En ymmärrä, miksi vanhempani käyttäytyvät näin?

Melkein aina ylistävät veljeäni. Meillä ollut erilainen kasvatus, veli saanut kaiken tekemättä mitään ja itsellä päinvastaista. Veljelle ostettu myös autot yms, annettu rahaa jatkuvasti.

Jos kutsutaan syömään aina äiti muistuttaa, että veljelle täytyy jättää loput jos haluaa lisää.

Aina jaksaa kertoa miten Hankala olen ollut kun oli koliiikki, veli taas ihana rauhallinen ja tyytyväinen.

Veljen luona vanhemmat käyvät kylässä vaikka asuu parin tunnin ajomatkan päässä. Luonani ei kertaakaan, vaikka asun kilometrin päässä ja olen kylään pyydellyt.

Isäni on myös läpi elämäni milloin laukonut kaikkea, teininä kommentit ulkonäöstä olleet kivoja. Kuin hain AMK aikoinani, isäni kysyi vaikuttaako todistus. Koska minulla se on varmasti surkea, hän sanoi.

Joku pakkomielle niin on myös aina pistää paremmaksi. Kun melkein vuoden olin valvonut vauvan kanssa, heillä oli rankempaa sillä koira herätti puoli 8 joka aamu. Jatkuvasti arvostelemassa ja kertomassa miten lapsia kuuluisi kasvattaa, missä meidän asua ja sellaista.

Joskus ovat lämpiäviä ja kannustavia vanhempia. Seuraavassa hetkessä toisenlaisia. Viinaan meneviä ovat. Sainpahan jonnekkin purettua tätä, tunteeni heitä kohtaan ovat nykyään ristiriitaiset. Tosin en lähde mukaan heidän juttuihin, koitan olla tyyni ja juttelen mieheni kanssa myöhemmin purkaakseni taas kerran p*skaa oloa.