Myöhäinen raskaudenkeskeytys - kokemuksia

Eli leikit Jumalaa?

Downlapset eivät ole sairaita. Vain erilaisia. Tosiasiat pitää tunnustaa. Adoptoijia löytyy silti jonokaupalla hänellekin varsinkin kun vauvasta kyse. Voimia ihan tajuttomasti. Vaikea asia ja se että lapsi voi olla elossa syntyessään, ei auta asiaa. Oletko harkinnut adoptoitavaksi antamista? Kannattaa käydä kunnolla puhumassa asiasta. Tämä on ehkä väärä paikka. Niin niin vaikea päätös juuri myöhäisen ajankohdan takia. Selviät tästäkin, vertaistukea on niin niin tärkeä saada. Oma keskeytys vaivaa yhä. Nämä ei ole helppoja juttuja.

Hei kaikki abortin vastaiset, voitteko mennä muualle? Tämä ei selvästikään ole teidän paikkanne eikä kukaan kaipaa teidän syyllistämistä.

Abortin vastaisuus on ok kunhan se pysyy omakohtaisena, mutta sitä ei tule pakottaa muille.

Voimia ap ❤ valitettavasti en voi antaa vertaistukea, mutta toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivon, että saat terveen ja hyvinvoivan lapsen mahdollisimman pian 😊❤

Down-lapset kärsivät usein myös sydänvioista eli vauvalla voi olla monta leikkausta edessä jo aivan pienenä. Puhumattakaan muista haasteista. Sivusta seuranneena valitsisin ilman muuta keskeytyksen.

Toivotan kovasti voimia, Ap, ja te syyllistäjät, montaako vammaista lasta olette hoitaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentäviä nämä adoptiokehotukset tapauksissa, joissa lapsen biologiset vanhemmat ovat lääkärien lausuntojen perusteella varmoja, että raskauden keskeytys on lapsen kannalta parempi vaihtoehto. Harva haluaa lapsensa kärsivän turhaan, saatikka joidenkin vieraiden adoptiovanhempien hoidossa.

Miksi adoptiovanhemmuus lisäisi lapsen kärsimystä?

Lapsi ei mene suoraan adoptiovanhemmille, vaan siinä on sijoitus välissä. Myöskään mitään takeita ei ole, että adoptiovanhemmat kiintyisivät kivuliaaseen, vaikeasti hoidettavaan ja pian mahdollisesti kuolevaan lapseen. Vaikea kuvitella, että kukaan adoptoisi lasta, jonka elinajanennuste on 2kk ja sekin pelkkää tuskaa.

Itselleni tehtiin abortti aikaisilla viikoilla mutta tuska ei ole yhtään sen vähäisempää. Ymmärrän, että asiaa ei sisäistä ennenkuin koet tilanteen oikeasti. Joudut oikeasti synnyttämään lapsesi joka on vielä elossa hetken syntymän jälkeen.

Tulet tuntemaan suurta syyllisyyttä, surua, katumusta ja varmasti myös vihaa joka ei lähde pois ja nämä ei ole niitä asioita joissa aika auttaa. Se ei vie tuskaa koskaan pois.

Toivon, että harkitset vielä ja adoptio on aina mahdollinen. Kyse ei ole enää kirpun kokoisesta sikiöstä joten keskeytys tulee olemaan traumaattinen. Yritä valita pienin paha. En jeesustele vaan toivon, että ihmiset ei pitäisi aborttia helppona vaihtoehtona koska sitä se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentäviä nämä adoptiokehotukset tapauksissa, joissa lapsen biologiset vanhemmat ovat lääkärien lausuntojen perusteella varmoja, että raskauden keskeytys on lapsen kannalta parempi vaihtoehto. Harva haluaa lapsensa kärsivän turhaan, saatikka joidenkin vieraiden adoptiovanhempien hoidossa.

Miksi adoptiovanhemmuus lisäisi lapsen kärsimystä?

Lapsi ei mene suoraan adoptiovanhemmille, vaan siinä on sijoitus välissä. Myöskään mitään takeita ei ole, että adoptiovanhemmat kiintyisivät kivuliaaseen, vaikeasti hoidettavaan ja pian mahdollisesti kuolevaan lapseen. Vaikea kuvitella, että kukaan adoptoisi lasta, jonka elinajanennuste on 2kk ja sekin pelkkää tuskaa.

tässä eri asiasta varmastikin puhe kuin downlapsesta? Voimia jokaiselle jotka joutuvat elämään vaikeiden kokemusten ja asioiden kanssa. Lapsen synnyttäminen ja hänestä luopuminen on raskaimpia kokemuksia. Hakekaa vertaistukea ketään ei täällä voi tuomita😭💜

Voimia sulle ihan tajuttomasti, mihin tahansa päädytkin. Hakeudu vertaistuen pariin. Myös rauhoittavat lääkkeet ok. Tosi monilla on piilossa keskeytyskokemuksia, harva joutuu synnyttämään lapsen. Tarvittaessa voit poistattaa ketjun jos ahdistaa vastaukset. Empatiaa ihmiset.

Viikolla 14 tehtiin. Ihan samoin kuin tuossa muutama muu edellä kuvaillut.

Ei kipuja, ei jälkioireita, ei psyykkisiä oireita.

Kaikki meni hyvin, toivuin nopeasti ja unohdin asian nopeasti, ehkä siksikin koska en tiennyt tai halunnut tietää, enkä olettanut olevani raskaana.

Viikolla 15 keskeytetty down-raskaus. Nipt-tuloksen perusteella tein päätöksen, en suostunut istukkabiopsiaan. Sairaalan henkilökunta pelotteli, että ilman istukkatutkimusta valvira ei välttämättä myönnä keskeytyslupaa, mutta se oli vain pelottelua. Halusin nähdä kuolleen sikiön. Se oli kämmenen kokoinen, ihan pieni ihminen, täydellisesti muodostuneet sormet ja ristinyt kätensä rinnan päälle. Surullista oli, 2 viikkoa meni ennen kuin pystyin puhumaan asiasta itkemättä. Surusta selviää. Nyt uusi raskaus loppusuoralla, vauvalla normaalit kromosomit. Voimia!

Aivan tavalliset  äidit tekevät abortin yleensä jos tietää lapsen olevan vammainen.  Ei siitä  mitää syylissyyttä tarvitse tuntea. Meillä oli lähsuvussa  sellainen tapaus. Ei se ollut kehtysvamma vaan sikiölläoli vaikea kasvain.  Kun Lastenklinikan  lääkärit olvat samaa mieltä ettei pystyisi  normaliin elämään,  saimme  vielä  lisävahvistuksen asiaan. Viimeisellä mahdollisella   viikolla   erikoisluvalla    tehtiin   abortti,  tableteilla.  seuraavana aamuna naistenklinikan polille ja  syntyi siellä.  Henkilökunta oli  erittäin mukavaa ja empaattista.  Aamun jäkeen kotiin lasten luose. Lapsi siunattiin  muitten  joukossa  sairaalassa ja haudatiin   suvun omaan sukuhautaan  Hietanimeen.  Se sairaalan   siunaustilaisuus musiikeineen oli jotenkin  kammottava  kun niitä oli niin paljon ja kaikki varmasti   rakkaita ja odotettuja. Pappin ei olis  tavinnut  tehdä muuta kuin vain  siunata. En missään tapauksessa   suosittele synnyttämään   vaikeavammaista lasta, usein johtaa vanhempien eroon ja äiti yksin taas hoitaa.

Viikolla 15 tehtiin. Kyllähän se jännitti kun ei yhtään tiennyt mitä tapahtuu, mutta hyvin meni eikä jäänyt mitään traumoja tai pahaa mieltä. Aamulla menin ja illalla kotiin. Puhelimesta katselin sarjaa kuulokkeiden kanssa ja vessassa ravasin.