päättää ensin harrastuksen ja valitsee siihen sopivan työn, asuinpaikka ja/tai puoliso loksahtavat sitten noihin.
Jos ei päätä mitään, ei ole mitään mihin tarttua. Ei voi ottaa edes lemmikkiä, koska sehän olisi päätös monestakin asiasta. Parisuhdemielessä tekemättömät päätökset ovat vaikeita. Välitilassa roikkuminen ei houkuttele. Jos pitää kaikki vaihtoehdot avoimina, ei välttämättä saa mitään.
Mutta sä luulet että päätät itse. Takana sinunkin päätöksissä on monesti osin isäsi ja äitisi, sosiaalinen paine ja ajan vallitseva henki. Sitten taas kaikilla ihmisillä ei ole yhtä paljon päätösvaltaa, vaan tavallaan on enemmän elämän heiteltävänä. Esimerkiksi jos älynlahjat on heikot plus joku sairaus, mahdollisia ammatteja on muutama ja niistä sitten toivoo, että onnistuu. Muuten ei ole rahaa mihinkään. Tai jos on erityisen ruma ihminen, niin voi lähinnä valita että haluaako elää yksin vai ns. tyytyä johonkuhun. Toki normaali, normaaliälyinen ihminen tavallisesti elää noin, että ovia avautuu ja sitten taas sulkeutuu. On helppo luottaa, että hyviä ovia tulee uusia.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ideaali olisi opiskella jotain hyödyllistä,mistä saisi rahaa melko varmasti tyydyttävän määrän, ja sitten kannattaisi löytää sopiva kumppani josta toivoo että hän pysyy rinnalla, ja että itse jaksaa sitoutua samaan ihmiseen. Nämä ei aina onnistu vaikka kovasti parhaansa yrittäisikin ja joskus sattuu myös inhimillisiä virheitä. Mutta kyllä sitä voi yrittää valinnoilla maksimoida, että saisi hyvän elämän.
Aivan. Nykyinen käsitys ideaalista elämänmenosta on juuri tuollainen: lukion jälkeen mietitään järjellä, mikä olisi tuottavin ja työllistävin ammatti omilla lahjoilla. Sitten opintoihin, josta nopeasti verkostautuen ulos ja dynaamiseen, mielenkiintoiseen työelämään. Siinä vaiheessa on hyvä hetki hankkia omistusasunto opintojen aikana tavatun puolison kanssa, ja muutaman vuoden päästä lapset. Harrastetaan mukavia mutta tyyriitä harrastuksia ja ollaan lopulta aktiivisia eläkeläisiä.
Silti näen hirveän paljon tätä: Koulussa hyvin pärjännyt ja hyvätapainen nuori ei keksi, mikä hänestä voisi tulla isona. Hän kokeilee hommia sieltä ja täältä, ja käy valmennuskursseja sieltä tai täältä. Iän karttuessa alkaa tulla vaikeammaksi saada varsinaisia oikeita pätkätöitä, ja jonain keväänä haetaan ja päästään työvoimatoiston painostuksesta johonkin opinahjoon. Opinnot etenevät jotenkuten, mutta valmistuminen ei vain onnistu - tai sitten oppilaitosten ovet eivät edes aukene. Ei-niin-nuori aikuinen miettii kuumeisesti, että mikä hän voisi olla ja mitä tehdä, mutta vastaus tuntuu olevan vielä kauempana kuin nuorena lukiolaisena. Ja näin pitkän miettimisen jälkeen sen vastauksen pitäisi olla jo TOSI hyvä, että se kompensoisi kaiken tämän ajan.
Mietin vain, että koska olisi oikea hetki päättää vain jotain, ja liikkua eteenpäin? Jos sitä oikeaa työuraa ei koskaan löydykään, niin silloin pääsisi etsimään edes sitä oikeaa harrastusta (joka yleensä vähän rahaa vie kuitenkin) ja oikeaa asuinpaikkaa. Ja sitten on ehkä mahdollista että tulisi vastaan joku elämänkumppanikin.
Siis tunnen ihmisiä, jotka ovat haaveilleet koirasta 10 vuotta, mutta koiraa ei ole otettu koska se vaatisi perehtymistä ja sitoutumista, eikä tiedä miten elämässä käy. Tuohan on juuri nykymaailman peräänkuuluttamaa vastuullisuutta, en kiistä sitä missään nimessä. Mutta kun ajattelen että joku on istunut 10 vuotta yksin yksiössä katsomalla youtubevideoita koirista kun olisi voinut elää OMAA elämäänsä oman koiran kanssa (joka olisi jo vanhus) niin ahdistaa jopa. Meillä kuitenkin jokaisella on vain nämä 40-50 parasta vuosikymmentä elämässä tehdä kaikki se mitä elämältä halutaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä Suomessa on kuin istuisi jättimäisessä muurahaispesässä, me kaikki istutaan samassa pesässä.
Kannattaa olla mahdollisimman hiljaa, rauhassa paikallaan, jottei muurahaiset hermostu ja ala purra. Mitä paremmin pysyt paikallasi sitä kivuttomampi elämä.
Jos joku toinen ihminen liikahtelee levottomasti niin sille pitää tietysti huutaa tosi rumasti koska herran tähden sentään, sen yhden liikahtelijatolvanan takia muurahaiset saattaa purra muitakin ihmisiä.
--
Paras elämä Suomessa on niillä jotka oppii istuksimaan tosi lokoisasti, rentoutuu, unohtaa kaikki huolet, unohtaa jopa sen että istuksii muurahaispesässä.
Mutta jos ihan oikeasti tahtoo elää ja tehdä asioita niin pitää häipyä kauas koko muurahaispesästä.
Vauvapalstalta on opittu, että elämä on valintoja, mitäs läksit. Mieluummin älä tee mitään kuin että nolaat itsesi valitsemalla tai tekemällä väärin. Ihmiset kommentoi nettiin niin raadollisesti toisista, että se vaikuttaa väkisinkin siihen miten luullaan muiden ajattelevan ja paheksuvan lähes kaikkea. Elämä on myrkytetty netissä.
Minusta taas tuntuu, että minun halutaan tavoittelevan juuri noita ap:n luettelemia tyhmiä asioita. Tässä oma versioni:
Yritän hakea korkeakouluihin, joihin minun on mahdollista päästä, enkä luota pääseväni sisään todistusvalinnalla
--> Muiden kommentti: Kyllä pitää valita työ josta tykkää ja jossa on hyvä palkka!
En halua käydä treffeillä tms, koska en usko elämässäni olevan sijaa vakituiselle parisuhteelle
--> Muiden kommentti: Olisit onnellisempi jos et olisi niin ehdoton ja uskoisit itseesi, on ihanaa olla rakastunut!
Suunnittelen vakavasti vakituisen kodin hankintaa maalta, koska haluan elää yksinkertiaista ja maanläheistä elämää kaukana melusta
--> Muiden kommentti: Mahdatko ymmärtää mitä keikkea maalla asumiseen liittyy, oletko oikeasti valmis tekemään työtä?
En puhu ellei minulla ole oikeasti tärkeää sanottavaa, koska jatkuva höpötys on rasittavaa, ja olen huono pääsemään yli häpeästä, joka seuraa aina kun möläytän jotain tyhmää
--> Muiden kommentti: Puhuisit enemmän, oletko masentunut kun olet niin hiljaa?
Älä tupakoi, älä juota, älä sekoile
--> Omasta persoonasta jää ovia avaamatta
(Tätä neuvoa noudatan ihan mielelläni. Aika surulliselta kuulostaa, että joku kokee tarvitsevansa päihteitä oppiakseen tuntemaan oman itsensä. Haiskahtaa itsepetokselta tai päihdeongelmalta, kestän itseäni ihan selvänäkin.)
En ole kiinnostunut yrittäjyydestä, joten en aio yrittää yrittää. En pidä "hulluttelusta", juhlimisesta tms., joten en sellaista harjoita. Minulla on muita harrastuksia joista pidän, ja minulla on paljon ystäviä, joita tapaan usein rauhallisten puuhien, kuten veneilyn, grillaamisen ja muun ulkoilun merkeissä.
--> Muiden kommentti: KAIKKIEN pitää pian pärjätä myös yrittäjinä, se on tulevaisuutta! Sinulta jää nuoruus elämättä jos et nyt pidä hauskaa!
En halua lapsia monestakaan syystä, mm. siksi etten ole niistä koskaan pitänyt ja oma kokemukseni perheistä ei ole paras mahdollinen.
--> Muiden kommentti: Vielä se mieli ehtii muuttua! Älä vielä noin nuorena tee mitään lapsettomuuslupauksia, perhe ja suku jo odottaa että tuot poikaystävän (= potentiaalisen isäehdokkaan) näytille!
En ole ihmisten kanssa eri mietä mistään vänkäämisen ilosta, mutta olisi ihan kiva joskus saada jotain tukeakin omille suunnitelmille, tai edes pelkkä hiljainen hyväksyntä. Kyllä minä tiedän olevani tylsä ja hidas ihminen, mutta ei kai se ole muilta pois?
Vierailija kirjoitti:
Minä pidin neljä välivuotta joiden aikana en saanut edes töitä, koska pelkäsin väärää alavalintaa niin hirveästi. En uskaltanut juoda ennen kuin 23-vuotiaana koska pelkäsin nolaavani itseni jollain tapaa. En ole mennyt samasta syystä festareille, en teininä tehnyt aloitteita kenenkään suuntaan ja neitsyt olin yli 20-vuotiaaksi koska eihän sitä nyt kelle tahansa voi menettää.
En ole tehnyt koskaan mitään ikimuistoista ja nyt kolmeakymppiä lähestyessä alkaa lievästi sanottuna vituttaa. Hukkaan meni koko elämä, koska kuuntelin muiden neuvoja ja mielipiteitä.
Onneksi tajusit tämän jo näin varhaisessa vaiheessa. Osa ei tajua koskaan! Sulla on todennäköisyyksien valossa vielä paljon elämää edessä, joten voit aloittaa elämisen nyt.
Ai omasta persoonasta jää ovia avaamatta, jos ei juo ja sekoile?
Sinä et ainakaan jättänyt pois mahdollisuutta olla tyhmä.
Alue: Aihe vapaa
Koska Sanna on ihanne, hajuton, mauton, väritön, vain järki