Miten sairaalassa saa nukuttua? Toimenpide edessä.
Kertokaa jos olette joutuneet olemaan öitä sairaalassa. Miten osastoilla saa nukuttua? Monelta hiljaisuus? Kulkeeko lääkäreitä koko ajan öisin huoneessa? Entä aamut ja aamutoimet saako tehdä varmasti rauhassa?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne antaa Opamoxia ihan perushoitajatkin unettomuuteen. Peruslääke , jopa 2 tabl, jos hoksaa pyytää.
Keuhkoemboliapotilaana teholla pyysin hoitajalta sildenafiilia, jotta voisin unnuttaa iltaunnutukset. (Löysällä pelillä ei onnistu) Hoitsu konsultoi hotavaa lekuria. Siniset salmiakit oli annosteltu iltadosettiin.
Mieslääkäri asialla! Dänx!
Hyi
Hyi? Keneltähän tuokin oli pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinaista hiljaisuutta ei ole, mutta kyllä siellä aika rauhallista on. Lääkärit eivät kulje huoneissa öisin, hoitajat käyvät kyllä mutta osaavat liikkua potilaita herättämättä. Suurin ongelma itselläni on ollut jos huonekaveriksi sattuu kuorsaaja. Kannattaa ottaa korvatulpat mukaan.
Joo, kuorsaajat on pahimpia, siihen ei auta edes korvatulpat. Kärsimystä. Miksi Suomessa ei ole yksityishuoneita?
Vielä karmivampaa on pistää naiset ja miehet sekaisin huoneisiin. Minä nuorehkona naisena en halua että mitään miehiä on verhon toisella puolella kun alapääjuttuja hoidetaan. Ahdistavaa.
Mitä sellaisia alapääjuttuja nuorella naisella on, että pitää jäädä sairaalaan asumaan? Eikö niitä pysty päiväkäynneillä hoitamaan?
Kyllä sairaalassaolon kestää, jos sinne on syystä mennyt/joutunut. Olin kaksi viikkoa osastolla, jossa oli muuten ihan rauhallista, mutta yksi rouva kierteli huoneista toiseen ja höpötti hassuja. Kun ei muutakaan tekemistä ollut, nukuin aina kun sain unen päästä kiinni, olipa päivä tai yö. Tietysti eniten olisi nukuttanut juuri silloin, kun oli tulossa verikokeita tai ruokaa. Lääkäri kävi pari kertaa päivässä, hoitajat tietysti useammin. Paleli ihan älyttömästi, en ymmärrä miksi peiton virkaa toimitti kylpypyyhkeet.
Mutta nukuin kunnolla sitten päästyäni kotiin. Jos olisin joutunut siitä suoraan takaisin töihin ja etenkin, jos mulla olisi tarkka vuorokausirytmi, ei se olisi ollut helppoa. Nyt oli.
Mutta älä ennakkoon stressaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne antaa Opamoxia ihan perushoitajatkin unettomuuteen. Peruslääke , jopa 2 tabl, jos hoksaa pyytää.
Keuhkoemboliapotilaana teholla pyysin hoitajalta sildenafiilia, jotta voisin unnuttaa iltaunnutukset. (Löysällä pelillä ei onnistu) Hoitsu konsultoi hotavaa lekuria. Siniset salmiakit oli annosteltu iltadosettiin.
Mieslääkäri asialla! Dänx!
Hyi
Hyi? Keneltähän tuokin oli pois?
Siinä verhon toisella puolella puuhastelet, kun muutakin ihmisiä on huoneessa?🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinaista hiljaisuutta ei ole, mutta kyllä siellä aika rauhallista on. Lääkärit eivät kulje huoneissa öisin, hoitajat käyvät kyllä mutta osaavat liikkua potilaita herättämättä. Suurin ongelma itselläni on ollut jos huonekaveriksi sattuu kuorsaaja. Kannattaa ottaa korvatulpat mukaan.
Joo, kuorsaajat on pahimpia, siihen ei auta edes korvatulpat. Kärsimystä. Miksi Suomessa ei ole yksityishuoneita?
Vielä karmivampaa on pistää naiset ja miehet sekaisin huoneisiin. Minä nuorehkona naisena en halua että mitään miehiä on verhon toisella puolella kun alapääjuttuja hoidetaan. Ahdistavaa.
Mitä sellaisia alapääjuttuja nuorella naisella on, että pitää jäädä sairaalaan asumaan? Eikö niitä pysty päiväkäynneillä hoitamaan?
Sanoin nuorehko ja miten olis vaikka operaatiot. Kaikki alapääjutut eivät tarkoita gynegologisia vaivoja.
Vierailija kirjoitti:
Kilpparileikkauksen jälkeen piti jäädä yöksi seurantaan. Huoneessa kolme muuta, yksi oli asunut siinä varmaan kuukauden ja hänellä oli tarkat rutiinit. Sammutti jo yhdeksältä telkkarin ja valot, me muut vähän ihmeteltiin että ei vielä edes nukuta... Ja tämä daami nukahti samantien ja kuorsasi kuin hinaaja. Valvoin aamuneljään, lopulta taisi uni tulla. Aamulla hoitaja herätti väkisin aamulabroja varten. Ja huone oli tuhottoman kuuma kokoajan. Olin kuolemanväsynyt kun kotiin pääsin. Kauhulla odotan jos synnyttämään mennään joskus, onneksi välimatkaan veeoten voimme pyytää yksityishuoneen!! Terv. Huono nukkuja
Yksityishuoneen saa, jos niitä on vapaana. Itse sain yksityishuoneen, koska olin osastolla yötä keskenmenon takia. Olisi ollut kyllä todella julmaa joutua jakamaan huone tuoreiden äitien kanssa,
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne antaa Opamoxia ihan perushoitajatkin unettomuuteen. Peruslääke , jopa 2 tabl, jos hoksaa pyytää.
Keuhkoemboliapotilaana teholla pyysin hoitajalta sildenafiilia, jotta voisin unnuttaa iltaunnutukset. (Löysällä pelillä ei onnistu) Hoitsu konsultoi hotavaa lekuria. Siniset salmiakit oli annosteltu iltadosettiin.
Mieslääkäri asialla! Dänx!
Kerrankin edes hieman miesenergiaa! Tojivaa tattia on kivempi tumputtaa!
Monelta siel herätetään ja miten? Soiko semmoinen summeri kuin koulussa välkäl?[/quote]
===
Esimerkiksi näin: Laboratoriosta, huomenta. Ja sitten verinäyte.
Tai näin: aamulääkkeet, ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri tulee huoneeseen yöllä vain jos sinua elvytetään tms.. ja hoitajatkin vain jos pitää tippapulloa vaihtaa tms
Ei pidä paikkaansa. Hoitajat kiertävät säännöllisesti potilashuoneet tarkistaakseen, että kaikki on kunnossa. Tavallisesti noin 2h välein, mutta useamminkin, jos on tarvis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinaista hiljaisuutta ei ole, mutta kyllä siellä aika rauhallista on. Lääkärit eivät kulje huoneissa öisin, hoitajat käyvät kyllä mutta osaavat liikkua potilaita herättämättä. Suurin ongelma itselläni on ollut jos huonekaveriksi sattuu kuorsaaja. Kannattaa ottaa korvatulpat mukaan.
Joo, kuorsaajat on pahimpia, siihen ei auta edes korvatulpat. Kärsimystä. Miksi Suomessa ei ole yksityishuoneita?
Vielä karmivampaa on pistää naiset ja miehet sekaisin huoneisiin. Minä nuorehkona naisena en halua että mitään miehiä on verhon toisella puolella kun alapääjuttuja hoidetaan. Ahdistavaa.
Mitä sellaisia alapääjuttuja nuorella naisella on, että pitää jäädä sairaalaan asumaan? Eikö niitä pysty päiväkäynneillä hoitamaan?
Sanoin nuorehko ja miten olis vaikka operaatiot. Kaikki alapääjutut eivät tarkoita gynegologisia vaivoja.
No mitä sitten?
Pyydä unilääkettä ja verhot kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinaista hiljaisuutta ei ole, mutta kyllä siellä aika rauhallista on. Lääkärit eivät kulje huoneissa öisin, hoitajat käyvät kyllä mutta osaavat liikkua potilaita herättämättä. Suurin ongelma itselläni on ollut jos huonekaveriksi sattuu kuorsaaja. Kannattaa ottaa korvatulpat mukaan.
Joo, kuorsaajat on pahimpia, siihen ei auta edes korvatulpat. Kärsimystä. Miksi Suomessa ei ole yksityishuoneita?
Vielä karmivampaa on pistää naiset ja miehet sekaisin huoneisiin. Minä nuorehkona naisena en halua että mitään miehiä on verhon toisella puolella kun alapääjuttuja hoidetaan. Ahdistavaa.
Mitä sellaisia alapääjuttuja nuorella naisella on, että pitää jäädä sairaalaan asumaan? Eikö niitä pysty päiväkäynneillä hoitamaan?
Sanoin nuorehko ja miten olis vaikka operaatiot. Kaikki alapääjutut eivät tarkoita gynegologisia vaivoja.
No mitä sitten?
Katetrin vaihto, esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinaista hiljaisuutta ei ole, mutta kyllä siellä aika rauhallista on. Lääkärit eivät kulje huoneissa öisin, hoitajat käyvät kyllä mutta osaavat liikkua potilaita herättämättä. Suurin ongelma itselläni on ollut jos huonekaveriksi sattuu kuorsaaja. Kannattaa ottaa korvatulpat mukaan.
Joo, kuorsaajat on pahimpia, siihen ei auta edes korvatulpat. Kärsimystä. Miksi Suomessa ei ole yksityishuoneita?
Vielä karmivampaa on pistää naiset ja miehet sekaisin huoneisiin. Minä nuorehkona naisena en halua että mitään miehiä on verhon toisella puolella kun alapääjuttuja hoidetaan. Ahdistavaa.
Mitä sellaisia alapääjuttuja nuorella naisella on, että pitää jäädä sairaalaan asumaan? Eikö niitä pysty päiväkäynneillä hoitamaan?
Sanoin nuorehko ja miten olis vaikka operaatiot. Kaikki alapääjutut eivät tarkoita gynegologisia vaivoja.
No mitä sitten?
Katetrin vaihto, esimerkiksi.
Miksi käytät katetria, nuori ihminen?
No olen viimeksi ollut sairaalassa 2000-luvun alussa.
Silloin minut leikattiin.
Ja oli aivan selvää, että sai unilääkkeen yöksi.
Jopa kysyttiin, että tarvitsetko / haluatkoa unilääkkeen.
Nukuin hyvin leikkausta edeltävän yön. Muutoinkin kaikki meni hyvin.
Ja siihen aikaan oli useita potilaita samassa huoneessa, ei mitään yksityistä ollut.
Mutta siellähän ovat kaikki samanarvoisia, he ovat hoidettavia ja parannettavia potilaita.
Heti kun kykynee, käsketään kävelemään, veritulppien vaaran takia. Öisin ei todellakaan ole osastoilla lääkäriä, ellei joku potilas mene erittäin huonoon kuntoon tai hengenvaaraan.
Hoitajiakin on osastoista riippuen vain yököt, eli yöhoitajat.
Minä tapasin vieraani aina huoneen ulkopuolella, heti kun sain liikkua, myös kahvilla kävin heidän kanssaan.
Nyt on varmasti koronan takia erilaiset käytännöt.
Silloin piti leikkauksen jälkeen olla vielä useita päiviä sairaalassa.
Mutta se oli silloin. Lääketiede on kehittynyt huimasti. Mutta jos on hyvin pelkäävä potilas tai ei saa ollenkaan nukuttua, kannattaa kysyä unilääkettä tai rauhoittavaa,. Sehän potilaan parhaaksi, eikä mitään väärinkäyttöä.
Tsemppiä ap!
pitäkää nappinne kirjoitti:
hirveä pääsiäinen -09 aivo infarkti aivan puun takaa 48,v. en ennen käyttänyt mitään lääkkeitä viinaa kohtuudella. 3 korahtelevaa huone toveria pyysin hoitajilta jotain nukuttavaa eivät antaneet seuraavana päivänä pyysin kieli puoli lääkäriltä ei antanut kun ei kukaan suomalainenkaan ollut määrännyt.sovi todella säännöt etukäteen vittumainen kuunnella korinaa ja hoitajien pääsiäis kikatusta. minulla on kannassa tieto AINA MEHILÄISEEN
Et oo sattumoisin huomannut et mitään jälkioireita olis jäänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinaista hiljaisuutta ei ole, mutta kyllä siellä aika rauhallista on. Lääkärit eivät kulje huoneissa öisin, hoitajat käyvät kyllä mutta osaavat liikkua potilaita herättämättä. Suurin ongelma itselläni on ollut jos huonekaveriksi sattuu kuorsaaja. Kannattaa ottaa korvatulpat mukaan.
Joo, kuorsaajat on pahimpia, siihen ei auta edes korvatulpat. Kärsimystä. Miksi Suomessa ei ole yksityishuoneita?
Vielä karmivampaa on pistää naiset ja miehet sekaisin huoneisiin. Minä nuorehkona naisena en halua että mitään miehiä on verhon toisella puolella kun alapääjuttuja hoidetaan. Ahdistavaa.
Mitä sellaisia alapääjuttuja nuorella naisella on, että pitää jäädä sairaalaan asumaan? Eikö niitä pysty päiväkäynneillä hoitamaan?
Joskus on sairaus, jolloin on pakko käyttää katetria, ei sen käyttöä potilas voi päättää, sen käytön määrää lääkärit.
Onko kommentoija v a j a a ä l y i n e n ?
Sanoin nuorehko ja miten olis vaikka operaatiot. Kaikki alapääjutut eivät tarkoita gynegologisia vaivoja.
No mitä sitten?
Katetrin vaihto, esimerkiksi.
Miksi käytät katetria, nuori ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinaista hiljaisuutta ei ole, mutta kyllä siellä aika rauhallista on. Lääkärit eivät kulje huoneissa öisin, hoitajat käyvät kyllä mutta osaavat liikkua potilaita herättämättä. Suurin ongelma itselläni on ollut jos huonekaveriksi sattuu kuorsaaja. Kannattaa ottaa korvatulpat mukaan.
Joo, kuorsaajat on pahimpia, siihen ei auta edes korvatulpat. Kärsimystä. Miksi Suomessa ei ole yksityishuoneita?
Vielä karmivampaa on pistää naiset ja miehet sekaisin huoneisiin. Minä nuorehkona naisena en halua että mitään miehiä on verhon toisella puolella kun alapääjuttuja hoidetaan. Ahdistavaa.
Mitä sellaisia alapääjuttuja nuorella naisella on, että pitää jäädä sairaalaan asumaan? Eikö niitä pysty päiväkäynneillä hoitamaan?
Voi olla vaikka syöpä, tai vakava sairaus synnytyselimissä.
En ole sairaalassa saanut nukuttua, useamman hengen huoneessa kuut ähisee ja kuorsaa. Joku huoneessa saattaa tarvita hoitotoimenpiteitä yöllä, jolloin myös on ääntä ja valoa. Tai tulee yöllä uusi potilas huoneeseen, taas on valot päällä ja liikettä ja ääntä huoneessa.
Olen kyllä tosi herkkäuninen, mutta sairaalassa arvelisin että sikeäunisempikaan ei kovin hyvin saa nukuttua. Korvatulpat ja sellainen lentomatkoille tarkoitettu silmäsuoja saattais ehkä auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinaista hiljaisuutta ei ole, mutta kyllä siellä aika rauhallista on. Lääkärit eivät kulje huoneissa öisin, hoitajat käyvät kyllä mutta osaavat liikkua potilaita herättämättä. Suurin ongelma itselläni on ollut jos huonekaveriksi sattuu kuorsaaja. Kannattaa ottaa korvatulpat mukaan.
Joo, kuorsaajat on pahimpia, siihen ei auta edes korvatulpat. Kärsimystä. Miksi Suomessa ei ole yksityishuoneita?
Vielä karmivampaa on pistää naiset ja miehet sekaisin huoneisiin. Minä nuorehkona naisena en halua että mitään miehiä on verhon toisella puolella kun alapääjuttuja hoidetaan. Ahdistavaa.
Mitä sellaisia alapääjuttuja nuorella naisella on, että pitää jäädä sairaalaan asumaan? Eikö niitä pysty päiväkäynneillä hoitamaan?
Sanoin nuorehko ja miten olis vaikka operaatiot. Kaikki alapääjutut eivät tarkoita gynegologisia vaivoja.
No mitä sitten?
Kyselytunti nappulalla sitten? No miten olis vaikka peräsuoli tai ihan anus ongelmat, siellä olet tietyllä osastolla muiden kanssa. Nyt puhutaan sairaalasta, ei mistään terveyskeskuksesta.
Minä olin viikon sairaalassa pahasti virheasennossa olevan murtuman kanssa ennen leikkaukseen pääsyä. Kipu oli kova eikä mikään asento tuntunut hyvältä. Yöt meni valvoessa, mutta onneksi oli ihan huippu huonekaveri. Katsottiin aivot narikkaan ohjelmia koko viikko ja jaettiin tuntemuksiamme. Hauskaa miten hyvä viikko voi olla ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa kun ikäeroakin oli n. 30 vuotta. Huippu huonekaveri oli kyllä oikea valonpilkahdus sellaisena aikana kun melkein kaikki mikä voi mennä pieleen meni pieleen. Tuona aikana ymmärsin myös vertaistuen merkityksen. Kukaan ei ymmärrä sinua niin hyvin kuin ihminen joka käy parhaillaan läpi "tismalleen" samaa polkua.
Tsemppiä aloittajalle ja muille sairaalassa oleville!