Lue keskustelun säännöt.
2v purkaa raivonsa vauvaan tai marsuihin, jos en ole joka hetki läsnä
11.04.2021 |
Järki lähtee päästä pian. Vauva (6kk) on kiltti, hyväuninen, rauhallinen ja helppo. 2v siskonsa on kaikkea muuta. Aina kun silmä välttää, tyttö on joko siskonsa tai marsujen kimpussa. On mm. laittanut marsun muovikassiin tai matkalaukkuun. Kun laitoin aidan marsujen huoneen ovelle, siirtyi kiusaamaan siskoaan.
Yritti tökkiä nukkuvaa vauvaa viivottimella silmään, vauva sai tästä mustelman mutta luojan kiitos näkö säilyi kun lääkärissä tarkistettiin.
Olemme yrittäneet antaa esikoiselle aikaa ja henkilökohtaista huomiota. Ei auta. Syliin ottaminen saa aikaan lähinnä pakenemisreaktion.
Tiedän, että kuulostan surkealta äidiltä, mutten saa mistään apua. Lapsi on neuvolassa reipas ja iloinen. Minä kuolen kohta väsymykseen.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 2 vuotiaskin osaa olla pahanteossa - jollei sana muuten mene perille, niin niskavilloista tehostetta. Viis se mistään lässytyssanoitusluennoista enää tossa vaiheessa piittaa.
Missään nimessä ei väkivaltaa, se traumatisoi lasta. Ethän dementoitunutta isoisääsikään revi niskavilloista, kun ei muista. Pikkulapsi ei muista vielä asioita, joskus ei isokaan lapsi kaikkea.
Nykyisin kaikki traumatisoi lasta. Paitsi tietysti positiivinen vahvistaminen ja tunteiden sanoittaminen jotka ratkaisevat kaikki kasvatusongelmat.
Jos me vanhat sukupolvet oltaisiin oltu yhtä herkkiä kuin nykylapset niin me oltaisiin varmaan lataamossa jokaikinen.
No teistä kyllä valtaosan pitäisi ollakin. Olette välttelevästi kiintyneitä ja jatkoitte sitä parhaanne mukaan omiinkin lapsiinne. Tuoreet polvet sentään yrittävät muuttaa asioita parempaan suuntaan ja olla normaalimpia.
Välttelevästi kiintyneitä? :P Sanoisin enemmänkin, että ennen oltiin paljon perhe- ja sukukeskeisempiä kuin nykyään. Nykynuorista moni vaan eristyy johonkin vuokrayksiöön pleikkarin ääreen eikä paljon yhteyttä pidä sukulaisiinsa.
Et tiedä psykologiasta mitään. Vaikka ennen oltiin perhekeskeisempiä ja tavattiin sukua enemmän, oli tunneilmastossa paljon isompia ongelmia kuin nykyään. Lapsia on kasvatettu karaisemalla ja tuhottu näin heidän mielenterveyttään ja edellytyksiä terveeseen kasvuun.
Jos sinun teoriasi sanoo noin, niin ei se tarkoita sitä, että se olisi totuus.
Mielenterveysongelmatkaan eivät ainakaan ole vähentyneet tässä yhteiskunnassa, enemmänkin päinvastoin.
Mielenterveysongelmia hoidetaan enemmän nykyään tässä yhteiskunnassa ja ehkä joku jopa saadaan sillä hoidolla kuntoon. Se, että ne ongelmat hoidettiin ennen vaikenemalla, alkoholilla ja itsemurhilla, ei tarkoita sitä etteikö ongelmia olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka monta kertaa se pitää kertoa, ei kannata tehdä lapsia noin pienellä ikäerolla. Se ei ole hyväksi kenellekään. Ei tarvi leikkikavereita tehdä omasta takaa. Antaa sen esikoisen olla perheen vauva edes sen 3 vuotta ennenkuin menettää erityisasemansa perheessä. Biologisesti äidillekin on hyväksi toipua se 3 vuotta raskauksien välissä.
H u o m i o t a lapselle. EI niistä huonoista asioista vaan HYVISTÄ. Eli kaikki huonot jutut pienellä huomiolle ilmeettömänä. Ei on aina ei. Siitä se lähtee. Johdonmukaisuudesta ja JOKAisen hyvän asian kehumista. Täällä tulikin loistavaa vinkkiä. Tuon ikäinen lapsi on pavlovin koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 2 vuotiaskin osaa olla pahanteossa - jollei sana muuten mene perille, niin niskavilloista tehostetta. Viis se mistään lässytyssanoitusluennoista enää tossa vaiheessa piittaa.
Missään nimessä ei väkivaltaa, se traumatisoi lasta. Ethän dementoitunutta isoisääsikään revi niskavilloista, kun ei muista. Pikkulapsi ei muista vielä asioita, joskus ei isokaan lapsi kaikkea.
Nykyisin kaikki traumatisoi lasta. Paitsi tietysti positiivinen vahvistaminen ja tunteiden sanoittaminen jotka ratkaisevat kaikki kasvatusongelmat.
Jos me vanhat sukupolvet oltaisiin oltu yhtä herkkiä kuin nykylapset niin me oltaisiin varmaan lataamossa jokaikinen.
No teistä kyllä valtaosan pitäisi ollakin. Olette välttelevästi kiintyneitä ja jatkoitte sitä parhaanne mukaan omiinkin lapsiinne. Tuoreet polvet sentään yrittävät muuttaa asioita parempaan suuntaan ja olla normaalimpia.
Välttelevästi kiintyneitä? :P Sanoisin enemmänkin, että ennen oltiin paljon perhe- ja sukukeskeisempiä kuin nykyään. Nykynuorista moni vaan eristyy johonkin vuokrayksiöön pleikkarin ääreen eikä paljon yhteyttä pidä sukulaisiinsa.
Et tiedä psykologiasta mitään. Vaikka ennen oltiin perhekeskeisempiä ja tavattiin sukua enemmän, oli tunneilmastossa paljon isompia ongelmia kuin nykyään. Lapsia on kasvatettu karaisemalla ja tuhottu näin heidän mielenterveyttään ja edellytyksiä terveeseen kasvuun.
Kasvatustieteessä on monia koulukuntia. On karaisukoulukuntia ja hyvänäpitokoulukuntia ja monia muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai 2v vielä kuulukaan yksin pärjätä? Eikö vanhemman tulee huolehtia ja suojella taaperoa, kun intoa seikkailla on yllinkyllin ja varovaisuutta ei välttämättä tippaakaan? Jos huolehtiminen ei kiinnosta, niin laita 2v vaikka pihalle tai tyhjään huoneeseen. Ei ainakaan kiusaa marsua tai vauvaa (sarkasmi-varoitus).
Omani on melkein kolme ja en 10s pidemmäksi aikaa laske silmistäni tai ainakin pidän kuuloetäisyydellä. Kuitenkin kiipeilisi jossain tai löytäisi aarteita. Emme yrittäneet edes toista, koska yhdessä on jo aimo annos vahdittavaa ja ymmärsin, ettei 2 onnistuisi minulta yhtäaikaa. 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 2 vuotiaskin osaa olla pahanteossa - jollei sana muuten mene perille, niin niskavilloista tehostetta. Viis se mistään lässytyssanoitusluennoista enää tossa vaiheessa piittaa.
Missään nimessä ei väkivaltaa, se traumatisoi lasta. Ethän dementoitunutta isoisääsikään revi niskavilloista, kun ei muista. Pikkulapsi ei muista vielä asioita, joskus ei isokaan lapsi kaikkea.
Nykyisin kaikki traumatisoi lasta. Paitsi tietysti positiivinen vahvistaminen ja tunteiden sanoittaminen jotka ratkaisevat kaikki kasvatusongelmat.
Jos me vanhat sukupolvet oltaisiin oltu yhtä herkkiä kuin nykylapset niin me oltaisiin varmaan lataamossa jokaikinen.
No teistä kyllä valtaosan pitäisi ollakin. Olette välttelevästi kiintyneitä ja jatkoitte sitä parhaanne mukaan omiinkin lapsiinne. Tuoreet polvet sentään yrittävät muuttaa asioita parempaan suuntaan ja olla normaalimpia.
Välttelevästi kiintyneitä? :P Sanoisin enemmänkin, että ennen oltiin paljon perhe- ja sukukeskeisempiä kuin nykyään. Nykynuorista moni vaan eristyy johonkin vuokrayksiöön pleikkarin ääreen eikä paljon yhteyttä pidä sukulaisiinsa.
Et tiedä psykologiasta mitään. Vaikka ennen oltiin perhekeskeisempiä ja tavattiin sukua enemmän, oli tunneilmastossa paljon isompia ongelmia kuin nykyään. Lapsia on kasvatettu karaisemalla ja tuhottu näin heidän mielenterveyttään ja edellytyksiä terveeseen kasvuun.
Kasvatustieteessä on monia koulukuntia. On karaisukoulukuntia ja hyvänäpitokoulukuntia ja monia muita.
Laitapa linkki tämän vuosituhannen karaisukoulukuntaa kannattavaan lähteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnitä 2-vuotiaaseen oikein paljon positiivista huomiota, kun hän käyttäytyy toivotulla tavalla. Mutta kun hän yrittää vahingoittaa marsuja tai vauvaa, kiinnitä häneen huomiota niin vähän kuin mahdollista. Kiellät lyhyesti ja otat hänet pois tilanteesta, mutta ei mitään pitkiä saarnoja, vaan todella vähän huomiota. Näin vahvistat hyvää käytöstä.
Lisäksi korosta lapselle isona olemisen hyviä puolia. Kehu, kun hän osaa jo hienosti tehdä jotain (esimerkiksi antaa märän vaatteen tai pyykkipojan, kun olet ripustamassa pyykkiä kuivumaan), koska hän on jo niin iso. Sano, kuinka kivaa on, kun voitte tehdä lapsen kanssa kahdestaan sitä tai tätä, kun hän on jo niin iso.
Kun isä tulee kotiin, kehu hänelle laosen kuullen, kuinka lapsi teki tänään sitä tai tätä. Kyllä se onkin mukavaa, kun kotona on näin iso lapsi, joka voi jo auttaa siinä ja tässä.
Kolmen äiti
tämä hyvä muuten mutta tuo ISO sanan voi jättää pois. Hän on vielä aika vauva itsekin. Muuten perfect ja toimii.
Ota 2-v mukaan vauvan ja marsujen hoitoon. Niin, että siitä tulee teidän kahden yhteinen tekeminen, ei niin, että hän jää näistä ulkopuolisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 2 vuotiaskin osaa olla pahanteossa - jollei sana muuten mene perille, niin niskavilloista tehostetta. Viis se mistään lässytyssanoitusluennoista enää tossa vaiheessa piittaa.
Missään nimessä ei väkivaltaa, se traumatisoi lasta. Ethän dementoitunutta isoisääsikään revi niskavilloista, kun ei muista. Pikkulapsi ei muista vielä asioita, joskus ei isokaan lapsi kaikkea.
Nykyisin kaikki traumatisoi lasta. Paitsi tietysti positiivinen vahvistaminen ja tunteiden sanoittaminen jotka ratkaisevat kaikki kasvatusongelmat.
Jos me vanhat sukupolvet oltaisiin oltu yhtä herkkiä kuin nykylapset niin me oltaisiin varmaan lataamossa jokaikinen.
No teistä kyllä valtaosan pitäisi ollakin. Olette välttelevästi kiintyneitä ja jatkoitte sitä parhaanne mukaan omiinkin lapsiinne. Tuoreet polvet sentään yrittävät muuttaa asioita parempaan suuntaan ja olla normaalimpia.
Välttelevästi kiintyneitä? :P Sanoisin enemmänkin, että ennen oltiin paljon perhe- ja sukukeskeisempiä kuin nykyään. Nykynuorista moni vaan eristyy johonkin vuokrayksiöön pleikkarin ääreen eikä paljon yhteyttä pidä sukulaisiinsa.
Et tiedä psykologiasta mitään. Vaikka ennen oltiin perhekeskeisempiä ja tavattiin sukua enemmän, oli tunneilmastossa paljon isompia ongelmia kuin nykyään. Lapsia on kasvatettu karaisemalla ja tuhottu näin heidän mielenterveyttään ja edellytyksiä terveeseen kasvuun.
Kasvatustieteessä on monia koulukuntia. On karaisukoulukuntia ja hyvänäpitokoulukuntia ja monia muita.
Laitapa linkki tämän vuosituhannen karaisukoulukuntaa kannattavaan lähteeseen.
Kovastipa tuntuu supernannykin karaisevan eikä vaan pitävän hyvänä niin kuin kai kuuluisi, jotta olisi "käytäväuskottava" jossain Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellisen käytävillä.
Vierailija kirjoitti:
Väkivalta synnyttää väkivaltaa, ei ratkaise ongelmaa.
Jos nostat viivottimella vauvaa hakkaavan 2vuotiaan niskavilloista pois pahanteosta, niin seuraavaks se hakee lekan ja vauvasta jää vaan märkä läntti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt ne marsut turvaan jonnekin ja heti!!! Oikeesti, niiden turvallisuus on sinun vastuullasi AP. Eläinrääkkäys on rääkkäystä riippumatta rääkkääjän iästä.
Samaa mieltä! Eläimille rauhaa. Ei ole olemassa mitään oikeutta kajota eläimiin oli 2-vuotias tai 42-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne! Marsut on turvattava niin ettei lapsi pääse niiden kimppuun, aita oli hyvä idea. Jos sekään ei auta, marsuille uusi koti. Jaksamista sulle!
Marsuthan tässä nyt tärkeimmät on!! Voi itku joidenkin ajatuksenjuoksua.
Hyppää sinä suohon! Kyllä, marsut ovat tärkeämmät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ne marsut turvaan jonnekin ja heti!!! Oikeesti, niiden turvallisuus on sinun vastuullasi AP. Eläinrääkkäys on rääkkäystä riippumatta rääkkääjän iästä.
Samaa mieltä! Eläimille rauhaa. Ei ole olemassa mitään oikeutta kajota eläimiin oli 2-vuotias tai 42-vuotias.
Sanopa tuo teurastamossa työskenteleville.
PS. Marsun liha on yleinen herkku mm. Etelä-Amerikassa. Itse asiassa marsut on jopa alun perin kesytetty sen vuoksi, että niitä voitaisiin käyttää lihantuotantoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ne marsut turvaan jonnekin ja heti!!! Oikeesti, niiden turvallisuus on sinun vastuullasi AP. Eläinrääkkäys on rääkkäystä riippumatta rääkkääjän iästä.
Samaa mieltä! Eläimille rauhaa. Ei ole olemassa mitään oikeutta kajota eläimiin oli 2-vuotias tai 42-vuotias.
Sanopa tuo teurastamossa työskenteleville.
PS. Marsun liha on yleinen herkku mm. Etelä-Amerikassa. Itse asiassa marsut on jopa alun perin kesytetty sen vuoksi, että niitä voitaisiin käyttää lihantuotantoon.
Ollaanko nyt Etelä-Amerikassa? Keskustellaanko tässä teurastamon työntekijöistä? Pysy aiheessa jos vain kykenet. Voit toki antaa samantien numeron mihin soittaa Etelä-Amerikkaan, niin voi soittaa ja asiasta heillä sanoa.
Niin paljon kuin haluaisin, teen mitä tahansa, eipä minun sanani valitettavasti taida Amerikassa paljoa painaa.
Meillä sama tilanne, tiedän kuinka raskasta ja uuvuttavaa tuo on! Meillä auttoi tuo positiivinen vahvistaminen: jos esikoinen sai raivarit, yritin pysyä mahdollisimman rauhallisena ja jämäkkänä, ja kun lapsi rauhoittui, kehuin vuolaasti, kuinka upeasti hän osasi rauhoittua. Se taittoi pahimman terän pois. Sanoittaminen myös oikeasti auttaa. Mustasukkaisuus helpotti lisää, kun kysyin, harmittaako sinua, kun äiti otti vauvan syliin. Ensin nyökytteli, pian oppi sanomaan, että harmittaa.
Silti mustasukkaisuutta on ja raskasta, eli taitaa tosiaan loppua kokonaan vasta kun muuttavat kotoa?
Vierailija kirjoitti:
2-vuotias on tosi pieni, ja kyllä tuo menee ohi. Onko mahdollista, että 2-v saisi vielä enemmän huomiota ja ihan omaa aikaa toisen vanhemman kanssa? Huomion hakemiseltahan tuo niin selvästi vaikuttaa. Lapselle tehtävä selväksi, ettei saa satuttaa ja joku tarrapalkintosysteemi käyttöön onnistumisesta.
2v aivan selvästi oireilee vauvan tuloa perheeseen. Hän on tavallaan menettänyt asemansa vauvalle ja purkaa pahaa mieltään tuolla tavalla. Ehdottomasti kannattaa antaa 2v: lle niin paljon ihan ikiomaa aikaa vanhemman kanssa kuin mahdollista ja ottaa hänet mukaan vauvan hoitotilanteisiin aina kun mahdollista.
2v tuntuu jotenkin isolta lapselta kun vauva syntyy, ja sitä odottaa siltä pieneltä kaksivuotiaalta ymmärrystä ja sitä, että pitäisi jaksaa odottaa vuoroaan ja tajuta että vaivan tarpeet menee monessa asiassa edelle.
Oletko ap googlannut sisaruskateus. Netissä on paljon vinkkejä ja tietoa.
Sulle itkuilijalle: mun ajatuksenjuoksu on lapsettoman lemmikinomistajan ajatuksenjuoksua. Olen tarjonnut kodin lemmikille, jota perheen pikkulapsi satutti toistuvasti, tässä tapauksessa vanhemmat olivat helpottuneita ratkaisusta. Lapsen kasvatuksessa en ala neuvoa, kun siitä ei ole kokemusta. Vaikka lapset olis tärkeitä, se ei tarkoita että eläimillä ei ole merkitystä.