Kenen syy on lapsen anoreksia? Tuli toisesta ketjusta mieleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä anoreksian käynnistää ikävät kommentit ihmiseltä, jonka mielipiteellä on väliä itse sairastuneelle. Usein kyseessä on omat vanhemmat, voi myös olla esim. kaverit tai ihastus.

Muistelen, että anoreksiaan kuolleen laulaja Karen Carpenterin oireilu alkoi siitä, kun lehtijutussa hänestä käytettiin sanaa chubby, pullukka.

Voi raukkaa.. vielä kun ei pullukka edes missään vaiheessa ollut. Myös mun oma äiti sanoi mua pyöreäksi ja isä läskiksi kun olin vain 8-12v ja toki sitä pyöreyttä oli aavistuksen, mutta terveydenhoitajakin sanoi, että olen juuri sopivan kokoinen. 13-vuotiaana vanhempien kommenteista laukesi onneksi vain lyhytkestoinen syömisen lopettaminen. Minussa on sellaset henkiset traumat, että sen sijaan, että näännyttäisin itseäni niin yliruokin itseäni. Mulla on ahmimishäiriö ja toivoisin, että lääkärit näkisi myös tämän psyykkisenä sairautena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole kenenkään syy että on syntynyt väärään kehoon.

Nyt ei ole kyse siitä, että nainen olisi syntynyt miehen vartaloon tai päinvastoin.

Syntynyt liian lihavaan/laihaan kehoon.

Naurettava kommentti. Itsehän ihminen itsensä liian lihavaksi syö tai liian laihaksi laihduttaa. Eläinkin osaa syödä oikean verran.

Anorektikko/bulimikko ei osaa. Ehkäpä se johtuukin siitä että on väärä keho ja sen vuoksi tuntemukset menevät ristiin?

Ihan rehellisesti. Niissä anoreksiatapauksissa jotka tiedän syyllinen on ollut läheinen perheenjäsen. Ihminen jonka mielipiteeseen lapsi uskoo. Eikä aina kyse ole siitä että suoraan syyllistetään lasta syömisestään vaan esim yksi case meni niin että äiti ihannoi laihuutta ja laihdutti itse koko ajan vaikka oli jo laiha. Lapsi otti mallia äidistään ja alkoi inhota vartaloaan, joka oli jo valmiiksi langanlaiha. Vasta kun lapsi aikuistuttuaan muutti pois kotoa alkoi hänen suhtautumisensa ruokiin olla normaalimpi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan rehellisesti. Niissä anoreksiatapauksissa jotka tiedän syyllinen on ollut läheinen perheenjäsen. Ihminen jonka mielipiteeseen lapsi uskoo. Eikä aina kyse ole siitä että suoraan syyllistetään lasta syömisestään vaan esim yksi case meni niin että äiti ihannoi laihuutta ja laihdutti itse koko ajan vaikka oli jo laiha. Lapsi otti mallia äidistään ja alkoi inhota vartaloaan, joka oli jo valmiiksi langanlaiha. Vasta kun lapsi aikuistuttuaan muutti pois kotoa alkoi hänen suhtautumisensa ruokiin olla normaalimpi.

Kuulostaa ihan samalta kuin "gender dysforia" tbh.

"Jäähypenkin" käyttö altistaa lapsia masennukselle, lapselle tulee tunne, että saadakseen aikuisen hyväksyntää tulee olla kiltti ja täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä anoreksian käynnistää ikävät kommentit ihmiseltä, jonka mielipiteellä on väliä itse sairastuneelle. Usein kyseessä on omat vanhemmat, voi myös olla esim. kaverit tai ihastus.

Anoreksia ei puhkea jonkun kommentista. Anoreksia puhkeaa, kun tietynlaisen geeniperimän omaava ihminen on tietyn aikaa liian vähillä kaloreilla. Aivoissa eräänlainen "katkaisija" menee kalorirajoituksen takia päälle ja laihduttamista on erittäin vaikea lopettaa ja kuvaan tulee pakonomainen liikunta. (Joillain on taas erilainen perimä ja kalorirajoitus aiheuttaa aineenvaihdunnan hidastumista ja lihomista.) Tätä "katkaisija" -teoriaa on selitetty biologialla, eli tällainen ihminen pysyy nälänhädän aikana liikkeessä vähillä kaloreilla ja pystyy näin kulkemaan pitkiä matkoja ja löytämään (mahdollisesti) ruokaa. Tämän saman teorian mukaan anoreksiasta paranee sillä, että syö tarpeeksi paljon, tarpeeksi kauan. Tällöin "katkaisija" kääntyy taas normiasentoon.

Äidin suhtautuminen omaan kehoonsa on varmasti vaikuttava esimerkki tyttärelle. Kannattaa varoa mitä suustaan päästää tyttärensä kuullen.

Taustalla voi olla peritty alttius, pakkomielteinen persoona, autismikirjo, kasvuolosuhteet, mikä tahansa mielenterveyshäiriö, liiallinen urheilu, ulkopuolisten kommentit, ryhmäilmiö jne.

Mutta vaikka olisi kaikki nämä ja vähän päälle, niin toinen sairastuu ja toinen ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole kenenkään syy että on syntynyt väärään kehoon.

Nyt ei ole kyse siitä, että nainen olisi syntynyt miehen vartaloon tai päinvastoin.

Syntynyt liian lihavaan/laihaan kehoon.

Naurettava kommentti. Itsehän ihminen itsensä liian lihavaksi syö tai liian laihaksi laihduttaa. Eläinkin osaa syödä oikean verran.

Miksi on lihavia koiria ja kissoja? Eivätkö ole eläimiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole kenenkään syy että on syntynyt väärään kehoon.

Nyt ei ole kyse siitä, että nainen olisi syntynyt miehen vartaloon tai päinvastoin.

Syntynyt liian lihavaan/laihaan kehoon.

Naurettava kommentti. Itsehän ihminen itsensä liian lihavaksi syö tai liian laihaksi laihduttaa. Eläinkin osaa syödä oikean verran.

Miksi on lihavia koiria ja kissoja? Eivätkö ole eläimiä?

Luonnossa ei ole.

Äidilläni oli tapana arvostella muiden painoja ja syömisiä. Hän jojoili itsekin koko keski-ikänsä. Nyt eläkkeellä on ehkä rauhoittunut laihduttamisen suhteen. Mutta puheenaiheet liittyivät aina ruokaan. Vieläkin jos häneltä kysyy miten joku tapahtuma meni, alkaa hän luettelemaan mitä siellä tarjoiltiin. Luulen että hän käy tapahtumissa vain tarjottavien takia.

Kun olin pieni meillä oli tapana iltaisin luetella kaikki päivän aikana syödyt asiat.

Oman sairastumisen koen monen asian summaksi. Äidin mt ongelmat ja alkoholisoituminen, hankala suhde isään ja koulukiusaaminen. Olin 161 cm pitkä ja painoin 59 kg, pidin itseäni pullukkana ja halusin laihduttaa. Koin vihdoin onnistuvan jossakin ja minulla oli tunne, että voin kontrolloida elämääni. Kunnes koko homma lähti käsistä ja sairastuin. Painoin 38 kg ja aidosti ihmettelin miten voin edelleen näyttää näin lihavalta. Parannuin onneksi ja nykyisin on terve suhde ruokaan.

Anoreksia 12-vuotiaana kirjoitti:

Äidilläni oli tapana arvostella muiden painoja ja syömisiä. Hän jojoili itsekin koko keski-ikänsä. Nyt eläkkeellä on ehkä rauhoittunut laihduttamisen suhteen. Mutta puheenaiheet liittyivät aina ruokaan. Vieläkin jos häneltä kysyy miten joku tapahtuma meni, alkaa hän luettelemaan mitä siellä tarjoiltiin. Luulen että hän käy tapahtumissa vain tarjottavien takia.

Kun olin pieni meillä oli tapana iltaisin luetella kaikki päivän aikana syödyt asiat.

Todella sairas ympäristö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä anoreksian käynnistää ikävät kommentit ihmiseltä, jonka mielipiteellä on väliä itse sairastuneelle. Usein kyseessä on omat vanhemmat, voi myös olla esim. kaverit tai ihastus.

Anoreksia ei puhkea jonkun kommentista. Anoreksia puhkeaa, kun tietynlaisen geeniperimän omaava ihminen on tietyn aikaa liian vähillä kaloreilla. Aivoissa eräänlainen "katkaisija" menee kalorirajoituksen takia päälle ja laihduttamista on erittäin vaikea lopettaa ja kuvaan tulee pakonomainen liikunta. (Joillain on taas erilainen perimä ja kalorirajoitus aiheuttaa aineenvaihdunnan hidastumista ja lihomista.) Tätä "katkaisija" -teoriaa on selitetty biologialla, eli tällainen ihminen pysyy nälänhädän aikana liikkeessä vähillä kaloreilla ja pystyy näin kulkemaan pitkiä matkoja ja löytämään (mahdollisesti) ruokaa. Tämän saman teorian mukaan anoreksiasta paranee sillä, että syö tarpeeksi paljon, tarpeeksi kauan. Tällöin "katkaisija" kääntyy taas normiasentoon.

Mihin tutkimukseen tämä mahtaa perustua? Tieteelliseen tutkimukseen?

Tietyt geenit voivat ALTISTAA sairauksille, mutta kukaan ei sairastu anoreksiaan jos henkilö syö x ajan liian vähillä kaloreilla. Maissa joissa on nälänhätä olisi kasapäin anorektikkoja.