Milloin tajusit että juuri tämän henkilön kanssa haluat yhteisen tulevaisuuden?

Huomasin sen ennen seurustelua tai tapailua. Olimme samassa koulussa ja tutustuneet siellä, hän oli jäänyt positiivisella tavalla mieleen ja huomasin poikkeuksellisen paljon ikävöiväni häntä. Eräällä viikolla sitten tapahtui hassuja sattumuksia (vähän vaarallisiakin) ja nauraa räkätettiin vatsat kippurassa enkä ole varmaan koskaan ollut niin jotenkin elossa. Siitä minä tiesin, että tämän miehen haluan.

Varmaan silloin kun oltiin seurusteltu puolisen vuotta ja lähdin viikon laskettelureissulle. Yhtenä päivänä istuin rinneravintolassa oluella, kun mieheltä tuli viesti että on niin ikävä että häntä itkettää, ja hän itkee vain harvoin. Se on jäänyt vahvasti mieleen. Ajattelin että tämä juttu saattaa jopa kestääkin.

7 vuotta nyt takana yhteiseloa, avoliittoa 2.5 v. :)

Kun olimme seurustelleet kolmisen kuukautta, ja tänä aikana nähty joitain kertoja viikossa, mutta korkeintaan yhden yön verran. Sitten lähdimme viikonlopuksi Tallinnaan. Ekaa kertaa vähän pidempi aika yhdessä. Muistan takaisintulolaivassa tajunneeni asian.

Ensitapaamisella tuli sellainen tunne, että tässä on minun miespuolinen vastineeni. Voin sanoa tämän 100% varmuudella koska kyseinen lausahdus löytyy päiväkirjastani. En tosin tiedä mikä narsisti olen kerran viehätyn miehestä, joka todellakin on luonteeltaan kuin kopio minusta. Aika ex tempore ollaan esimerkiksi muutettu yhteen, vaihdettu paikkakuntaa, ostettu auto ja niin pois päin. Lapsista ollaan puhuttu, niihinkin on vähän "tulee jos on tullakseen" -suhtautuminen.

Ja ihan aikuisia siis ollaan. Puhutaan asioista avoimesti mutta ei ole tarvinnut vääntää juuri mistään, koska haaveet ja isommat mielipiteet menevät aika yksiin.

Oltiin tunnettu 2vkoa kun mies kääntyi minua kohti ruuanlaiton lomassa ja sanoi että haluaisi sitten jäädä kotiin lasten kanssa. :)

Olisikohan siinä mennyt pari tuntia, kun huomasin, että tuossa se nyt on. Puolitoista viikkoa ja muutettiin saman katon alle. Vuosi niin mentiin naimisiin. Ikää molemmilla tuolloin vähän päälle viisikymmentä.

Kunpa saisin kokea jotain tällaista 😊

Oltiin seurusteltu 3-4kk. Olin juuri ollut 3 viikon reissulla Balilla. Kun tulin takaisin sieltä niin tiesin, että tässä se on. Muutimme yhteen suurin piirtein ensimmäisenä iltana eli olimme jo olleet melkein 24/7 yhdessä jonkin aikaa. Sitten lähdin sinne reissulle ja mies tuli hakemaan minut lentokentältä kun tulin takaisin. Jotenkin siinä sitten vain tiesi, kun olin vähän pitemmän ajan ollut pois, ja vatsa kääntyi ympäri siellä lentokentällä kun näin miehen.

Ei tuota koskaan tapahtunut. Sitä vaan seukattiin, muutettiin yhteen, ostettiin talo, mentiin naimisiin, hankittiin 3lasta. Kun ei nyt isommin ollut syytä erota missään vaiheessa. Nyt nelikymppisenä mietin, että mitä hittoa. Miks mä tän valitsin. Eihän me edes sovita yhteen.

Mulla ei mennyt "kuin" viisi vuotta tajuta. Oltiin työkavereita ja jaettiin sama työhuone. Meistä tuli ihan älyttömän läheisiä ja vietettiin myös vapaa-aikaa yhdessä. Koskaan meidän välillä ei ollut mitään romanttista, mutta henkistä yhteyttä sitäkin enemmän. Kun sitten päädyin vaihtamaan työpaikkaa, irtisanoutumishetkellä tajusin, etten ole valmis elämään elämääni ilman tuota työkaveriani.

Onneksi työkaveri oli tehnyt saman havainnon ja päädyimme yhteen. Tätä edelsi kuitenkin hyvin hämmentävä pari kuukautta missä aloimme muuttamaan ystävyyttämme parisuhteeksi. Tiedättekö, sellaista hämmentävää romantiikkaa (+ loistavaa seksiä) ja silti koko ajan jyskyttää se ajatus, että mitä me ollaan tekemässä?

Nyt ollaan sitten oltu tässä muodossa yhdessä viisi vuotta.

Oltiin treffeillä ja kundin auto ei lähtenyt käyntiin. Niinpä hän otti ja työnsi sen käyntiin. Tämän voimanäytöksen jälkeen olin myyty:)

Ensitapaamisella huomasin, että hän on huolehtiva ja muutenkin kaikin puolin juuri sellainen mies, jota etsin. Muutamien viikkojen tutustumisen jälkeen kerroimme molemmat olevamme etsimässä loppuelämän parisuhdetta ja molemmat kokivat sen nyt löytäneensä.

Yhteiseen asuntoon päätimme muuttaa noin neljän vuoden seurustelun jälkeen. Jos olisimme asuneet lähempänä toisiamme, niin avoliitto ei olisi ollut ehkä ylipäänsä vaihtoehto, mutta etäisyyden takia oli pakko tehdä päätös. Pelkät viikonloput ja lomat yhdessä eivät tuntuneet riittäviltä.

Tapasimme opiskeluun liittyvässä harjoittelussa. Olimme täysin eri puolilta Suomea, mutta osuimme samalle paikkakunnalle kesäksi. Työnantajan puolelta oli majoitus ja me harjoittelijaporukka vietettiin myös vapaa-aika yhdessä koska kaikki olimme vieraalla paikkakunnalla. Yksi tyyppi sitten alkoi ehfotella lähempää tuttavuutta ja ajattelin että ok homma loppuu syksyllä kun lähdetään taas erisuuntiin. Kummasti tämä kaveri vaan alkoi ilmestyä reilun 400 kmn päästä viikonlopuksi luokseni ja niinpä mentiin pikavauhtia kihloihin ja naimisiin. Mies valmistui ja muutti luokseni. Yhdessä ollaan oltu 35 vuotta.

Huomasin ensitapaamisella, alle minuutissa. Ei perustunut puheeseen tai tekoon, vaan ulkonäköön ja olemukseen: älykäs ja luonnollinen.

Twin flame. Synkronioita ja telepatiaa.

Ollaan oltu yhdessä 27 vuotta ja rehellisesti en osaa sanoa missä vaiheessa. Enemmän oli alkuhuumaa ja sitten tasaista parisuhdetta, jokunen pieni kriisi, mutta niiden yhteydessä sit vahvistui se, että ei tätä suhdetta halua hukata ja saatiin asiat setvittyä. 

Ei oikein missään vaiheessa olla oikeasti harkittu eroa, suutuspäissään on toki jopa väläytelty avioeroa jne. mutta viimeistään seuraavana päivänä siitä on sitten jatkettu ja sovittu.

Olis mahtavaa, jos olis joku klick -hetki, mutta ei ole. On sen sijaan pitkä avioliitto :) 

Ensisuudelmasta. Oltiin tunnettu jo jonkun aikaa ennen sitä ja sillä hetkellä tiesin, että tässä tämä nyt on.

Ihana kesä'96.

Lisää kokemuksia? 😊

Ei ollut paljon valinnanvaraa.

Olimme seurustelleen noin 8 kuukautta (ja asuneet yhdessä pari kuukautta) ja tulin kotiin muutaman päivän reissulta vanhempieni luota. Kun tulin sisään, huomasin tuoksusta että mies oli leiponut juuri tuoreita sämpylöitä ja koti oli siivottu. Mies tuli eteiseen, halasi hellästi ja johdatti saman tien makkariin. Silloin tajusin että tässä on niin täydellinen paketti että ei kannata enää muualle katsella.