Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko miehen, jolle joku muu asia on perhettä tärkeämpi?
14.08.2006 |
Tai niinhän se usein teoissa taitaa olla, mutta sellaisen, jolle myös periaatteessa on asioita, jotka menevät oman perheen edelle. Minä olen tavannut ihastuttavan miehen, jonka kanssa on deittailtu ja jonka kanssa homma on menossa vakavammaksi. Niin vakavaksi, että puhuimme, mitä elämältä haluaisimme ja mikä meille on tärkeää. Itselleni tärkeintä on oma perhe ja lapsi, olen yh, mutta mies sanoi suoraan, että hänellä on perhettäkin tärkeämpiä velvollisuuksia.
On upseeri ja puolustusvoimissa siis töissä ja sanoo, että tarkoitti, mitä vannoi, kun kadettilupauksen antoi ja aikoo pitää siitä kiinni. Eihän se nyt välttämättä käytännössä näkyisi paljoakaan normaalia enempää, mutta voi myös olla, että työ ja velvollisuus vie kauaskin ja sellaisiinkin paikkoihin ja asioihin, jotka eivät ole turvallisia. Ja ei kuulemma aio niitä riskejä kaihtaa, vaikka saisi lapsiakin.
Exälleni viina oli lasta ja minua tärkeämpi ja hänestä erottuani aina ajattelin, että enää en kelpuuta kuin miehen, jolla perhe on ykkössijalla. Mutta, mutta. Olenko menosta ojasta allikkoon?
Kommentit (32)
jos arvot ovat kovin erilaiset. mä en ottaisi miestä, jonka tulevat lapset joutuisivat aina kakkosiksi iskän työn vuoksi. miestä, joka uhraa henkensä silmää räpäyttämättä maansa eteen ajattelematta perhettään. no thanks. mutta jokainen tekee omat valintansa, rankkaa se tulee varmasti olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arjessa se näkyy oikeastaan niin, että minä pääsääntöisesti vastaan perheen arjen sujumisesta. Käyn kaupassa, hankin lapselle vaatteet, teen ruoat, organisoin siivoukset jne. Tämä menettelee siksi, että miehen palkan voin käyttää suurelta osin perheen hyvinvointiin. Bruttotulot miehelle olivat viimevuodelta 90te.
Lapset (6 ja 8v) ovat tottuneet siihen, että isä on paljon pois, eivät näe isäänsä edes joka päivä.
Minä olen kotona eli aina saatavilla. Meillä homma toimii näin ihan hyvin.
Mies on itse sanonut että työ menee kaiken edelle. Ja hyväksyn asian, koska tuo leivän meille pöytään. Ilman miehen työntekoa meillä ei olisi mitään, mitä meillä nyt on. Kotona ollessaan mies on kyllä innokkaasti lasten kanssa. Joten ei se perhe elämään vaikuta juuri mitenkään.
Ja varsinkin jos sinun lapsesi ei siis ole hänen, tuskin osoittaa mitään " isäpuolen" ominaisuuksia. Sellaisessa perheessä on lapsen vaikea olle (tiedän kokemuksesta, olin aina kolmas pyörä, vaikka olin vain lapsi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
se kuulostaa kertomasi perusteella vähän pelleltä. Ajattele nyt: puheet on kuin olisi lähdössä vuorille partisaaniksi tuimaan taistoon tahi varmaan kuolemaan etulinjassa, älköön naiseni itkekö, vaikka luultavasti on lähdössä korkeintaan YK-tarkkailijaksi.
Tää oli hyvin sanottu!! ;-) mä en kestä tollasia pellejä yhtään!
Vierailija:
Arjessa se näkyy oikeastaan niin, että minä pääsääntöisesti vastaan perheen arjen sujumisesta. Käyn kaupassa, hankin lapselle vaatteet, teen ruoat, organisoin siivoukset jne. Tämä menettelee siksi, että miehen palkan voin käyttää suurelta osin perheen hyvinvointiin. Bruttotulot miehelle olivat viimevuodelta 90te.
?? Tuoko tuo rahasumma sulle lämpöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli pakko irrottautua siitä suhteesta, se oli kamalaa. Olin mielettömän rakastunut joten oli hirveätä myöntää että minä (ja mahdollinen perhe) ei koskaan tule olemaan hänelle niin tärkeää. Empä ole katunut.
ja tosi hyvä että olette tuollaisista asioista puhuneet! Ois meinaan aika ikävä jos menisitte vaikka naimisiin ja sitten vasta tajuaisit että olisit ikuinen kakkonen miehellesi :(
Et nyt ehkä ihan ojasta allikkoon ole menossa, kyllä viina on ainakin minusta pahempi asia kuin työvelvollisuudet, vaikka addiktioita voivat olla molemmat.
Mieti mitä itse haluat ja oletko valmis olemaan suhteessa se ikuinen kakkonen? Minä en moiseen suostuisi. Minusta perheen tulee olla ykkönen, oli mies (tai nainen) missä työssä tahansa, jos sen perheen on perustanut. Ehkä mies ei halua perhettä ollenkaan. Haluaa vaan tyttöystävän sinusta eikä lapsilleen äitiä.
Eli, en ottaisi tuollaista miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joista yksi on hänen entisestä liitostaan. Lapset ja minä olimme aina viimeiset, työ, nukkuminen kaikki oli tärkeämpää. Niin päätin jättää hänet lopulta ja hetkeäkään en kadu muutakuin miksi alun perin otin hänet. Viimeisen puolen vuoden erossa olon aikana, hän on käynyt muutaman kerran lapsia katsomassa. Katsos kun ei ole aikaa.
että on rehellinen ja sitoutuu antamaansa lupaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman mielenterveyden säilyttäminen on ihan ykkösasia minulle, ja jos se edellyttää, että jossakin kohdin täytyy laiminlyödä perhettä niin teen sen ihan varmasti.
Jos sinäkin koet maanpuolustusasiat tärkeiksi, niin miksi silloin vastustaisit sitä, että mies hoitoo velvollisuutensa. Eli sinun pitää miettiä, oletko valmis osallistumaan maanpuolustukseen tukemalla miestäsi siinä. Mutta tietysti sinun on mietittävä asia loppuun asti, sillä jos nyt päätät olla sitä mieltä, että miehen velvollisuudet voivat todellakin joskus mennä perheen edelle, niin et voi myöhemmin alkaa vaatimaan miestä kotiin. Sinun on pysyttävä sanojesi takana.
Hyvää on se, että miehesi kertoo asian jo nyt, kun olette vasta suhteen alkupuolella. Tuo on juuri niitä asioita, jotka pitää selvittää heti, ettei myöhemmin tule yllätyksiä.
Se, että vertaat tilannetta johonkin alkoholin ystävään, on aivan turhaan. Kyse on aivan eri asioista. Alkoholin käyttö on asia, jota et kunnioita, maanpuolustus puolestaan voi herättääkin kunnioitusta. Tietysti, jos se sinusta on turhaa paskaa, niin sitten voit verratakin viinan käyttöön...
Itselläni on sellainen mies, joka on aktiivisesti mukana monenlaisessa järjestötoiminnassa. Vaikka minua joskus hirvittää se iltojen määrä, jolloin joudun laittamaan lapset yksin nukkumaan, niin silti tuen miestäni hänen aktiivisuudessaan. Olen ylpeä siitä, että hän on valmis uhraamaan aikaansa yhteisten asioiden ajamiseen. Ja asialla on sekin kääntöpuoli, että moni juttu järjestötoiminnassa on sellaisia, joihin voimme osallistua myös koko perheellä. Samoin aktiivisille jäsenille tarjotaan illallsia ja illanviettoja, joihin myös vaimot ovat aina tervetulleita. Nämä ovat palkkioita niistä yksin nukuttamisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja että mies on voinut olla rehellinen omasta vakaumuksestaan! Eihän tuossa tilanteessa auta muu kuin miettiä tarkkaan, mitä itse haluaa kumppanilta. Tuo on niin perustavanlaatuinen asia, että siinä ei oikein kompromisseja voi tehdä.
Mutta en mä voi lähteä neuvomaan sua suuntaan tai toiseen, ihmiset on erilaisia ja suhteet on erilaisia. Mun aviomieheni on viisi päivää viikossa muualla töissä ainakin seuraavat kolme vuotta, mikä on rankkaa, mutta sopii meille. Ja jos tuntuu siltä, että perhe ja parisuhde kärsivät tästä kohtuuttomasti, niin mies vaihtaa työpaikkaa, that' s it. Mutta tällä erää kaikki on sujunut loistavasti. Monen tutun on vaikea ymmärtää, että miten me ollaan ylipäätään voitu tehdä tällainen ratkaisu, mutta meille se ei ollut edes vaikea. Ratkaisu oli yhteinen ja meille sopiva.
toki kokonaisuus aina ratkaisee...mun eka mieheni oli sellainen, jolle urheilu merkitsi kaikkea, vaikkei edes ollut mikään huippu-urheilija. mulle se ei ainakaan sopinut. en tiedä, voiko sotilasjuttuja rinnastaa siihen mutta muuten en ehkä itse upseeria ottaisi...lähipiirissä perhetaistelut aika tulisia upseeriperheissä. toki sieltäkin vamaan ihan taviksia löytyy.
joka voi tulla muttai saata myös ikinä tulla. Ja vakaumus on vähän eri asia kuin duunarin ylityöt.
Ovat tainneet lukea samaa psykologian kirjaa. Itse oon onnellinen, etten siinä kohden langennut romanttisiin löpinöihin ja muka aukottomiin perusteluihin. Myöhemmin oon tajunnut, kuinka lähellä tää oli tuhota minut. Upseeri on mulle kirosana. Siksi en ottais. Mutta tää perustuu tietysti vain yhteen upseeriin tää mielipide. Toivottavasti sun ihastukses ei osaa tanssia.
Ja eiköhän lähes jokainen kadettikouluun menevä jaa tuon saman vakaumuksen. Arjessa se ei välttämättä vaikuta paljon mitenkään, mutta onhan se reilua varoittaa, että valintatilanteessa vakaumus on tärkeämpi kuin omat henkilökohtaiset asiat kuten perhe.
Voihan miehen mieli toki muuttua kun niitä lapsia oikeesti on, mutta tämäkin palsta on täynnä uupuneita äitejä, jotka joutuvat yksin hoitamaan perheen asiat.
Ja sitä paitsi - minusta ihminen jota sotilasura kiinnostaa on vähän omituinen...
eli oletko valmis muuttamaan mukana