Mistä tietää, onko valmis koiran hankintaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ns. turvaverkosto, että saat tarvittaessa apua koiran hoitoon? Ja taloudellinen tilanne sellainen että pystyt viemään koiran eläinlääkäriin tarvittaessa, myös yllättävissä tilanteissa?

Eläinrakkaita ystäviä on useita, ja olen heidån koiriaan hoitanutkin. Tarvittaessa kyllä maksaisin myös hoidosta.

Rahaa on tällä hetkellä 2000e säästettynä eläinlääkärikuluihin ja summa kasvaa joka kuukausi. Lisäksi ottaisin vakuutuksen.

Vakuutusta ei kannata ottaa jos sinulla on tuo 2000 e + laitat esim. 400 e säästöön vuodessa sen lisäksi (joka vastaisi täyskattavaa eläinvakuutusta). Nimittäin paraskin eläinlääkärikuluvakuutus rajaa todella paljon pois niitä terveyskuluja, joita ei korvata. Riippuu tietysti miten sairasta rotua olet ottamassa. Kannattaa perehtyä ehtoihin ja laskeskella kannattaako vakuutusyhtiötä rikastuttaa. Voihan olla, että 10 vuoden kuluttua sinulla on säästössä 2000 euroa edelleen, koska koirasi ei ole sairastellut. Vakuutushan kattaa vain tiettyyn summaan asti. Vakuutus on ennemminkin köyhille, jotka eivät saa säästettyä tuhansia euroja jemmaan ja vakuutus tulee kuluissa silloin vastaan suorakorvausklinikoilla jo heti ensimmäisessä laskussa.

Vakuutus kannattaa ottaa, jos ei ole miljonääri. Jos koira katkaisee esim. jalkansa, lasku on parin tonnin luokkaa, ja vakuutus kyllä korvaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ns. turvaverkosto, että saat tarvittaessa apua koiran hoitoon? Ja taloudellinen tilanne sellainen että pystyt viemään koiran eläinlääkäriin tarvittaessa, myös yllättävissä tilanteissa?

Eläinrakkaita ystäviä on useita, ja olen heidån koiriaan hoitanutkin. Tarvittaessa kyllä maksaisin myös hoidosta.

Rahaa on tällä hetkellä 2000e säästettynä eläinlääkärikuluihin ja summa kasvaa joka kuukausi. Lisäksi ottaisin vakuutuksen.

Vakuutusta ei kannata ottaa jos sinulla on tuo 2000 e + laitat esim. 400 e säästöön vuodessa sen lisäksi (joka vastaisi täyskattavaa eläinvakuutusta). Nimittäin paraskin eläinlääkärikuluvakuutus rajaa todella paljon pois niitä terveyskuluja, joita ei korvata. Riippuu tietysti miten sairasta rotua olet ottamassa. Kannattaa perehtyä ehtoihin ja laskeskella kannattaako vakuutusyhtiötä rikastuttaa. Voihan olla, että 10 vuoden kuluttua sinulla on säästössä 2000 euroa edelleen, koska koirasi ei ole sairastellut. Vakuutushan kattaa vain tiettyyn summaan asti. Vakuutus on ennemminkin köyhille, jotka eivät saa säästettyä tuhansia euroja jemmaan ja vakuutus tulee kuluissa silloin vastaan suorakorvausklinikoilla jo heti ensimmäisessä laskussa.

Ok, asuinmaassani eläinvakuutusta suositellaan ja ne ovat aika kattavia. Mutta toki pitää lukea hieno printti.

Jos et asu Suomessa, niin silloin vakuutus voi olla ihan eri kannattava. Riippuen kulutasosta.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin hannin esimmäisen koirani lähdin kuukauden ajan 3x päivässä lenkille säällä, kuin säällä ja joka päivä. Tein mielikuvaharjoituksia joissa kuvittelin toimivani näin vuoden jokainen päivä, ainakin 15 seuraavaa vuotta. Haluanko sitä? Tuntui kuukaiden päästäkin hyvältä idealta. Silloinen koira eli 14 vuotta ja lenkkeiltiin 1,5x msapallon ympäri. (kyseessä oli eloisa ja terve paimenkoira). Suuren osan siitä ajasta olimme yhdessä 24/7, koska tein töitä kotoa käsin. Koira oli läheisin ystäväni. Nyt minulla on jo kolmas koira peräjälkeen. Elämä ilman koiraa tuntuisi tyhjältä.

Hyvä vinkki, kiitos! Tosiaan kävelen yleensä 5-10km jokaikinen päivä, mutta toki yleensä yhdessä tai kahdessa erässä. Voisin ottaa projektiksi tuon 3 kertaa päivässä lenkkeilyn :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ns. turvaverkosto, että saat tarvittaessa apua koiran hoitoon? Ja taloudellinen tilanne sellainen että pystyt viemään koiran eläinlääkäriin tarvittaessa, myös yllättävissä tilanteissa?

Eläinrakkaita ystäviä on useita, ja olen heidån koiriaan hoitanutkin. Tarvittaessa kyllä maksaisin myös hoidosta.

Rahaa on tällä hetkellä 2000e säästettynä eläinlääkärikuluihin ja summa kasvaa joka kuukausi. Lisäksi ottaisin vakuutuksen.

Vakuutusta ei kannata ottaa jos sinulla on tuo 2000 e + laitat esim. 400 e säästöön vuodessa sen lisäksi (joka vastaisi täyskattavaa eläinvakuutusta). Nimittäin paraskin eläinlääkärikuluvakuutus rajaa todella paljon pois niitä terveyskuluja, joita ei korvata. Riippuu tietysti miten sairasta rotua olet ottamassa. Kannattaa perehtyä ehtoihin ja laskeskella kannattaako vakuutusyhtiötä rikastuttaa. Voihan olla, että 10 vuoden kuluttua sinulla on säästössä 2000 euroa edelleen, koska koirasi ei ole sairastellut. Vakuutushan kattaa vain tiettyyn summaan asti. Vakuutus on ennemminkin köyhille, jotka eivät saa säästettyä tuhansia euroja jemmaan ja vakuutus tulee kuluissa silloin vastaan suorakorvausklinikoilla jo heti ensimmäisessä laskussa.

Ok, asuinmaassani eläinvakuutusta suositellaan ja ne ovat aika kattavia. Mutta toki pitää lukea hieno printti.

Kyllä sitä vakuutusta suositellaan about kaikkialla, ja hyvästä syystä. Jos et ole miljonääri, ota koiralle vakuutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit kokeilla huviksesi ostamalla pakastepusseja ja käymällä 3 kertaa päivässä kävelyllä säästä huolimatta ja keräämällä yhden paskan per lenkki ja kiikuttamalla sen roskikseen (jos asut kaupungissa). Jos selviät tuosta testistä, niin selviät varmaan muistakin :)

Tää on hyvä idea :D. Kävelen päivittäin 5-10 km, kai se riittäisi pienelle koiralle.

Jos otat pennun, niin sinun on muistettava, että pennun kanssa et voi lenkkeillä niin pitkiä matkoja. Pennun jättäminen yksin kauppamatkojen ajaksi voi olla alussa haastavaa ja kannattaakin jemmata kunnolla ruokaa niin, että voit aloittaa yksinoloharjoitukset ihan eri huoneessa nopsasti käymällä ja sitten oven toisella puolella nopsasti käymällä, sitten pari minuuttia jne. Lisäksi riippuen rodusta ja persoonasta 10 km voi olla liian pitkä matka. Oletko valmis vaihtamaan lenkkisi alussa pennun sisäsiistiksi opettamiseen, ulkona saa ravata joka juonnin, syönnin ja leikin jälkeen. Joudut luopumaan rutiineistasi ja elämään jonkin aikaa pennun ehdoilla. Jaksatko leikkiä ja kouluttaa?

Hyviä pointteja! Olen valmis ottamaan myös jo aikuisen rescuen/kodinvaihtajan. Pennun kanssa tietysti alusta asti kaikki. Lapsuuden koiran koulutin minä, eli vähän on siitä kokemusta.

Koiran omistaminen vie paljon aikaa ja mahdollisesti myös rahaa. Pentuaika voi olla tosi raskasta, mutta on se tietysti myös antoisaa. Kun tekee hommat huolella, saa kaikista uskollisimman ystävän, jota ei oikeastaan edes halua jättää kotiin baari-iltojen tai muiden turhien juttujen takia. Voi tulla myös syyllinen olo, koska joskus koiran on kuitenkin pakko olla kotona yksikseen. Minä haluaisin ottaa koirani kaikkialle ja esim. ravintoloissa/elokuvissa käyminen harmittaa vähän siksi, että koira joutuu olemaan yksinään.

Huoli koiran hyvinvoinnista on joskus raastavaa. Yksinäsi kannat kaikki huolet myös yksin. Minun arkeeni koira tuo silti niin paljon iloa ja onnea, että sitä on vaikea kuvailla tai kuvitella sille vastinetta.

Olet luultavasti valmiimpi kuin monet muut koiran ottajat, koska yhä punnitset asiaa pitkän mietinnän jälkeenkin. Hyvä merkki siis!

Hieno juttu että teet etätöitä ja sinulla on aikaa koiralle. Mutta vaikka olet etätöissä, ja sitä suuremmalla syyllä, MUISTA opettaa koira olemaan ja rauhoittumaan myös yksin. Tosi tärkeää.. Tässä mun mielestä piilee korona-aikana otettujen koirien suurin aikapommi. Ota siis pentu, tai aikuinen jolla ei todistetusti ole ero-ahdistusongelmia.

Ota ekaksi koiraksi rotu joka ei ole jalostettu mihinkään erityiseen työhön/tehtävään. Ei siis metsästys- eikä palveluskoirarotua. Jos sellaiseen kuitenkin jostain ihmeen syystä päädyt, katso että sillä on rodunomaisia töitä sinunkin kanssasi. Säästyt monelta todennäköiseltä ongelmalta. Jos pääset valitsemaan pentueesta tietyn pennun, ota ahnein. Se, joka on ekana ja vikana ruuan kimpussa. Ahne koira on helpoin kouluttaa makupalojen avulla. Jos koira ei ole perso ruualle, sitä on vaikeampi opettaa haluamillesi arkitavoille. Jokainen koira nimittäin vaatii jonkinlaista koulutusta, ihan siihen terassilla mukana hengailuunkin ;)

Vakuutus ei välttämättä kannata, ainakaan ekan vuoden-parin jälkeen kun jo näet mitä pennusta kasvoi. Säästä mieluummin vakuutusmaksun verran rahaa syrjään joka kuukausi. Hyvällä tuurilla et joudu koskemaan niihin ollenkaan, ja sinulla on tuhansia säästössä. Toki voi olla, että ulkomailla tilanne on eri.

Up

Vierailija kirjoitti:

Olet luultavasti valmiimpi kuin monet muut koiran ottajat, koska yhä punnitset asiaa pitkän mietinnän jälkeenkin. Hyvä merkki siis!

Hieno juttu että teet etätöitä ja sinulla on aikaa koiralle. Mutta vaikka olet etätöissä, ja sitä suuremmalla syyllä, MUISTA opettaa koira olemaan ja rauhoittumaan myös yksin. Tosi tärkeää.. Tässä mun mielestä piilee korona-aikana otettujen koirien suurin aikapommi. Ota siis pentu, tai aikuinen jolla ei todistetusti ole ero-ahdistusongelmia.

Ota ekaksi koiraksi rotu joka ei ole jalostettu mihinkään erityiseen työhön/tehtävään. Ei siis metsästys- eikä palveluskoirarotua. Jos sellaiseen kuitenkin jostain ihmeen syystä päädyt, katso että sillä on rodunomaisia töitä sinunkin kanssasi. Säästyt monelta todennäköiseltä ongelmalta. Jos pääset valitsemaan pentueesta tietyn pennun, ota ahnein. Se, joka on ekana ja vikana ruuan kimpussa. Ahne koira on helpoin kouluttaa makupalojen avulla. Jos koira ei ole perso ruualle, sitä on vaikeampi opettaa haluamillesi arkitavoille. Jokainen koira nimittäin vaatii jonkinlaista koulutusta, ihan siihen terassilla mukana hengailuunkin ;)

Vakuutus ei välttämättä kannata, ainakaan ekan vuoden-parin jälkeen kun jo näet mitä pennusta kasvoi. Säästä mieluummin vakuutusmaksun verran rahaa syrjään joka kuukausi. Hyvällä tuurilla et joudu koskemaan niihin ollenkaan, ja sinulla on tuhansia säästössä. Toki voi olla, että ulkomailla tilanne on eri.

Tuo eroahdistus on kyllä ehkä pahin ongelma kun yksin koiran hankkii... Tuntuu että kaikki muut ongelmat tai ylipäätään uudet tilanteet (että opettaa koiran käyttämään joukkoliikennettä, eläinlääkärillä käynnit, perustottelevaisuus, että ihmisten tavarat on ihmisten jne) on helpompia koska niistä ei saa häätöä :D. Mutta jos koira ulvoo 8h kun olen töissä... game over. 

Onko kukaan opettanut jo aikuista koiraa rauhoittumaan yksin?

Tai miten opetit pennun yksinoloon?

Hankin yksin joitain vuosia sitten korkeaenergisen koiranpennun. En ollut aivan satavarma, mm. mahdolliset eläinlääkärikustannukset (kun ikinä ei voi tietää) huolestuttivat, samoin työn määrä ja yksin kaikesta vastuussa, olin pienibudjettinen opiskelija. Toisaalta tunsin että eläinihmisenä ja koirista jonkin verran tietoa hankkineena ja sitoutuneena ihmisenä tulisin kuitenkin pärjäämään. Joten koira tuli. 

Vinkiksi sanon että : kärsivällisyyttä. Pentuaika on väsyttävää, sisäsiistiksi tulemisvaihe voi kestää viikkokausia, muutamia kuukausia. Kuten ihmisilläkin, koirilla on eri vaiheita, murrosikä voi olla haastavaa. Koiran rodusta ja yksilöstä ja geeneistä riippuu millainen nelijalkainen on.

Tärkeintä on teidän suhde, te opitte elämään. Täydellisiä koiria ei ole. Kuten ei ihmisiäkään. 

Jos sinulla ei aiemmin ole ollut koiraa, niin eritoten korostaisin sitä, ettet lähde tekemään hätäisiä johtopäätöksiä ja uskallat luottaa elämiseen. Ns helpompi rotuinen on varmempi valinta. Harkitse kaikkia seikkoja.