Voisitko rakastua köyhään viiskymppiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko. Luonteessamme olisi jotain liian erilaista. Yritän miettiä, missä kohtaisimme niin että ensinnäkin kiinnostuisimme toisistamme. Äkkiä en keksi, mutta mikä sellainen tilanne ja paikka voisi olla?

Minäkin yritän miettiä millainen luonteesi on? Sinulle näyttää raha olevan sama asia kuin ihmisen luonne. Tekstisi perusteella ei kyllä luonteesi vakuuta.

Ihan sivusta huutelijana tässä, mutta kyllä köyhyys vaikuttaa ihmiseen ja tietyt ominaisuudet ihmisessä altistavat köyhyydelle, joten todenäköisyys joillekin piirteille on suurempi kuin keskimääräisessä ihmisjoukossa. Ei toki kata kaikkia köyhiä, mutta harva todenäköisyyden perusteella tehty yleistys kattaa kaikkia ryhmän yksilöitä.

yritätkö provosoida jotain, oman nuppisi tyhmyydellä?

Sinulla taita aollasydän mennyt niin rikki omissa sekoiluissasi ettet ole tajunnut omien korvien välisi ongelmia.

Tietenkin mikäli jankutat ongelmiasi somessa tai korttelissa kiljuumalla itkujasi, voitkin antaa lisää itkunätteitä; me takaamme ne sinulle, ilman takausta.

Herää kysymys miksei vaikka sinulla ole mitään avuja tarjottavanakun esim. mies kävelee ohitsesi eikä noterraa ongelmiasia. Se on varmaan raastavaa sekoilla rakkautensa kanssa. Se varmaan tuntuu pahalta kuin kujan juoksu jossain vaikka kauppakeskuksessa, roikkumalla pimeässä huutamassa jonkin miehen nimeä. se varmaan sattuu.

Sittenhän täällä Suomessa olisi parisuhteettomia sinkkuja paljon, jos ilman tiettyä omaisuutta ei voisi lyöttäytyä parisuhteeseen. Ja onhan täällä sinkkuja kyllä riittämiin. Kuitenkin se riittää että kumppanilla on jonkinmoinen mielenrauha, on hauskaa yhdessä ja tuetaan toisiamme. Katto, olkoon omistus sitten kenen tahansa, pään päällä, ruokaa, musiikkia, tietokone, älykäs pää ; niillä pääsee pitkälle. Minusta  surullista on jos viisikymppinen ihminen ei tajua , mikä elämässä on tärkeää. Ei se ole se materia ja sen ja sen asian omistaminen. Ja monellahan sen materian omistaa pankki.

Ei niitä omaisuuksia hautaan saa ja silloin kun sitä omaisuutta on siitäkin on murhetta että mitä jos se omaisuus tuhoutuu..

Silloin jos ihminen on rakentanut minänsä jonkun muun kuin omaisuuden varaan, sä et voi murentua, jos sulle tulee vaikka työttömyys tai konkurssi.  Sama juttu parisuhteen kanssa ; jos se perustuu muuhun kuin materiaan, se on terveellä pohjalla.

Itse viisikymppisenä olen kiitollinen taloudellisesti vaikeista ajoista, koska nyt pystyn ymmärtämään niukkuudessa eläviä. Monta kertaa olen säälinyt rikkaita tuttuja, jotka koskaan eivät ole joutuneet kamppailemaan talousasioissa. Se heidän tiensä on ollut niin siloinen, etteivät he ole oppineet elämästä mitään. Ikäänkuin heidän päänsä ympärillä olisi lasikupu, jonka läpi ei mene empatia ja ymmärrys.

MInusta meitä ihmisiä ei ole luotu saamaan kaikkea, matkustamaan kaikkialle, tekemään ihan kaikkea ja ostamaan kauheaa määrää muumimukeja tai tekemään muuta suosittua onnellisuusjahdissa, koska se kaikki on pelkkää kangastusta muka onnesta. Siitä puuttuu mielenrauha, ydin. Ajatelkaapa jotain Brasilian sademetsän alkuperäiskansan asukkia; ei sille ole tärkeää mitkään perkeleen instagrammit ja matkustelut , hummerit ja hienot autot ja design. Se ei matkusta todnäk. elämässään muutamaa polkua pidemmälle mut morsmaikun se voi löytää ja sitten syntyy lapsia. Ei se mieti, et hitto millä ne tuhansien eurojen muotirattaat ja merkkivaatteet kustannetaan.

Sitä vain haluan sanoa, että älä sinä raharikas vaan kuvittele että me muut ollaan niin tyhmiä että me luultais et rakkaus ei kuulu kuin tietyinlaisesti eläville ihmisille.

Meil on vapaus, meil on sielunsiskot ja - veljet. Meil on kaikki, ja kun korona lakkaa ankeuttamasta

alkaa RAKKAUDENKARNEVAALIT- ja sinne on kutsuttu sinutkin euroton, konkurssin tehnyt keski- ikäinen, olemus kuin puoli vuotta kateissa olleella kissalla- raihnainen- mutta selvinnyt !

Kuka muka rakastuisi rahaan? Tai milloin viimeksi raha on vaikuttanut mitään oikeaan rakastumiseen?

Kyllähän se siitä ihmisestä riippuisi ihan täysin, ei tuollaiseen kysymykseen voi vastata yleisellä tasolla. 

Melko todenäköisesti tuohon köyhyyteen noinkin iäkkäällä liittyisi joitain henkilökohtaisia ominaisuuksia. Toki osalla käy vain huono tuuri, mutta alkoholismi ja mielenterveysongelmat ovat varsin yleisiä syitä viisikymppisen köyhyydelle (siis jos on oikeasti ihan köyhä).

Köyhä viiskymppinen voi olla ihan jos on kutsumusammatissa ja asuu Helsingissä

Ilman pahempia mt- tai a-ongelmia.

Kyllä se on ehdottomasti no deal.

No jos itse olisin köyhä viiskymppinen niin sitten varmaan. Nykytilanteessa siis en, koska meillä olisi liian vähän yhteistä arjessa.

Voisin varmaan rakastua mutta yhteistä taloutta en perustaisi. 

Helposti. Olen itsekin köyhä viisikymppinen. Match made in heaven.

Kyllä ihmisillä on kummalliset käsitykset köyhistä. Minä olen yli viisikymppinen, ei autoa, ei mökkiä, asun vuokralla, ei velkaa ja luottotiedotkin täysin kunnossa. En ole alkoholiongelmainen, enkä mielenterveyspotilas. Itselläni se, että en omista mitään, johtuu  omista tyhmistä nuoruudenvalinnoista, joita en tässä avaa, mutta siis pääpointti on se, että kukaan ei voi tietää toisen vähävaraisuuden syytä. Töisssä käyn, enkä nyt sentään ihan kädestä suuhun joudu elämään.

seitsemän

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on sokea, voisin rakastua, mutta elättämään en alkaisi.

Eivätkö nuo poissulje toisensa? Toisin sanoen et voisi tai sitten et vain tiedä mitä rakkaus on.

Voisin, tottakai, kunhan hän ei odottaisi että voi jäädä osa-aikatöistäänkin pois ja minä alan elättää häntä - kuten exäni.