Ottaisitko miehen, jolle joku muu asia on perhettä tärkeämpi?
Tai niinhän se usein teoissa taitaa olla, mutta sellaisen, jolle myös periaatteessa on asioita, jotka menevät oman perheen edelle. Minä olen tavannut ihastuttavan miehen, jonka kanssa on deittailtu ja jonka kanssa homma on menossa vakavammaksi. Niin vakavaksi, että puhuimme, mitä elämältä haluaisimme ja mikä meille on tärkeää. Itselleni tärkeintä on oma perhe ja lapsi, olen yh, mutta mies sanoi suoraan, että hänellä on perhettäkin tärkeämpiä velvollisuuksia.
On upseeri ja puolustusvoimissa siis töissä ja sanoo, että tarkoitti, mitä vannoi, kun kadettilupauksen antoi ja aikoo pitää siitä kiinni. Eihän se nyt välttämättä käytännössä näkyisi paljoakaan normaalia enempää, mutta voi myös olla, että työ ja velvollisuus vie kauaskin ja sellaisiinkin paikkoihin ja asioihin, jotka eivät ole turvallisia. Ja ei kuulemma aio niitä riskejä kaihtaa, vaikka saisi lapsiakin.
Exälleni viina oli lasta ja minua tärkeämpi ja hänestä erottuani aina ajattelin, että enää en kelpuuta kuin miehen, jolla perhe on ykkössijalla. Mutta, mutta. Olenko menosta ojasta allikkoon?
Kommentit (32)
Aina ollessani töissä se työ on ykkösenä elämässäni. Lukuvuodet paahdan näin. Lomalla sitten taas keskityn perheeseeni.
En osaa sitä nähdä niin kamalana asiana, jos joskus jokin ihan oikea asia menee perheen edelle ja jos perheen toinen aikuinen kuitenkin kantaa enemmän vastuuta perheestä. (Meillä mies eli lapsukaisen isä.)
Naisopettaja
vaikea olla ilman työtä tai elää miehen kanssa, jolle työ ei olisi tärkeä sen mielekkyyden ja sisällön vuoksi. En voisi kunnoittaa ihmistä, joka tekee työtä pelkästään rahan vuoksi.
En tiedä onko perhe minulle ykkönen, miten se käytännössä ilmenee? Siinäkö, että tein vuosia osa-aikaisesti työtä lasten vuoksi? Miten näitä valintoja oikeasti tehdään, kuka pystyy sanomaan, onko terveys perhettä tärkeämpi? Tai olisiko valmis luopumaan perheen edun nimissä siitä, missä on todella lahjakas ja hyvä? Onko se edes perheen edun mukaista, että laitetaan omat intohimot sivuun lasten vuoksi?
Ei nää asiat ole niin mustavalkoisia kuin luulisi. Upeaa, että ihmisillä on intohimoja ja tärkeitä henkilökohtaisia asioita. En usko, että sellainen parisuhde, jossa ollaan kuin paita ja peppu, pysyy aidosti hyvänä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Uskon, että kun molemmilla on omia tärkeitä asioita, on toisellekin enemmän annettavaa...
...tai mitä tahansa taiteilijaa. Varmasti työ menee usein perheen edelle. Kai niillä muusikoilla ja muillakin taiteilijanretaleilla pitää siipat ja perhe olla, vai?? Monissa perheissä vielä molemmat vanhemmat ovat taiteilijoita, joilla jopa yhtä aikaa joskus työ menee muiden asioiden edelle.
ja urheilijalla se työ meni perheen edelle. Sitä kautta tulee se perheen toinen tilipussi ja leipä. Nykyisin hän on palkkatyössä uransa lopetettuaan.
Minua se ei vaivannut, koska en ole toisessa ihmisessä riippuja. Olen hoitanut asiat itsenäisesti ja jaksanut hyvin. Mies on osallistunut aina, kun on ollut paikalla ja osallistunut myös lastenhoitoon kiitettävästi. Hän suo vapaa-aikaa myös minulle.
Ap, riippuu mitä se työn sisältö tarkoittaa. Jos on vannonut valan, ja leipä on työstä kiinni, pitäähän ihmisen pitää lupauksensa. Mutta jos on intohimoinen asiassa ja erittäin innostunut armeijasta ja sen toimintatavoista ja pokkailukulttuurista, niin miettisin tarkkaan onko samanlaiset ominaisuudet puolisona. Minun omien ja lähipiirin kokemusten mukaan kun ovat pirun pilkunn....ta, takakireitä ja kieroilevat aina kun voivat.
On näistä meilläkin keskusteltu, mikä on sanoissa, sydämessä, aikataulussa ja teoissa tärkein asia. Työ ei mielestäni voi kuulua ainakaan kolme tärkeimmän asian joukkoon, vaikka tärkä on sekin. T. Pian neljän lapsen äiti.
Siis jos mies tosiaan on sitä mieltä, että työ on tärkeämpi kuin perhe, se tarkoittaa aika montaa asiaa. Jonkunhan siitä perheestä on viimekädessä vastattava. Siis sinun. Tarkoittaako mies perheellä myös sinua ja parisuhdetta? Siis työ menee parisuhteen hoitamisen edelle. Jos olisi pakko valita, hän valitsisi työn. Mielestäni aika huteralla pohjalla olisi tuollainen suhde. PArisuhde on muutenkin aika haasteellinen asia, ja jos toinen jo heti aluksi ilmoittaa ettei sitoudu perheeseen ykkösenä ja täysin, niin en viitisis sillä asialla ruveta urheilemaan. Ei sitten.
se kuulostaa kertomasi perusteella vähän pelleltä. Ajattele nyt: puheet on kuin olisi lähdössä vuorille partisaaniksi tuimaan taistoon tahi varmaan kuolemaan etulinjassa, älköön naiseni itkekö, vaikka luultavasti on lähdössä korkeintaan YK-tarkkailijaksi.
mahdollisten ulkomaan- ja muiden keikkojen turvallisuudesta vaan sitä, että aikoo antaa työnsä ja sen minkä velvollisuudekseen kokee sanella elämäänsä. Siis saattaa tosiaan lähteä sinne ulkomaankeikalle ja jättää perheen Suomeen ja on valmis vaihtamaan Suomessa paikkakuntaa työn takia jne.
Minulla ei ole mitään maanpuolustusta vastaan, mutta mietin sitä, että jos tämän miehen matkaan lähden, niin puolustusvoimat todellakin taitavat sanella aika paljon meidän perheemme asioita.
Ap
Mutta ihan yleisesti on lapsirakas ja taitava lasten kanssa. En kuitenkaan ole halunnut tuoda miestä lapseni elämään vahvemmin ennenkuin tiedän, että aion hänen kanssaan pysyvämmin olla.
Ap
mies yrittäjä, jonka työpäivät aina 15 tuntia tai ylikin. Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta, josta samaista hommaa mies on tehnyt 8 vuotta.
Lapset on hankittu, talo rakennettu ja voin sanoa olevani ainakin tällä hetkellä melko onnellinen. Mies on viikonloput kotosalla ja osallistuu silloin kaikkeen.
Toimeentulo on oikein hyvä meillä, mutta joku kysyikin että tuoko se raha lämpöä..? No ei tuo.
Mä ainakin olen välillä yksinäinen kun ilta toisensa perään yksin pitää kömpiä nukkumaan. Miehen puheissa olemme lasten kans numero ykkösiä, mutta molemmat sen tiedämme et miehelle työ on ykkönen.
Mun ja lasten arki rullaa melko jouhevasti, lapset eivät taida vaan koskaan tottua ikävään. Meillä isi toivottelee puhelimitse hyvät yöt muksuille, viikonloppuisin lukee sadut ja peittelee. Rahaa siis on riittävästi ja parisuhde kunnossa. Rakastan miestäni ja hän mua, mutta..
..Mutta ymmärrän Susanna Sievisen eropäätöstä oikein hyvin. Avioliitossa yksinäisenä oleminen on aika typerää:(
Välttämättä asia ei teidän arjessanne hirveästi tosiaan näy, mutta onhan se olemassa oleva juttu silti. Voit miettiä asiaa siltäkin kannalta, että uskotko siihen mihin mieskin. Jos uskot, että asia on tärkeä, eikö sinun osuutesi asian eteenpäinviemiseksi olisi juuri se, että hoidat perheen, jos tarve vaatii ja vapautat näin miehen toimimaan asiassa. Tämä sama pätee kaikkiin vakaumuksiin, mitä kadettilupauksen pitäminenkin on.