Lue keskustelun säännöt.
Onka muka normaalia ja asiaan kuuluuvaa, että aikuiset lapset ovat äidin elämän keskipiste?
09.04.2021 |
Olen sitä mieltä että tämä ei ole normaalia eikä tervettä, ja pahimmillaan pilaa lasten elämän.
t. aikuinen lapsi jolla takertuva mutsi
Kommentit (26)
Mulla on sellainen teoria, että ne jotka eivät päästä lapsistaan irti ovat erityisesti niitä, jotka olivat ehkä kotiäiteinä pitkään, olivat aina vain perheen kanssa ja kaikki ystävät jäivät koska niiden "kuuluikin" jäädä pois elämästä perheen myötä. Kun uramahdollisuudet vielä on pilattu vuosien kotiäiteilyllä (tai työnteko ylipäänsä ei koskaan kiinnostanut hirveästi) ja identiteetti rakentuu vain perheenäitiyden varaan niin kyllähän sitä varmaan putoaa aika tyhjän päälle kun lapset muuttaa pois. Pitäisi opetella ihan uusi elämä, eikä se useinkaan onnistu vaan kontrolloidaan lapsia edelleen.
Lähipiiristä nähtynä, kannattaa vinkata takertuvalle vanhemmalle että ottaa koiranpennun. On näyttänyt ihan onnistuneelta ratkaisulta kun on joku mitä hoivata, saa elämäänsä sitä ns. tuttua sisältöä taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on hankala vaihe. Lapsille ja nuorille on neuvolat ja koulupsykologit, mutta nuoren aikuisen pitäisi osata itse irrottautua takertuvasta vanhemmasta. Se on helppoa jos on valmis totaaliseen välien katkaisuun, mutta jos haluaisi säilyttää jonkin kontaktin niin saattaa joutua taistelemaan loppuikänsä rajojen loukkauksia vastaan.
En todennäköisesti hanki lapsia koska pelkään että onnistun kasvattamaan niistä elämää pelkäävän arkajalan, kuten äitini minusta. Sellaisille ei ole tilaa tässä maailmassa, missä työpaikoista tapellaan jo nyt kyynärpäin, pitäisi olla, ainakin naisena, itsevarma mutta ei päällekäyvä, kaunis mutta ei liian, ekstrovertti muttei ärsyttävä, nuori mutta ei liian nuori, olla jo lapsia koska äidit on vaan parempia työntekijöitä, tai apua jos ei ole lapsia kohta se jää äitiyslomalle, ei voi palkata.
En antaisi lapseni harrastaa mitään enkä tehdä mitään koska pelkään että se jää auton alle tai putoaa jostain tai satuttaa itsensä, en osaisi antaa itsenäistyä (pahin karhunpalvelus lapselle) jne. Ei kannata. Itsestäni tuli niin surkea tapaus että en haluaisi tehdä lisää nyhveröitä lisää tähän maailmaan.
Päästäkää lapsistanne irti ja opettakaa ne rohkeiksi ja itsenäisiksi. Muuten ette mielestäni voi sanoa olevanne hyviä vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 4 aikuista lasta ja kaikkiin todella hyvät välit. En soittele, ellei ole asiaa. Viestillä voin kysellä välillä kuulumisia. En ikinä tuppaudu kylään, se sovitaan aina etukäteen. En jakele neuvoja, ellei niitä kysytä. Lapset soittelee mulle monta kertaa viikossa ja käykin lähes viikottain. Tää systeemi toimii meillä loistavasti.
Tämä. Itse pyrin samaan👍
En tiedä mikä on äitisi diagnoosi mutta ei ole normaalia.
Oletettavasti hän ei ymmärrä että ihmisellä pitää olla oma elämä.
Kuinka monelle äiti on se bestis? Hyvät välit ja mukava äiti on Ok.
Tiedän tapauksen jossa perheellinen mies viettää aikaansa vanhempien kanssa jatkuvasti. Lomat ja kesällä varsinkin viikonloput vanhempien kanssa mökillä. Oma perhe välillä mukana.
Jotenkin olen miettinyt että tässä tapauksessa äiti on ominut pojan itselleen vähän puolison asemaan...
Ei ihan tervettä.
Hep!
En nyt mistään hiustenleikkuusta ota tyttärelle mitään kantaa, mutta myönnän olevani takertuva ja ylihuolehtiva äiti.
Itse tiedostan tämän ja olen kertonut myös lapsilleni, miksi tälläinen olen. Itse kasvoin hirveissä oloissa lapsuuteni eikä musta huolehtinut kukaan. Tämä heijastuu omiin lapsiini eli olen heistä aina huolissani ja huolehdin liikaa. Onneksi molemmat aikuiset lapset sanovat mulle suoraan "Nyt äiti menee yli, lopeta" Mä havahdun ja vetäydyn....kunnes taas tulee joku uusi huolehtimisen aihe.